WINDSOR. Kaukana Connecticutin takamailla Yhdysvalloissa kirjoitetaan tarinaa, josta voi kehittyä suomalaista urheiluhistoriaa.
– Olaus on lahjakkain pelaaja, jota olen valmentanut, sanoo Eric Wilks lokakuisena iltana Loomis Chaffee High Schoolin harjoituskentän laidalla.
15 vuotta amerikkalaisen jalkapallon hyökkäyksen linjapelaajia valmentanut mies puhuu Olaus Alisesta – suomalaisesta lajin huippulupauksesta.
Alinen pelaa hyökkäyksen ulomman linjamiehen paikkaa yksityisen sisäoppilaitoksen lukiojoukkueessa. Hänellä on siihen sopivat raamit.
Parimetrinen ja yli 140 kiloa painava järkäle erottuu helposti iltavalojen loisteessa noin 50:n kentällä puuskuttavan koululaisen joukosta.
– C'mon! On the hop, raikaa porilaisen amerikanenglanti.
Alinen hoputtaa joukkuetovereitaan seuraavaan harjoitteeseen.
Alisen motto on, että harjoituskentällä pitää aina juosta. Joukkueen kapteenina hän vaatii samaa muilta.
Itse hän on jo malttamattomana asettautunut hyökkäyksen linjamiehen kyyryyn perusasentoon. Kädet ovat valmiina iskemään puolustuspelaajan rinnuksiin.
Tällä kertaa edessä on elävän vastustajan sijaan tolkuttoman painava teräskehikko ja vaahtomuovipehumusteista tehty ihmisen muotoinen nukkevastustaja.
Juttu jatkuu kuvien ja grafiikan jälkeen.
Valmentajan merkistä Alinen ja kolme muuta körilästä ponnistavat täydellä voimalla nukkeen kiinni ja lanaavat kehikkoa ryminällä nurmea pitkin muutaman metrin eteenpäin.
Alisen aggressiivinen murahtelu vaihtuu kovaksi puuskuttamiseksi, kun pelaajat päästävät otteen kehikosta ja suoristavat selkänsä.
– Olaus on erittäin häijy ja aggressiivinen, mutta myös ketterä, älykäs ja joukkueen johtohahmo. Hän on kaikkea, mitä hyökkäyksen linjamieheltä vaaditaan, valmentaja Wilks kehuu.
Siviilissä Alinen on ensivaikutelmalta kiltti ja kohtelias.
– Kentällä hän sulkee sen puolen pois, korjaa Wilks ja toteaa, että hyökkäyksen linjassa ei jaeta kenellekään kunniaa.
– Siellä pitää olla kuin eläin.
Alisen fyysiset ominaisuudet, kunnianhimo ja kova työnteko ovat avanneet hänelle tien kohti tulevaisuutta, jossa siintää ammattilaisura NFL-liigassa.
Sinne pääseminen olisi teko, johon kukaan suomalainen ei ole yltänyt. Alisen tavoitteet ovat kuitenkin vieläkin korkeammalla.
– Unelmani on tulla varatuksi ensimmäisellä varauskierroksella, hän sanoo silmiään räpäyttämättä.
Olaus Alinen on toisen polven pelaaja. Isä Klaus Alinen pääsi kutkuttavan lähelle NFL-pelejä solmittuaan sopimuksen Atlanta Falconsin kanssa vuonna 2006. Pelaavaan kokoonpanoon hän ei kuitenkaan päässyt.
Palattuaan Suomeen Alinen ryhtyi valmentamaan juniorijoukkuetta Porissa. Samalla Olaus lähti leikkiin mukaan.
– Huomasin, että laji sopi minulle, mutta en ihan heti täysin tykästynyt siihen. Pelasin samalla koripalloa ja tykkäsin molemmista rinnakkain.
Myös jääkiekko kuului Olauksen lajikirjoon. Vähitellen amerikkalainen jalkapallo sai isomman roolin.
Maajoukkueeseen pääsy antoi lopullisen sysäyksen lajin pariin. Pian Olaus pelasi 3–4 vuotta nuorempana ikäryhmämaajoukkueen aloituskokoonpanossa.
– Siinä tuli lajia kohtaan erilainen palo, kun näki mahdollisuuden pärjätä.
Tammikuussa 2021 isä Klaus oli koko perheen voimin saattamassa Olausta Helsinki-Vantaan lentoasemalla seikkailuun uudelle mantereelle.
– Totta kai esikoisesta luopuminen ja heittäminen kohti tuntematonta oli sydäntä pusertava hetki. Toisaalta olin hyvin luottavainen tästä projektista. Olen aina luottanut Olauksen henkiseen kanttiin, isä muistelee.
Ahtaasta huoneesta tuli koti
Nyt Alinen käy lukiota yksityisessä sisäoppilaitoksessa Yhdysvaltain itärannikolla. Hän asuu kolmikerroksisessa asuntolassa, jonka punaiset tiilet luovat vanhan ajan patinan ja akateemisen arvokkuuden.
Sisällä olo on tunkkainen. Käytävien seinät ovat puoliksi tummaa kulunutta puupaneelia ja huoneet pienet. Kussakin asuu kaksi oppilasta.
Kaksimetriselle urheilijalle tila käy ahtaaksi.
– Tuntuu, että kamat eivät mahdu tänne.
Alinen on ängennyt sängyn alle matkalaukut, vaatteita, lisäravinteita ja kenkiä, joiden koko on 51,5.
Sängyn jalkopäässä on matala vaatelipasto, jonka päällä on purkeissa kreatiinia, glutamiinia ja proteiinipillereitä.
– Tulee sotkuinen olo, vaikka ei ole sotkuista.
Sängyn vieressä on Aliselle liian pieni pöytä ja sen vieressä pikkuruinen jääkaappi. Seinällä komeilee Suomen lippu.
– Se on tärkeä. Se muistuttaa juurista ja kodista. Se tulee mukaan sitten, kun menen yliopistoon.
Tärkein kapistus on kuitenkin pelikonsoli.
– Ilman sitä aika kävisi pitkäksi.
Vaikka neliömetrit on vähissä ja puolet niistä kuuluu joukkuetoverille, huoneesta on muodostunut Aliselle koti.
– Kun olemme koko ajan sosiaalisesti tekemisissä ihmisten kanssa, tästä tulee tärkeä paikka. Ainoa, missä saa oman rauhan.
Luksusta kampuksella
Ilman urheilustipendiä Loomis Chaffee High School maksaa lähes 70 000 dollaria vuodessa. Opinahjo panostaa voimakkaasti urheiluun. Sillä on laittaa jalkeille joukkueet yli 30 lajiin.
Jos asuntola on hieman nukkavieru ja ahdas, puitteet kovalle harjoittelulle ovat huippuluokkaa. Kampukselta löytyvät kentät amerikkalaiselle jalkapallolle, jalkapallolle ja yleisurheilulle.
Myös baseball-kenttä sekä jää- ja uimahalli kuuluvat koulun tarjontaan.
Ruokalassa pidetään ravintopuolesta hyvää huolta. Alinen voi valita lounaaksi pastan, perinteisen amerikkalaisen grilliruoan, aasialaisen aterian tai salaattibaarin.
Eivätkä siinä taida olla edes kaikki vaihtoehdot: jäätelöä, kakkuja ja keksejä on yltäkyllin.
Hikiset treenivaatteet pesee koulun henkilökunta, ja päivittäin ennen harjoituksia tohtorin koulutuksen saanut fysiikkavalmentaja kuluttaa rullan verran teippiä ranteisiin ja nilkkoihin.
Kouluelämä on maistunut Yhdysvalloissa Suomea paremmin, Alinen myöntää.
– Minulle sopii, että urheilu on isossa roolissa. Ihmiset ovat ulospäinsuuntautuneita ja todella kannustavia. Kaikki puskevat tavoitteita kohti ja ovat iloisia toisten puolesta.
Tavoitteet taivaissa
Joka vuosi NFL seuloo varaustilaisuudessa tuhansien toiveikkaiden joukosta 256 pelaajaa ammattilaisliigaan.
Ainoastaan 32 parasta varataan ensimmäisellä kierroksella. Alinen haluaa olla näiden eliittilahjakkuuksien joukossa.
– Se olisi minulle kaikkein hienointa. Se takaisi kaikista varmimmin tulevaisuuden NFL:ssä, koska heti alkuun saa pidemmän sopimuksen ja pääsee kentälle.
Amerikkalainen jalkapallo on Yhdysvalloissa miljardibisnestä ja ykköskierroksen varaukset ovat seuroille niiden tärkeimpiä investointeja.
Usein seurojen miljardööriomistajat hakevat varatun pelaajan yksityiskoneella välittömästi varaustilaisuuden jälkeen nälkäisen median ja himoitsevien fanien eteen.
Pelaaja valjastetaan koko seuran markkinointiin. Tuhannet fanit kohdistavat häneen toivon paremmasta kaudesta ja noususta mestaruustaistoon.
En tykkää mentaliteetista, että tehdään parhaamme ja katsotaan, mihin se riittää. Laitetaan ennemmin selkeä tavoite ja tehdään kaikki, mitä voidaan, että päästään sinne.
Olaus Alinen
Ykköskierroksen varaus on joukkueelle ja sen kannattajille lupaus paremmasta. Aliselle kovan ja julkisen tavoitteen asettaminen ei tuota ongelmia.
– En tykkää mentaliteetista, että tehdään parhaamme ja katsotaan, mihin se riittää. Laitetaan ennemmin selkeä tavoite ja tehdään kaikki, mitä voidaan, että päästään sinne.
– En minä tiedä, onko se itseluottamusta, mutta uskon, että jos teen oikeita asioita ja jatkan työntekoa, minulla on siihen mahdollisuus ja talentti.
”Hänen fyysisiä huippuominaisuuksiaan ei voi opettaa”
Alisen menestykseen uskoo moni muukin. Hänet on rankattu Connecticutin parhaaksi pelaajaksi. Ulompien linjamiesten koko maan kattavassa vertailussa hän on parhaimmillaan ollut sijalla 14.
Viimeksi NFL:n varaustilaisuudessa ensimmäisellä kierroksella valittiin kahdeksan hyökkäyksen linjamiestä. Viisi heistä pelaa samaa paikkaa kuin Alinen.
– En pidä hänen tavoitettaan liian optimistisena. Hän on harvinaislaatuinen yhdistelmä kokoa ja urheilullisuutta, sanoo 247 Sports -sivuston pelaajarekrytoinnin asiantuntija Cooper Petagna.
– Hänellä on vielä paljon opittavaa, mutta hänen fyysisiä huippuominaisuuksiaan ei voi opettaa. Jos hän vain pystyy imemään valmentajien oppia nopeasti, uskon, että ensimmäisen kierroksen varaus on mahdollinen.
Hän on harvinaislaatuinen yhdistelmä kokoa ja urheilullisuutta
Cooper Petagna, 247 Sportsin asiantuntija
Matka mahdolliseen varaustilaisuuteen on kuitenkin vielä pitkä. Ensimmäinen askel otettiin kesällä, kun Alabaman yliopisto tarjosi Aliselle paikan koulun legendaarisessa joukkueessa.
Yhteensä lähes 50 yliopistoa kosiskeli Alista stipendeillä. Alabama oli lopulta helppo valinta.
– Tein Alabaman tarjouksen eteen töitä kaikista eniten. Oli unelmien täyttymys, kun se tuli.
Alabaman yliopisto on vertaansa vailla amerikkalaisessa yliopistojalkapallossa. Yli satavuotisen historiansa aikana se on voittanut 18 mestaruutta.
Joukkuetta valmentaa legendan asemaa nauttiva Nick Saban. Hän on luotsannut koulun kuuteen mestaruuteen.
Alisen tulevalle kotikentälle mahtuu melkein 102 000 katsojaa. Sen on pari tuhatta enemmän kuin Barcelonan Camp Noulle. Ja tupa on aina kutakuinkin täynnä.
Tärkeämpää Alisen kannalta on, että Alabaman talenttitehdas suoltaa solkenaan huippupelaajia NFL:ään.
– Neljän viime vuoden aikana Alabaman hyökkäyksen linjasta on joka vuosi tullut ykköskierroksen varaus, kertoo Tony Tsoukalas, joka seuraa Alabaman jalkapallojoukkuetta työkseen Tide Illustrated -sivuston päätoimittajana.
Tsoukalas arvioi, että Alabaman pelaajien NFL-menestyksen taustalla on kivenkova kilpailu peliajasta.
– Ensin he kilpailevat pääsystä kentälle. Sen jälkeen taistellaan pelipaikan pitämisestä. Kun se on saavutettu, pelataan maan parhaita joukkueita vastaan. Tuosta kun selviää, on valmiimpi NFL:ään.
Mutta Alabaman ohjelmasta selviäminen ei ole kenellekään itsestäänselvyys. Pelaajia ohjaavat parhaat valmentajat ja ravintoasiantuntijat, mitä rahalla saa. Henkisen puolen tukeakin on tarjolla, jos siihen on tarvetta.
Ja usein tarvetta esiintyy, kertoo Chase Goodbread, Tuscaloosa News -lehden urheilukolumnisti.
– Alabamassa toimintatavat ja kulttuuri ovat kovempia ja vaativampia kuin missään muussa yliopistossa.
Kulttuurin tekevät vaikeaksi valmentaja Sabanin korkea vaatimustaso ja äärimmäisen kova kilpailu.
Uusien pelaajien odotukset ovat korkealla. Lukiossa he ovat aina olleet menestyksekkäitä. He eivät ole tottuneet istumaan penkillä.
Goodbread muistuttaa, että kymmenisen Alabaman pelaajaa vaihtoi koulua viime vuonna, koska he eivät malttaneet odottaa kehitystään ja sen myötä tulevaa peliaikaa.
Kun Alinen ensi kaudella siirtyy Alabamaan, penkkikomennus on hänellekin todennäköinen, arvioivat kaikki Ylen haastattelemat asiantuntijat.
– Hyökkäyksen linjassa vaaditaan enemmän tekniikkaa kuin monet uskovatkaan. Myös fyysisesti linjassa pitää olla kehittyneempi kuin muilla paikoilla, toteaa Goodbread.
Oregonin yliopiston värvääjänä itsekin toiminut Cooper Petagna uskoo Alisella olevan vielä paljon kehitettävää jalkojen ja käsien käytössä.
– Pelin nopeus maan parhaassa konferenssissa vaatii sopeutumista. Se voi kestää parikin vuotta, Petagna ennustaa.
Loomis Chaffeen lukiossa tämä on tiedostettu, kertoo Alisen valmentaja Adam Banks.
– Pyrimme toimimaan samalla tavalla kuin yliopistot. Vaadimme samoja asioita päivittäin ja keskitymme yksityiskohtiin jokaisissa harjoituksissa.
Mutta mikään ei kuitenkaan kokonaan valmista Alista tulevaan.
– Olaus kohtaa treenipäiviä, jolloin kaveri on häntä parempi ja valmennus on kovaa. Joskus jopa kovempaa kuin mitä hän luulee kestävänsä.
Alinen tietää, kuinka kovan haasteen edessä hän on. Sen hän pitää mielessään punttisalilla ja harjoituskentällä.
– Olen itse valinnut tällaisen paikan, mutta hyvät pelaajat haluavat olla hyvien pelaajien ympäröimänä. Haluan, että treeneissä on hyvät vastustajat, jotka tekevät minusta paremman joka päivä.
Yliopistostipendiin vaaditaan hyvät arvosanat
19-vuotias Alinen on ollut kohta kaksi vuotta pois kotoa. Haasteet ja vaatimukset ovat kuin aikuisella, vaikka leveiden hartioiden välissä asuu edelleen teinikäinen nuori.
Kouluruokalan nurkkapöytään istahtaa mustikkalettuaamiaiselle väsyneen oloinen urheilija.
– En ole mikään aamuihminen. Minulla on yleensä vähän hidas lähtö päivään.
Tuntia myöhemmin Alinen on jo virkeämmän oloinen. Ohjelmassa on matematiikan oppitunti.
– Jos ihan rehellinen olen, ei koulunkäynti mikään suosikkijuttu ole. Mutta niin kauan kuin urheilu on sidottu koulutukseen, se sallii tämän kaiken. En voi saada stipendiä yliopistoon, jos minulla ei ole hyviä arvosanoja ja keskiarvoa.
Luokkahuoneessa on vähän oppilaita. Hädin tuskin tusinan verran. Se on kalliiden yksityiskoulujen etuoikeus. Kunnallisissa kouluissa luokkakoko on kolminkertainen.
Alinen seisoo taulun vieressä tussi kädessä. Hän muodostaa työparin joukkueensa pelinrakentajan Dante Renon kanssa. He suoriutuvat opettajan antamista tehtävistä saumattomalla yhteistyöllä.
– Nappiin meni, Reno tokaisee.
Kentällä Alisen tehtävä on suojella Renoa, joka pelinrakentajana on joukkueen tärkein pelaaja.
– Olaus on joukkueen älykkäin pelaaja niin kuin näette, Reno sanoo hymyillen.
Totuus on, että NFL:ssä käytössä oleva Wonderlic-testi on osoittanut hyökkäyksen linjamiesten olevan kaikista pelipaikoista älykkäin ryhmä. Testissä mitataan kognitiivisia kykyjä ja ongelmanratkaisua.
– Olaus on mahtava kaveri. Vietämme paljon aikaa yhdessä jalkapallon ulkopuolella. Voimme puhua luottamuksella mistä tahansa. Hän on minulle kuin isoveli, Reno kertoo.
Ensi vuonna heistä tulee kilpailijoita, kun Reno menee Etelä-Carolinan yliopistoon. Joukkue pelaa samassa konferenssissa Alabaman kanssa.
Treenejä lähes joka päivä
Alisen joukkue harjoittelee jokaisena arkipäivänä. Lauantai on pelipäivä ja sunnuntaina levätään. Alinen tosin vetää silloin vapaaehtoiset punttitreenit.
– Alabamasta sanottiin, että pitäisi tehdä voimaharjotus kolme kertaa viikossa.
Harjoittelun ohessa koulupäivät ovat normaalipituisia ja läksyihin menee pari tuntia illassa. Perjantai-iltana koulun auditorioon kokoontuu jo hieman väsyneen näköisiä jalkapalloilijoita.
– Tänään tiimikokouksessa alkoivat jo silmät painua kiinni, kun alla oli koulupäivä ja treenit. Sitten mentiin vielä luokkahuoneeseen joskus kuudelta katsomaan videoita vastustajasta.
Alinen on itse valinnut haasteellisen tien, eikä hän mielellään valita vaikeista hetkistä, vaikka niitä välillä tuleekin. Perhe on kaukana Suomessa.
Kouluarki on todella kiireistä, eikä kotipuolen asioita ehdi juuri miettiä.
– Mutta sitten, kun ikävä tulee, se tulee aika kovaa. FaceTime ja tieto siitä, että pääsee jouluksi ja kesäksi kotiin, helpottaa.
– Täällä on joukkuekaveri Nigeriasta, joka ei ole käynyt kertaakaan kotona, koska viisumitilanne on sellainen, että se voidaan ottaa pois. Itse olen samana aikana käynyt 5–6 kertaa Suomessa. Se laittaa asioita perspektiiviin.
Vasta muutaman vuoden päästä tiedetään, riittävätkö Alisen rahkeet huipulle lajissa, jonka korkein taso on suomalaisille toistaiseksi valloittamaton.
Hyökkäyksen linjamiehistä ei yleensä otsikoita revitä, mutta huippupelaajien palkka saattaa nousta jopa 20 miljoonaan dollariin kaudessa. Pelinrakentajat, joita linjamiehet suojelevat, tienaavat usein vielä paljon enemmän.
Alinen myöntää, että taloudellinen turva olisi hieno asia. Rahalla voisi vaikka tukea Porin junioriurheilua, hän aprikoi.
Mammona ei kuitenkaan anna virtaa harjoituksiin tai matikan tunneille.
– Suurimmat motivaattorit ovat rakkaudessa lajiin. Jos käyn katsomassa pelejä, haluan vain päästä kentälle. On ihan sama mitä tienaa, kunhan saa kokemuksen pelata isoilla stadioneilla.
Lue myös: