Ihokarvat nousevat pystyyn, kun Vilma Jää käy läpi karmaisevia hetkiä ammentaen kansanmusiikkiperinteestä ja karjankutsuhuudoista.
Esityksen kokeneelle on ilmiselvää, miksi Jään rooli nostettiin kansainvälisessä lehdistössä yhdeksi Innocencen riipaisivimmista, kun teos sai kantaesityksensä Ranskassa kesällä 2021.
Nyt Kaija Saariahon ylistetty ooppera esitetään ensimmäistä kertaa Suomessa. Tämä hetki on säveltäjällekin erityinen.
– Olen odottanut sitä, että Innocence tulee Suomeen, ja että se on saanut asettua alkuhuuman jälkeen. Minusta tuntuu, että tästä tulee se, mitä olen kaikki ne vuodet haaveillut ja miettinyt, Saariaho toteaa.
Muistikirjaansa Saariaho sommitteli ideaa Innocencesta yli vuosikymmen sitten. Inspiraation hän sai Leonardo Da Vincin freskosta Viimeinen ehtoollinen. Myös Innocencessa on 13 hahmoa – ja 13 erilaista näkökulmaa yksittäisestä tapahtumasta ja sen seurauksista.
Kouluampumiset koskettavat ympäri maailmaa
Innocence on moniulotteinen ja sävelkieleltään rikas psykologinen draama, jonka matalasti jyrisevä alkusoitto enteilee kohtaamista pahuuden kanssa. Se on yhdeksänkielinen tutkielma väkivallan kauaskantoisista vaikutuksista.
Tarina kulkee kahdessa aikatasossa. Pahuuden, väkivallan ja trauman lähtökohtana on fiktiivinen kouluampuminen Helsingin kansainvälisessä koulussa. Syyt ja seuraukset alkavat purkautua kymmenen vuotta myöhemmin ampujan veljen häissä, joissa tarjoilijana on yhden ammutun äiti. Selkeästi etenevä moderni libretto on kirjailija Sofi Oksasen debyytti oopperalibretistinä.
– Tiesin, että tästä tulee kansainvälinen produktio. Lähdin etsimään aihetta, joka olisi omasta mielestäni riittävän universaali. Kouluampumiset ja kouluissa tapahtuva väkivalta on aiheena ymmärrettävä useissa maissa, Oksanen avaa teoksen taustoja.
Innocence esitetään Suomen Kansallisoopperan jälkeen muun muassa New Yorkin Metropolitanissa, San Franciscon oopperassa ja Lontoon kuninkaallisessa oopperassa.
Kolmas tärkeä linkki projektissa on Saariahon poika Aleksi Barrière, joka on työskennellyt teoksen dramaturgina ja tehnyt Oksasen libretosta yhdeksänkielisen käännöksen. Barrière kertoo työskennelleensä paitsi konkreettisesti libreton kääntäjänä myös ikään kuin tulkkina kahden taiteilijan välissä.
– Kun tapasimme ensimmäisellä työillallisella keväällä 2013, Sofi oli hyvin utelias oopperan mahdollisuuksista taidemuotona. Häntä kiinnosti, mitä tarinoita ei olla ennen käsitelty oopperan muodossa. Roolini oli kertoa, että näinkin voisi tehdä ja tällaisiin suuntiin voisi lähteä, Barrière toteaa.
Jos Saariahon inspiraation lähteenä oli maailmankuulu fresko, ajatus toistuu Oksasen libretossa hääseurueen kokoontuessa. Juhlatilaisuuksissa kuori on kiiltävä, mutta pinnan alla saattaa kuohua. Ihmissuhteet ovat monimutkaisia, kaikilla on salaisuutensa.
– Oli Sofin upea intuitio lähteä liikkeelle häätilanteesta, Barrière kehaisee.
”Väkivallan romantisointia vastaan on taisteltava”
Koko tekijäkolmikolle oli alusta saakka selvää, että väkivaltaisista lähtökohdista huolimatta verellä ei mässäillä. Teoksessa kuullaan uhreja ja heidän läheisiään, tekijälle ei ääntä anneta.
– Meille oli tärkeää, että tämä ei ole siinä mielessä trilleri, että puhuisimme tekijästä, mikä synnyttää dramatiikkaa ja hienoja kuvia. Väkivallan romantisoiminen on niin syvällä meissä, että sitä vastaan pitää aktiivisesti taistella, Barrière sanoo.
Sofi Oksaselle väkivallan teemat ovat tuttuja aiemmista töistä, kuten myös Venäjän parhaillaan käynnissä olevasta hyökkäyssodasta, jota kirjailija on kommentoinut lukuisia kertoja julkisuudessa.
– Taide on mielestäni paras tapa käsitellä väkivaltaa. Ihmisen psykologia on sellainen, että emme oikein tunne empatiaa numeroita kohtaan. Esimerkiksi sotauutisissa näkyy paljon ihmisiä ja numeroita. Se on kuvastoa, joka saattaa pikemminkin ahdistaa.
– True crime -maailma keskittyy hyvin paljon väkivallan tekijään. Olen iloinen, että ooppera tarjoaa mahdollisuuden tehdä jotain muuta, Oksanen summaa.
Oksanen nimeää työnsä suurimmaksi haasteeksi vähäisen merkkimäärän. Vajaan parin tunnin mittaisessa teoksessa on 13 roolihahmoa, laulajia ja näyttelijöitä, joista jokaisella pitäisi olla oma merkityksensä tarinalle. Pienimpien roolien kohdalla se on saatava esiin parin repliikin aikana.
– Romaanissa on satoja sivuja, joilla voi luoda ne henkilöhahmot.
Innocence lienee oopperan mestarin viimeinen taidonnäyte
Saariaho on toista viikkoa suomalaisen musiikkielämän keskipisteenä. Hänen musiikkinsa on soinut toistuvasti konserttisaleissa ja esimerkiksi Ylen kanavilla. Samalla julkaistiin Pekka Hakon kirjoittama Saariaho-elämäkerta Kristallista savuksi (Otava). Säveltäjä täytti 70 vuotta 14. lokakuuta.
– Ihanaa on se kaikki huomio, jonka musiikkini on saanut, mutta menee siinä vähän voimiakin. Tähän on tultu, ja pakostikin se panee katsomaan myös taaksepäin, Saariaho sanoo.
Siinä missä L'amour de loin (Kaukainen rakkaus, 2000) nosti Saariahon oopperan mestariksi, Innocence sulkee ympyrän. Saariaho vihjaa, että viides ooppera jää hänen viimeisekseen. Sen sijaan työpöydällä odottaa Verneri Pohjolalle sävellettävä trumpettikonsertto.
– En mä osaa tällä hetkellä kuvitella, mikä voisi olla mun seuraava oopperani. Tässä laajuudessa, monipuolisuudessa ja kompleksisuudessa – en usko, että siihen suuntaan voin enää jatkaa.
Kuuntele tästä Kaija Saariahon tuore haastattelu Kulttuuriykkösessä:
Säveltäjä on kiitollinen siitä, että tämä suurprojekti toteutettiin uudenlaisessa yhteistyössä Oksasen ja Barrièren kanssa.
– Tähän asti olen nähnyt itseni aikuisena, joka opettaa nuorempia, kuten joskus työssänikin teen, mutta nyt tajusin sen, kuinka paljon nuoremmilla on minulle annettavaa tästä meidän todellisuudestamme.
Saariaho itse tunnettiin jo 1980-luvulla siitä, että hän käytti ennakkoluulottomasti teknologiaa hyödykseen säveltämisessä. Sittemmin maailma on siirtynyt peruuttamattomasti digiaikaan.
– Tämä jatkuva yhteys koko maailmaan ja sen kantaminen sisällämme. En edes voi tietää, millä tavoin nykynuoret sen kokevat. Synnyin sodan jälkeen uuteen, kasvavaan Suomeen. Se oli ylöspäin menoa. Mutta missä tilanteessa olemme nyt maailman kanssa?
– Toisaalta olen senkin huomannut, että nuoret eivät koe tilannetta yhtä epätoivoisina kuin minä itse. Heillä on katse tulevaisuuteen. Se on lohduttavaa.
Lue lisää: Kulttuurivieras Vilma Jää on kansanmuusiikko, joka nousi kansainväliseen maineeseen nykyoopperassa
Katso ja kuuntele:
Kaija Saariahon 70-vuotisjuhlille omistettu sisältökokonaisuus Yle Areenassa