Kokkolan, Pietarsaaren ja Uudenkaarlepyyn edustan avomerialue kiinnostaa nyt jättimäisten merituulipuistojen rakentajia. Jo kaksi hanketta on edennyt samalla alueella ympäristönvaikutusten arviointiin miljardien eurojen kokoluokkaa olevilla hankkeillaan.
Skyborn Renewables Offshore Finland julkaisi viime viikolla ympäristövaikutusten arviointiohjelman 120 voimalaa käsittävälle Reimari-puistolleen.
OX2-yhtiö julkaisi omaa Laine-merituulivoimapuistoa koskevan yva-ohjelman muutamaa viikkoa aiemmin.
Skybornin tietojen mukaan kolmaskin yhtiö on hakenut Valtioneuvostolta tutkimuslupaa samalle alueelle. Hanke on siis hyvin houkutteleva yhtiöiden näkökulmasta.
– Se on avomerialuetta ja siellä tuulee hyvin. Tässä kohtaa talousvyöhykettä on sopivan syvyistä merta, johon pystytään rakentamaan nykyteknogialla voimaloiden perustuksia, kertoo Skyborn Renewablesin hankekehityksen vetäjä Otso Lintinen.
Tuulivoimapuistoja suunnitellaan avomerelle noin 30 kilometrin päähän rannikosta.
Voimaloiden tornien korkeus olisi enintään 210 metriä ja kokonaiskorkeus enintään 390 metriä. Voimaloiden yksikköteho olisi enintään 30 megawattia (MW).
– Voimaloiden koko on kasvanut, mikä tekee merituulipuistoista nyt taloudellisesti houkuttelevia.
Tuulipuiston nimellisteho olisi suurimmalla voimalatyypillä peräti 3 600 MW kun esimerkiksi Olkiluoto 3 -ydinvoimala on teholtaan 1 600 MW.
Tuulivoimaloiden teho kuitenkin tietenkin tuulen mukaan, mutta Reimari-Puiston vuotuiseksi sähköntuotannoksi arvioidaan 18,9 terawattituntia (TWh) kun Suomen sähkönkulutus oli viime vuonna noin 87 TWh.
Vedyn tuotanto avaa uusia mahdollisuuksia merituulivoimaloille
OX2:n tapaan myös Skyborn Renewables tutkii vedyn tuottamista tuulivoimaloiden yhteydessä merellä.
YVA-ohjelman päävaihtoehdoissa lähdetään liikkeelle siitä, että puisto tuottaisi pelkästään sähköä, pelkästään vetyä tai noin puolet sähköä ja puolet vetyä.
Vety tuotettaisiin jokaisessa voimalatornissa erikseen tai keskitetysti 1-3 erillisellä vetyasemalla. Merellä tuotettu vety ja sivutuotteena syntyvä happi johdettaisiin putkistolla maihin.
Vedyn tuotantoa tukee Suomen ja Ruotsin kaasuverkkoyhtiöiden toimesta kehitteillä oleva vetykaasuputkisto Perämeren ympärille.
– Tässä olisi mahdollisuus liittyä suunniteltuun vetyputkistoon, se avaisi ihan uusia mahdollisuuksia. Alueella on jo nyt paljon toimijoita, jotka käyttävät vetyä, esimerkiksi terästeollisuutta, Lintinen sanoo.
Mikäli tuulienergialla muutettua vetyä muutetaan sähköksi, kokonaishyötysuhde jää 24–38 prosentin välille riippuen muun muassa hukkalämmön hyödyntämisestä.
– Olettaisin, että vety menisi liikennepolttoaineeksi ja teollisuuden käyttöön semmoisenaan tai johonkin muuhun kemialliseen muotoon muutettuna. Toki sähköksi muuttaminen on mahdollista, mutta siinä tulee häviöitä molempiin suuntiin kun muutetaan sähköstä vedyksi ja takaisin sähköksi.
”Suomeen mahtuu useita suuria merituulipuistoja”
Ennen kuin voimaloiden rakentaminen voi alkaa avomerelle, on selvitettävä esimerkiksi merenpohjan rakennetta, mistä tiedetään vielä varsin vähän.
Lisäksi tarvitaan jäätutkimusta siitä, miten voimalat kestävät ahtojäiden paineessa.
Tätä tehdäänkin parhaillaan VTT:n ja Aalto-yliopiston toimesta.
Otso Lintinen on vakuuttunut siitä, että merituulivoimapuiston rakennustyöt eteläisellä Perämerellä alkavat vuosikymmenen lopulla.
– Olen hyvin vakuuttunut siitä, se on niin hyvä paikka tuottaa sähköä oikein suuressa mittakaavassa. Nämähän ovat valtavia hankkeita, puhutaan isojen ydinvoimaloiden kokoluokasta.
Skyborn on mukana viidessä toiminnassa olevassa tai rakennusvaiheen merituulivoimapuistossa Saksassa, Ranskassa ja Taiwanissa.
Lintinen ei lähde arvailemaan, montako hanketta Suomen talousvyöhykkeelle mahtuisi. Talousvyöhyke on merialue, joka on Suomen aluevesirajan ulkopuolella, mutta jonka luonnonvarojen hyödyntämiseen Suomella on oikeus. Sopivan syvyisiä paikkoja ei kuitenkaan ole monia.
– Myöhemmin voisi tulla kyseeseen myös kelluvat voimalat, joita maailmalla kovasti tutkitaan. Jos ne sopisivat meidän jääolosuhteisiin, silloin myös Selkämerellä voisi olla isot mahdollisuudet. Useita pohjaan perustettaviakin hankkeita on kyllä tulossa.
Nykyteknologialla voimaloita voidaan perustaa noin 60 metrin syvyiseen veteen.
Voimaloita voidaan sijoittaa päätuulensuunnassa vähintään kahden kilometrin päähän toisistaan.
Vaihtoehtoisia energialinjojen rantautumispaikkoja kolmen kaupungin alueella
Reimari-puiston yva-ohjelmassa tutkitaan sähkö- ja putkilinjojen rantautumista vaihtoehtoisesti kuudessa eri paikassa.
Kokkolassa linjat tulisivat mereltä maihin Kvikantissa tai Puotiniemessä. Pietarsaaressa esitettyinä vaihtoehtoina ovat Alholman teollisuusalue ja Storlöten ja Uudessakaarlepyyssä Önin ja Juttbergsin alueet.
Liityntäasemia tarvitaan yhdestä kolmeen, riippuen toteutuvasta hankevaihtoehdosta
Tuulivoimaloiden tekninen käyttöikä on 25–30 vuotta, jota voidaan pidentää huolloilla ja osien vaihdoilla jopa yli 40 vuoteen, mikäli rakenteiden kunto sen sallii.
Perustukset voidaan mitoittaa noin 50 vuodeksi, joten tuulipuisto suunnitellaan purettavaksi noin 50 vuoden käytön jälkeen.
Ympäristönvaikutusten arviointiohjelmasta järjestetään yleisötilaisuus 2. marraskuuta 2022 kello 18–20.30 Pietarsaaren Optimassa, siihen voi osallistua myös sähköisesti.
Aiheesta voi keskustella torstaihin 20. lokakuuta kello 23 asti.
Lue seuraavaksi: