Rumpukapulat, vanha rispaantunut lippalakki ja valokuvia teini-ikäisestä pojasta.
Ne ovat muistoja, jotka seinäjokelainen Jonna Shemeikka on asettanut esille lipastonsa päälle puolitoista vuotta sitten kuolleesta pojastaan.
Shemeikka sai vuonna 2021 äitienpäivän vastaisena yönä puhelun, joka sai hänen elämänsä raiteiltaan.
17-vuotias Niilo oli joutunut onnettomuuteen Seinäjoen ratapihan niin sanotulla varikkoalueella.
Niilo oli kiivennyt hylätyltä näyttäneen vaunun katolle kenties hetken mielijohteesta.
Valokaari iski päähän heti hänen päästyään katolle.
Shemeikka kertoo, että Niilo oli kavereidenkin mukaan porukan hauskuuttaja ja se tyyppi, joka kiipeili paljon ja meni joka paikkaan ensimmäisenä.
Ratapihan vaarallisuudesta oli puhuttu kotona aina. Perhe asui tuolloin kaupunginosassa, josta suorin – ja kielletyin – reitti kulki radan yli.
– Olin aina kieltänyt häntä oikaisemasta ratapihan yli hänen palatessaan kotiin esimerkiksi yöaikaan. Sähköiskun mahdollisuus ei ollut käynyt kuitenkaan mielessänikään. Enkä usko, että Niilolla tai muillakaan pojilla kävi, Shemeikka kertoo.
Shemeikan mukaan moni ei ehkä vieläkään tiedä, että valokaari voi hypätä linjoista kauaskin. Voimalinjoihin ei siis tarvitse edes koskea fyysisesti.
Niilon sydän pysähtyi, mutta hänet saatiin vielä elvytettyä. Häntä tutkittiin Jorvissa kuuden päivän ajan, mutta vammat olivat liian vakavia.
– Aivot olivat olleet niin kauan ilman happea, että hän ei selviytynyt, Jonna Shemeikka muistelee.
”Ajatellaan, että ollaan kuolemattomia”
Väylävirasto tiedotti elokuussa, että nuorten asiaton radalla liikkuminen, ilkivalta ja muu häiriökäyttäytyminen ovat lisääntyneet loppukesän aikana koko Suomessa.
Nyt viesti hengenvaarasta rata-alueilla halutaan saada vielä voimallisemmin perille suoraan nuorille ja siksi Väylävirasto aloitti hiljattain kampanjan sosiaalisessa mediassa.
Muun muassa Tiktokissa julkaistu video on animaatio, missä hahmot kuolevat ratapihalla erilaisissa onnettomuuksissa. Aihetta haluttiin käsitellä Väyläviraston mukaan mustan huumorin avulla.
Shemeikka on nähnyt Väyläviraston videon. Hän uskoo sen toimivan kohderyhmälle.
– Vaikka se oli raju ja raaka, se oli kuitenkin hyvä, riittävän lyhyt ja näytti sen, mitä voi oikeasti tapahtua. Toivottavasti kampanja tavoittaa mahdollisimman paljon nuoria.
Shemeikan mukaan videota kannattaisi näyttää esimerkiksi kouluissa, missä se voisi tavoittaa vielä enemmän kohdeyleisöään.
Shemeikka uskoo, että sosiaalisen median kuvastolla on merkitystä. Hän ei ole itse Tiktokissa, mutta on ymmärtänyt, että kuvia jaetaan paljon nimenomaan rata-alueilta; joku ottaa hienolta näyttävän kuvan ja niin nuoret menevät alueelle herkemmin.
– He voivat ajatella, että ei tuollekaan käynyt kuinkaan. Semmoisiahan sitä ollaan teini-iässä – ajatellaan, että ollaan kuolemattomia, eikä meitä mikään kosketa.
Lue myös: Väylävirasto haluaa nuoret pois junaradalta – TikTok, Snapchat ja somevaikuttajat keinoina
”Jos sillä voi jonkun toisen pelastaa”
Jonna Shemeikka on tuonut esiin myös oman mielipiteensä turvallisemmista ratapihoista.
Hän on puhunut tapahtuneesta julkisuudessa, minne ei ole itse hakeutunut, mutta miettinyt ne pari kertaa kysyttäessä, voisiko kertoa tarinansa.
– Jos sillä voi jonkun toisen pelastaa. Siksi tästä pitää mielestäni puhua.
Shemeikan mielestä ratapihan aitaaminen olisi hyvä ratkaisu, mutta hän ymmärtää, että aitojen rakentaminen olisi työlästä.
Väyläviraston mukaan aitaus on mahdotonta, koska pelastusviranomaisten ja kunnossapidon on päästävä radalle ja ratapihoille.
Shemeikka pohtii sitäkin, että hengenvaarasta pitäisi kertoa vielä näkyvämmin ratapiha-alueella.
Hän muistelee, että esimerkiksi Seinäjoella on tapahtunut samankaltaisia turmia noin kymmenen vuoden välein.
– Kun jotain tällaista tapahtuu, siitä puhutaan jonkun aikaa, kunnes asia taas unohtuu.
”Nyt osaa jo vähän hymyillä”
Vaikka Jonna Shemeikkaa eivät muiden ihmisten kommentit juuri heilauta, satuttavat ne silti.
– Kun tulee niitäkin kommentteja että no niin, siitäs sai, mitäs oli niin tyhmä, että meni sinne. Onhan se kauheaa.
Shemeikka kertoo surun muuttaneen muotoaan. Ensimmäinen vuosi meni sumussa, robottina toimien. Hyvin syvälläkin hän kertoo käyneensä ja miettineensä synkkiä ajatuksia.
Hän on kuitenkin löytänyt keinoja päästä eteenpäin, vaikka suru hyökyy välillä voimakkaasti päälle.
– Nyt osaa jo vähän hymyillä, kun näkee Facebook-muistoja tai miettii kaikkia niitä asioita, mitä tein Niilon kanssa. Meillä oli aina todella hyvät välit.
Iloa arkeen tuo kuitenkin 5-vuotias Sylvi-corgi ja liikunta. Liikkumaan hänet pakottaa myös työ personal trainerina ja ryhmäliikuntaohjaajana.
Pari viestiä hän haluaisi vielä välittää eteenpäin.
– Älkää leikkikö hengellänne varsinkaan minkään somen takia. Pidetään toisista huolta ja muistetaan rakastaa joka päivä, koska ei koskaan tiedä, milloin on viimeinen kerta.
Aiheesta voi keskustella torstaihin 27. lokakuuta kello 23 asti.
Lue myös: