Katutaiteesta ja graffitista kehittynyt suurten muraalien maalaaminen on nyt maailmanlaajuinen ilmiö. 66 000 asukkaan Hämeenlinna saa oman, monumentaalisen muraalimaamerkkinsä vanhoihin viljasiiloihin seuraavien viikkojen aikana. UPEA17-festivaaliin kuuluvasta työstä on tulossa Pohjoismaiden suurin.
Työn tekee australialainen taiteilija Guido van Helten (Instagram), jonka töitä voi nähdä jo eri puolilla maailmaa.
– Tyylini liittyy identiteetin, ihmisten ja arkkitehtuurin yhdistämiseen. Joskus se on aika palapeliä, mutta uudessa paikassa pitää varmistaa, että työni aihe on relevantti alueelle ja ihmisille, jotka siellä elävät. Työni on kooltaan iso ja minulle on tärkeää, että ihmiset voivat samaistua ja sitoutua siihen ja samalla minuun itseeni siinä prosessissa, van Helten kuvailee.
Vanhat teollisuusrakennukset, tehtaat, viljasiilot, junanvaunut – erilaiset unohdetut tai ylenkatsotut kohteet inspiroivat taiteilijaa.
– Rakennus on usein brutaali, valtava, mutta useinkaan ei luovassa käytössä. Ne inspiroivat minua, niiden iso rakenne, vanha betoni ja rouhea pinta. Haluan sekoittaa värit sementtiin tai ylipäätään pohjamateriaaliin, se työ on osa pintaa ja osa paikkaa. Siihen liittyy maalaustekniikka ja lähestymistapani eli valokuvaus ihmisten kanssa.
– Pidän vanhoista teollisuusrakennuksista, koska ne ovat jo sellaisenaan maamerkkejä, mutta niistä katsotaan ohi, ne eivät monenkaan mielestä ole kiinnostavia. Töitäni on paikoissa, jotka ihmiset näkevät jo kaukaa, ne voi tunnistaa etäältäkin. On kiinnostavaa muuttaa olemassaoleva monumentti paikan ja ihmisten monumentiksi.
Van Heltenin kuvat ovat jopa fotorealistisen näköisiä muotokuvia kaukaa katsottuna. Teosten värimaailma on usein hyvin rajallinen, mustan, valkoisen, harmaan ja hiekan sävyjä.
– Väristä ei ole hyötyä, ellei sille ole syytä. En halua tehdä taidetta, joka on kiinnostava vain värin takia.
Malleja hämeenlinnalaislapsista
Torstaina Guido van Helten etsi työlleen malleja hämeenlinnalaisista lapsista ja heidän vanhemmistaan perhekahvilassa ARX-talossa. Tilaan pystytettiin väliaikainen kuvausstudio, johon perhe saattoi tulla kuvattavaksi.
Yksi äideistä oli Nina Maksimainen, jolla oli mukanaan nelivuotiaat kaksoset Stella ja Noelle.
– Jännittävää! Tuttava ehdotti, että tulkaa tänne ja innostuin heti. Voisi olla tosi hieno juttu ikuistaa pienet ihmiset juuri tämän ikäisinä sinne.
Maksimaisen mielestä on hienoa, että Hämeenlinna saa oman jättimuraalin.
– Tosi mahtava juttu, odotan tosi innolla millainen tulee. Olen netistä katsellut hänen töitään ja tykkään paljon siitä mitä hän tekee, hienoa hommaa.
– Minusta on hienoa, kun hän ottaa aina paikkakunnan ihmisistä mallinsa. Se työ on tämän ajan ihmiskuva, jotenkin.
Haasteena vangita kaupungin sielu maisemaan
Taiteilijalle on tärkeää se, että teos istuu ympäristöönsä. Hän ei etsi tietynlaista mallia oman visionsa toteuttamiseen vaan kuvastaa työllään kaupunkia ja sen asukkaita. Teos kuvaa myös aikaansa, kertoo van Helten.
– Työ on kuva ajasta ja seinällä se sekoittuu ajan ja tilan kanssa ja tulee osaksi ympäristöä. Tulevaisuudessa se ikääntyy ja kasvaa osaksi ympäristöä ja sitä, minkä ihmiset huomaavat.
– En sano mallista "tämä ei ole tarpeeksi hyvä", koska se on se, mitä tämä paikka on.
– Tämä kaupunki on kiva pieni paikka perheelle kasvaa. Olen saanut kuvan, että monet ihmiset asuvat täällä ja käyvät töissä Helsingissä. Työ on tunteen vangitsemista, sitä paikan tunnetta yritän tavoittaa. Minun isoin haasteeni on valita oikea kuva, maalaaminen on vain tekniikkaa ja prosessia.
Guido van Helten maalaa teoksissaan ihmisiä. Ihmiset kiinnostavat ihmisiä.
– En tiedä, miksi kasvot vetoavat minuun, mutta ihmiset luonnostaan ovat kiinnostuneita kasvoista, tuttuudesta, ihmisten tunnistamisesta. Voi maalata eläimen tai kuvion, mutta siihen ei ehkä synny yhteyttä. Ihmisiin syntyy.
Tärkeintä ei ole tekniikka
Taiteilija on tehnyt isoja muraaleja jo niin usein, että tekninen toteuttaminen ei ole enää ykköshaaste.
– On haastavampaa luoda jotain erityistä tietylle paikalle. Muraalit tekevät ihmiset onnellisiksi, se on palkitsevaa ja siksi jatkan niiden tekemistä.
Muraali muuttaa maisemaa vuosikausiksi. Kenellä on kontrolli siihen, mitä kotikaupungin maisemassa tapahtuu?
– Olen siitä hyvin sensitiivinen, että kun laitan jotain ihmisten maisemaan, heidän maisemaansa, haluan, että he nauttivat siitä. Minä lähden, mutta ihmisten on oltava osa teostani, tai ainakin ymmärrettävä, että se on ollut minun tarkoitukseni.
– Tekninen onnistuminen ei tarkoita mitään, jos ihmiset eivät pidä siitä. On vain kuunneltava, pidettävä silmät ja korvat auki, vietettävä aikaa ja tutustuttava paikkaan.
Maalaustyö alkaa lauantaina ja sen etenemistä voi seurata Kantolan tapahtumapuiston kukkulalta. Suomalaisen syksyn sateisiin ja niiden mahdollisesti aiheuttamiin ongelmiin taiteilija suhtautuu lakonisesti.
– Sää ei ole ongelma, sää on mitä se on. Voit valittaa sateesta, mutta se ei estä kastumista, taiteilija kuittaa.