– Opittavaa on paljon, selittää 27-vuotias ammattikalastaja Karoliina Lehtimäki.
Hän on lähdössä työkaverinsa, 33-vuotiaan Lauri Hämäläisen kanssa kokemaan rysiä, kuten he tekevät pari kertaa viikossa sulan veden aikana.
Lehtimäki ja Hämäläinen ovat ammatissa, joka on käymässä koko ajan vaikeammaksi. Sisävesikalastajien saalis on jatkuvasti pienentynyt. Yle seurasi kalastajien työpäivää lokakuussa.
Pohjois-Karjalassa toimivan osuuskunta Lumimuutoksen kalastajat pitävät yllä perinteisiä kalastustapoja, kuten rysäkalastusta, talviverkkoja ja nuottausta monilla eri vesistöillä.
Rysät on viritetty tänä kesänä Kangasvedelle, joka on Pielisjoen levenemä Kontiolahdella. Muikkua Lumimuutos nuottaa etelämpänä maakunnassa Puruvedellä, jonka talvinuottausperinne ulottuu pitkälle historiaan.
Kesäkauden kehnoin päivä
Kalastuksen sulan veden kausi on ollut vaihteleva. Kaikkiaan kaksikko on saanut saaliikseen noin 900 kiloa lahnaa, säynettä, kuhaa ja ahventa.
Kuha ja ahven ovat järvien arvokaloja, mutta pääasiassa rysäsaalis on ollut lahnaa, josta jalostetaan kalamassaa. Lumimuutos myy kalansaaliinsa suoraan kuluttajille.
Tänä aamuna rysät ovat melkein tyhjiä. Hyvinä aamuina kalaa on ollut 50 kiloa, kaksi isoa laatikollista. Nyt saalis on vajaat 10 kiloa.
– Joskus tulee kalaa, joskus ei. Se kuuluu asiaan, toteaa Lauri Hämäläinen.
Hämäläinen on kalastanut aiemmin harrastuksenaan, mutta nyt jo monta vuotta ammatikseen. Koronakeväänä hän sai oppiinsa Karoliina Lehtimäen, josta tuli kalastaja vahingossa, kun tuttava osuuskunnasta pyysi hänet perkaamaan muikkuja.
– Ei ollut muutakaan tekemistä, niin tulin. Innostuin hirveästi etenkin nuottausperinteen ylläpidosta ja järvikalastuksen tilanteesta, ja kun Lauri suostui opettamaan, ryhdyin kalastajaksi, Lehtimäki kertoo.
Mestari ja kisälli
Ja kaikki tosiaan piti opetella alusta asti, sillä Lehtimäki ei osannut ajaa autoa, moottorikelkasta tai veneestä puhumattakaan. Ympäristöalan opiskelija yliopistosta ei aio tyystiin hylätä akateemista uraa, vaikka juuri nyt käsillä tekeminen inspiroi enemmän.
– Aion tehdä gradun kalastuksen naisnäkökulmaan liittyen, hän kaavailee.
Lehtimäki ja Hämäläinen ovat saaneet rysät koettua, ja verestävät kalat lopuksi Jukajoen rannalla.
Kalankäsittelyyn siirrytään Tohmajärvelle, josta Lumimuutos osti keväällä entisen koulukeskuksen rakennuksen, jossa on laitoskeittiö. Tiloihin on tehty kalankäsittelypaikka, hankittu kalankuivauslaite ja tulevaisuudessa häämöttää laajempi mahdollisuus esitellä osuuskunnan toimintaa luonnon ennallistamistöissä ja ilmastonmuutoksen torjunnassa.
Paikalle on saapunut ensi kertaa myös paikkakuntalainen Erkki Koponen, joka on kuullut, että lukio on nykyään kalakauppa. Hän haluaa ostaa muikkua. Mutta kelpaisiko lahnamassa?
– No jos hyvin nälkä olisi, niin sitten.
Koponen saa muikkunsa. Lumimuutos nosti viime talven nuottauskaudella 3 000 kiloa Puruveden jalokalaa, jonka kuluttajat hyvin tuntevat. Muikku ei jää pakkaseen, mutta lahnamassa ja muut sivusaaliina saadut kalat pitää silloin tällöin kaupata laajemmille markkinoille.
– Kun ajamme täältä pääkaupunkiseudulle, saadaan aina pakastimet myytyä tyhjäksi, kertoo Karoliina Lehtimäki.
Lahnamassasta puhuminen sytyttää Lehtimäen.
– Siitä tehdyistä kalatacoista on tullut ihan lempiruokaa. Ihmiset pitäisi saada ymmärtämään, että lahna ei ole ruotoinen kokemus, vaan massana sitä voi käyttää helposti ja monipuolisesti. Sen voi maustaa ihan mielensä mukaan ja paistaa vaikka salaatin osaksi.
Muikku on määräkunkku, kuha rahakkain saalis
Muikku on sisävesien runsain saaliskala, mutta kuha on ohittanut myyntiarvossa muikun. Kangasveden rysien pari saaliskuhaa ostajat nappaavat samantien, kun kalastajien auto kurvaa tukikohdan pihaan.
Kuha kelpaa pyöreänä eli kokonaisena kalana. Pohjois-Karjalan noin puolen miljoonan kilon kaupallisesta kalansaaliista jo puolet on runsastunutta kuhaa.
Kalaa myydään Lumimuutoksen tukikohdasta tuoreena silloin kun ostaja tulee paikalle otollisella hetkellä, mutta pääasiassa saalis pakastetaan. Osuuskunnalla on vakioasiakkaita myös 60 kilometrin päässä Joensuussa ja kaupungissa on muutenkin laajemmat markkinat kuin pienellä Tohmajärvellä.
Pienellä paikkakunnalla ihmiset ovat toivoneet, että kalastajat pyytäisivät myös paikkakunnan vesillä ja vinkanneet kalapaikkoja. Kalakateutta ei tunneta, jos tavoittteena on saada särkikalaa.
– Meille on vinkattu, että Onkamossa on lahnaa. Sinne laitamme pyynnöt ensi kesänä, kertoo Lehtimäki.
Särkikalaa, kuten lahnaa, on Suomen järvissä niin paljon, että sen kalastus on pääasiassa hoitokalastusta. Myös sisävesien muut kalakannat, virtavesi- ja lohikaloja lukuunottamatta, kestävät kalastusta ja ovat Maailman Luonnonsäätiön WWF:n kestävien kalalajien listalla. Kuhaa, ahventa, haukea ja muikkua voi syödä hyvällä omatunnolla.
Kalojen liikkeet ovat jatkuva arvoitus
Lehtimäki ja Hämäläinen seuraavat työssään luontoa aitiopaikalta ja näkevät sen muutokset.
– Viime vuosien havaintoja on, että tuulet ovat lisääntyneet. Ja toisaalta perinteisillä ikivanhoilla kalapaikoillakaan ei ole välttämättä kalaa, kertoo Hämäläinen.
Hän aikoo sopeutua.
– Luonto on pyyteetön, jos sille antaa. Siltä myös saa aivan valtavasti, kalastaja tietää.
Karoliina Lehtimäki jatkaa kalastajan taitojen opettelua.
– File irtoaa jo lahnasta aivan eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla, hän sanoo nauraen.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 18.10. klo 23 saakka.
Enemmän aiheesta:
Uusi koulutustapa toimi: ammattikalastajilta oppia saaneista kisälleistä yli puolet jatkaa alalla