Pääkaupunkiseudulta löytyy maastoltaan monipuolisia sienimetsiä, joihin myös autoton ihminen pääsee hyvin julkisilla kulkuvälineillä. Yksi näistä on Mustavuoren metsäalue, joka sijaitsee muutaman minuutin kävelymatkan päässä Mellunmäen metroasemasta.
– Mustavuoressa on vehreätä lehtoa, jossa kasvaa kuusia ja pähkinäpensaita sekä myös kangasmetsää. Täältä voi löytää sekä harvinaisia lajeja että hyviä ruokasieniä. Tämä on hyvin monipuolinen metsäalue, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon sienitiimissä työskentelevä Tea von Bonsdorff.
Von Bonsdorff lisää, että vaikka Nuuksion ja Sipoonkorven kansallispuistot ovat vähän laitamilla, niihinkin voi matkata helposti julkisilla. Helsingin keskustasta pääsee perille joko metron ja bussin tai junan ja bussin yhdistelmällä. Myös ympäri Keskuspuistoa voi sienestää. Bussiyhteydet sinne ovat hyvät, ja Laakson kentälle pääsee myös raitiovaunulla. HSL:n matkakortilla voi käydä tutkimassa myös Vanhankaupunginlahden, Östersundomin ja Laajasalon sienimaastoja.
Sopivin matkareitti kannattaa etsiä täältä.
Terve järki on sienestäjän paras kaveri
Sienimyrkytyksiä sattuu Suomessa vain harvoin, ei edes joka vuosi. Tea von Bonsdorff tietää yhden tänä vuonna sattuneen myrkytyksen, joka tapahtui Jyväskylässä asuvassa maahanmuuttajaperheessä.
Maahanmuuttajien kohdalla myrkytystapausten syynä on yleensä se, että Suomessa poimittu myrkyllinen sieni on sekoitettu kotimaan hyvään ruokasieneen. Mutta myös kantasuomalaiset saattavat erehtyä.
Sienten tunnistamisessa itiöemän kokonaisvaltainen tarkastelu, haistaminen ja joskus maistaminen ovat tärkeitä. Von Bonsdorffin mukaan lapsille maistamista ei kuitenkaan pidä opettaa, sillä maisteltava palanen pitää aina sylkäistä pois. Haperot ovat sieniryhmä, jossa meillä ei ole myrkyllisiä lajeja.
– Siksi erityisesti niiden kohdalla suositellaankin käytettävän makutestiä, koska kirpeät ja polttavat lajit erottuvat maistamalla miedoista ruokasienistä.
Saastejäämien vuoksi ydinkeskustan puistoista ei ruokasieniä ole syytä poimia. Muutenkin sienestäessä on viisasta tarkastella, kuinka pitkä matka sienipaikasta on lähimmälle tielle, miten vilkkaasti liikennöity tuo tie on ja onko metsää välissä suojavyöhykkeenä.
– Oli se sitten maalaisjärki, arkijärki tai kaupunkilaisjärki, niin jokaisen täytyy tehdä arviointinsa itse, sieniasiantuntija von Bonsdorff sanoo.
Sienisilmä harjaantuu nopeasti
Aloittelevan sienestäjän voi olla ensin vaikea erottaa sienten muotoja ja värejä. Mutta sienisilmä tarkentuu nopeasti niin sienten kuin sienimaastojenkin suhteen.
Sieniasiantuntija Tea von Bonsdorffin mukaan vuosittain kannattaa opetella pari kolme uutta lajia, sillä sienet ovat eri-ikäisinä ja vaihtelevissa maastoissa hyvinkin erinäköisiä.
Sienilajeissakin on vaihtuvat trendinsä. Usein trendit syntyvät, kun sieniasiantuntijat ja -kirjailijat haluavat nostaa esiin tiettyjä lajeja, joita on vaikkapa aiemmin käsitelty eri tavoin. Sosiaalinen media pönkittää sitten näiden trendien kasvua.
– Hyvä esimerkki on sikurirousku, joka on jo useamman vuoden ollut tapetilla. Ennen sitä kerättiin sekarouskuna ja ryöpättiin, jolloin siitä haihtui sen voimakas maku. Nyt tiedetään, että sitä voi syödä ilman esikäsittelyä: pannuun vaan paistumaan. Siten sen todella erikoinen ominaismaku tulee esiin.
Mustavuoresta löytyi mm. kolmen tähden ruokasieniä, palterohaperoita ja ukonsieniä. Helposti pilaantuvaa ukonsientä näkee torimyynnissä harvoin.
– Se on myös niin haluttu sieni, että se yleensä päätyy suoraan sienestäjän omalle pannulle, Tea von Bonsdorff sanoo.
Sienitietouttaan voi terästää Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa 25.-26.9, kun Sieniseuran ja Luonnontieteellisen keskusmuseon sieninäyttely avautuu. Paikan päälle voi viedä myös omia sieniä tunnistettavaksi.
