Ylihärmäläinen Jenna Keskinen menetti reilut pari vuotta sitten hevosensa onnettomuudessa, jossa henkilöauto törmäsi tiellä ratsukkoon. Onneakin oli paljon matkassa, sillä ratsastaja selvisi tilanteesta pintanaarmuilla, vaikka putosi auton katon kautta tielle.
Jenna oli kaverinsa kanssa ratsastamassa tutulla tiellä noin kolmen kilometrin päässä kotoaan. Kaveri ratsasti edellä Jennan omistamalla hevosella ja Jenna tuli perässä toisella hevosella.
– Henkilöauto tuli sellaista ihan kohtuullisen kovaa nopeutta vastaan eikä väistänyt meitä vaan osui suoraan siihen hevoseen, joka meni mun edellä, muistelee Jenna kauhun hetkiä.
Jenna arvioi nyt jälkeenpäin, että hänen kaverinsa pelastus oli se, että hevonen nosti etukavionsa auton konepellin päälle. Jos auto olisi törmännyt seisovaan hevoseen, olisi ratsastaja lentänyt todennäköisesti tuulilasin läpi.
– Olen ajatellut, että se hevonen halusi pelastaa mun kaverin.
Hevonen jouduttiin lopettamaan
Hevonen sai törmäyksessä pahoja vammoja vatsaan ja toiseen jalkaan. Paikalle tulivat poliisit ja eläinlääkäri, jonka tehtäväksi jäi lopettaa Jennan hevonen.
– Ei siinä ollut mitään tehtävissä. Hevonen oli kuitenkin vuotanut jo niin kauan ja se oli ihan sellainen verimeri siinä tiellä.
Jenna on paljon miettinyt onnettomuutta jälkeenpäin ja todennut, että heillä ratsastajilla ei siinä tilanteessa ollut mahdollisuuksia välttää onnettomuutta.
– Meillä oli siinä oikealla puolella syvä oja, joten emme voineet sinne väistää. Auto olisi voinut helposti väistää toiselle puolelle tietä, koska siellä ei ollut ojaa vaan pelkkä sänkipelto.
Muitakin vaaratilanteita
Jenna nousi seuraavan kerran hevosen selkään muutaman kuukauden kuluttua onnettomuudesta. Maastoon meneminen jännitti. Jokainen vastaantuleva auto pelotti. Kohtalokkaan onnettomuuden jälkeenkin vastaan on tullut vaaratilanteita.
– Niinkin on käynyt, että autoilijat kyllä hidastavat, mutta sitten kun ovat kohdalla, niin kaasuttavat niin, että ravat lentävät naamalle.
Jenna ei osaa sanoa, onko silloin kysymys autoilijan ymmärtämättömyydestä vai piittaamattomuudesta, mutta onpa kysymys kummasta tahansa, seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Vaaraa ei kannata vähätellä. Hevonen on suuri, hirven kokoinen eläin, ja onnettomuuden tapahtuessa loukkaantumis- ja jopa kuolemanvaarassa voi olla ratsastajan lisäksi myös autoilija itse.
Onnettomuus painaa edelleen Jennan mieltä. Vekkarin menettäminen ei unohdu koskaan.
– Henkisesti se oli hirvittävän kova paikka. Mä mietin silloin, että lopetanko koko hevosharrastuksen tähän, että oliko tämä joku kohtalo, mutta kyllä sitten kuitenkin jatkoin hevosten kanssa touhuamista.
Ratsukolla oikeus käyttää tietä
Vaasalainen kilparatsastaja Rinna Siljamäki liikkuu hevosensa kanssa paljon myös maastossa. Siljamäki on ammatiltaan poliisi ja kantaa siksikin huolta hevosten ja ratsastajien turvallisuudessa. Kertomuksia autoilijoiden aiheuttamista uhkaavista tilanteista kuulee aivan liian usein.
– Sanotaanko näin, että se on valitettavan tavallista, sanoo Siljamäki ja muistuttaa, että hevosella on samanlaiset oikeudet tien käyttöön kuin autoilijoillakin.
– Usein autoilija on aika itsekäs ja ajattelee, että vain hänellä on oikeus käyttää tietä ja hän saa ajaa niin kovaa kuin haluaa. Mutta ainakin ratsastajana haluaisin sanoa, että kyllä me kaikki tänne mahdutaan, kun vaan ollaan yhteistyössä ja halutaan liikkua yhdessä - siiitähän se paljon on kiinni.
Siljamäki tietää, että kohtaamistilanteissa autoilijoiden suusta voi tulla asiattomiakin ärräpäitä. Siljamäen mukaan usein on kuitenkin kysymys tietämättömyydestä. Ei tiedetä, kuinka hevonen eri tilanteissa voi käyttäytyä eikä ymmärretä, mitä siitä voi seurata.
– Jos ratsastaja pyytää käsimerkillä autoilijaa hidastamaan tai pysähtymään, sitä on syytä noudattaa. Vain ratsastaja itse voi tietää, miltä hevonen tuntuu käteen, kuinka jännittynyt se on tilanteessa.
Hevoselle pako on luonnollinen reaktio
Hevonen on saaliseläin. Pako on sille luonnolllinen reaktio, kun se kokee itsensä uhatuksi. Hevonen voi kääntyä ympäri, hypätä useita metrejä sivuun tai lähteä voimakkaasti eteenpäin tai taaksepäin tai ihan mihin suuntaan tahansa.
– Se on yleensä muutamia sekunteja mitä se kestää ja sen jälkeen ratsastaja yleensä saa hevosen hallintaan ja tilanne on ohi, mutta jos autoilija on sillä hetkellä liian lähellä ja tulee liian kovaa, niin silloin se vahinko voi olla valmis, selvittää Siljamäki.
Ylikonstaapeli Vesa Peltomäki Pohjanmaan poliisilaitokselta sanoo, että poliisin tietoon tulleissa vahinkotapauksissa tyypillistä on autoilijan liian suuri tilannenopeus.
– Pitää huomioida, että eläin on eläin ja se voi tehdä yllättäviä liikkeitä. Nopeus pitää vain sovittaa sellaiseksi, että vaarallisia tilanteita ei tule. Se ei välttämättä ole se nopeus, mikä liikennemerkillä osoitetaan vaan voi olla huomattavasti alhaisempikin, opastaa Peltomäki.
Myös Peltomäki painottaa sitä, että autoilijan kannattaa seurata ratsastajan merkkejä. Autoilijan ja ratsastajan välinen vuorovaikutus on tärkeätä.
– Ainahan luontokappaleet voivat yllätyksiä tehdä, mutta lähtökohta on se, että kun autoilija ja ratsastaja pystyvät kommunikoimaan jotenkin, niin silloin kohtaaminen sujuu turvallisesti.