Artikkeli on yli 10 vuotta vanha

Turistit vohkivat hirvi- ja porovaroituskylttejä matkamuistoksi – "Koetaan eksoottiseksi"

Liikennemerkkejä ja tienviittoja päätyy harvoin vorojen matkaan, mutta toisinaan eksoottisen matkamuiston houkutus käy eurooppalaiselle turistille liian suureksi. Töhriminen ja ilkivalta on varkauksia suurempi ongelma.

Hirvivaarasta varoittava liikennemerkki, jonka alapuolella on vaarallisen tieosuuden pituus sekä sinivalkoin nopeussuositus-lisäkyltti.
Kuva: Jari Pelkonen / Yle
  • Tiia Korhonen

Suomessa varastetaan tienviittoja ja liikennemerkkejä silloin tällöin, mutta mistään laajasta ilmiöstä ei ole kyse, sanoo liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman Liikennevirastosta.

– Maantieverkolla merkkien varastaminen on samassa suuruusluokassa, mitä niitä ajetaan rikki erilaisissa onnettomuuden tapaisissa tapaturmissa. Ihmiset ovat sen verran laiskoja nykyään, että jos he harrastavat tuollaista, niin he tekevät sitä todennäköisemmin kotinurkillaan eli kaupunkien katuverkolla.

Jos tolppaa on väännelty vinoon, niin se maksaa kaupungille äkkiä tonnin per merkki.

Matti Nousiainen

Östermanin mukaan jonkinlainen perinteinen ilmiö on se, että eurooppalaiset turistit haluavat matkamuistoiksi hirvivaaran merkin.

– Jotenkin se koetaan eksoottiseksi ja se on siksi haluttu. Varsinkin Pohjois-Suomesta häviää vuosittain jonkun verran hirvi- ja porovaroitusmerkkejä.

– Vuosia sitten juttelin venäläisten kollegoiden kanssa ja he puhuivat, että Venäjällä ihmiset varastavat liikennemerkkejä, koska sattuvat tarvitsemaan sopivaa levyä materiaaliksi. Heille se on suuri ongelma, mutta Suomessa tällainen on loppujen lopuksi aika harvinaista, Österman jatkaa.

Töhriminen ja ilkivalta on isompi ongelma

Liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman kertoo, että pitkäkyntisiä houkuttelevat esimerkiksi erilaiset hassut paikannimet, etenkin valkopohjaiset tiennimikilvet, jotka eivät ole varsinaisia liikennemerkkejä.

– Jos niissä sattuu olemaan jotain sellaista, joka naurattaa tai koskettaa omaa sukua, niin niissä on sellaista mielenkiintoa, Österman sanoo.

– Jostain hetken mielijohteesta niitä saatetaan viedä. Tai sitten voi olla, että jotkut 40:n tai 50:n nopeusrajoitusmerkit otetaan merkkipäivälahjaksi, sanoo puolestaan Kajaanin kaupungininsinööri Matti Nousiainen.

Alentunut nopeusrajoitus
Yksi liikennemerkki maksaa 500–1000 euroa. Kuluja tulee myös asennustyöstä. Kuva: Yle

Nousiaisen mukaan Kajaanissa häviää vuosittain joitain yksittäisiä liikennemerkkejä tai viittoja, mutta kyse ei ole isosta ongelmasta.

– Suurempi ongelma on se, että niitä maalataan tai rikotaan ilkivaltaisesti. Merkin hinta on 500–1000 euroa ja siihen päälle muutama tunti asennustöitä. Jos tolppaa on väännelty vinoon, niin se maksaa kaupungille äkkiä tonnin per merkki, Nousiainen toteaa.

Anastetut merkit pysyvät kateissa

Poliisille tehdään harvoin rikosilmoituksia anastetuista tienviitoista, kylteistä tai liikennemerkeistä, kertoo ylikomisario Arto Lumikari Oulun poliisilaitokselta.

– Tämä on erittäin harvinaista Kainuussa. Jos poliisille tehdään ilmoitus, se liittyy todennäköisesti muuhun ilkivaltaan tai kokonaisuuteen. Poliisille voidaan tehdä ilmoitus myös silloin, jos merkkejä katoaa enemmän, mutta sellaista ei ole Kainuussa tapahtunut.

Jos he harrastavat tuollaista, niin he tekevät sitä todennäköisemmin kotinurkillaan.

Tuomas Österman

– Kyse on anastusrikoksesta ja sitä tutkittaisiin todennäköisesti näpistyksenä, josta seuraamus on yleensä sakkorangaistus, Lumikari lisää.

Useimmiten vorojen mukaan päätyneet liikennemerkit pysyvät kateissa, sanoo puolestaan kaupungininsinööri Matti Nousiainen Kajaanista.

– Merkkejä löytyy takaisin harvoin. Osa kylteistä tosin voi hävitä lumitöiden yhteydessä, kun käytetään isoja koneita. Silloin joku merkki voi löytyä keväällä lumenläjitysalueelta.