Hankasalmelainen Paulus Aitto-Oja, 13, aloitti leipomisharrastuksen ollessaan 11-vuotias.
Parin vuoden aikana moni asia on leipomisen suhteen muuttunut. Harrastus on muuttunut leipuriyrittäjyydeksi.
Yrittäjyyttä edelsi leipomisinnostus, jossa Aitto-oja kertoo korona-ajan toimettomuuden olleen alkusysäyksenä.
– Piti saada jotain tekemistä. Tuli tylsää ja aloin leipomaan, hän kertoo lisätessään jauhoja hiivaleipätaikinaan.
Niin kuin monella nuorella leipurilla, myös Aitto-ojalla leipominen lähti liikkeelle mokkapaloista.
Nälkä kasvoi syödessä ja leipomisinnostus kasvoi kovaa vauhtia.
Vuosiin on mahtunut muun muassa paikkakunnalla järjestettyjä leivonnaiskilpailuja, joihin on osallistuttu niin suklaamuffinseilla kuin voittoon asti yltäneellä mustikkaleivoskakullakin.
– Kaippa se ihan syötävää oli, kun sillä voitto kerta tuli, hän toteaa suu virneessä.
Yrittäjyysoppia Aitto-Oja haki 4H:n kautta. Siellä pienimuotoista yrittäjyyttä voi harjoitella ohjatusti ja turvallisesti.
Hän kertookin saaneensa apua muun muassa liiketoimintasuunnitelman laatimiseen ja y-tunnuksen hakemiseen.
Onnistuneen hiivaleivän jälkeen juhlittiin
Kaikkein hauskinta Aitto-ojan mielestä on hiivaleivän leipominen.
– Kyllä siihen tarvittiin monia kertoja, että se onnistui, hän kertoo hiivaleivän valmistuksesta.
Onnistuneen hiivaleivän perusedellytys on taikinan sitkoisuus. Tämän tietää myös Aitto-oja, jolla on näppituntuma oikeanlaiseen sitkoisuuteen.
– Taikina pitää vaivata käsin, jotta siihen saa sen oikean sitkon, eikä se repeä uunissa. Kun taikina on sellainen kiinteä pallo, silloin se on hyvä.
Hiivaleipäbisnes alkoi sattuman kautta
Yrittäjyys ei ollut Aitto-ojalla missään vaiheessa tähtäimessä, vaan se tuli kohdalle sattumalta, äidin kauppareissun yhteydessä.
Äiti oli käymässä paikallisella kirpputorilla alkukesästä 2022. Kirpputorireissun yhteydessä liikkeen yrittäjä oli ottanut puheeksi, sattuisiko Pauluksen äiti tietämään ketään leipomistaitoista ihmistä. Kirpputoriyrittäjä halusi saada tuoretta hiivaleipää myyntiin kauppaansa.
Äiti nosti käden ilmaan siinä vaiheessa todeten, että hänen poikansa osaa.
– Sitten se lähti vähän lapasesta. Aloin tehdä sinne leipiä, Paulus Aitto-oja kertoo taikinaa vaivatessaan.
Leivontatyötä onkin jouduttu koulujen alettua hieman aikatauluttamaan. Viikottaiset leipomisrupeamat eivät kuitenkaan Aitto-ojan mukaan rasita, vaan aikaa jää myös harrastuksiin.
Ja kun on sitkoisuuden ymmärrys tiukasti näpeissä, niin leipominen käy sujuvasti ja nopeasti.
– Tästä tuli hyvä taikina. Kohta se laitetaan vuokaan. Sitten vaan kohotetaan, pistellään reiät ja sitten laitetaan uuniin.