Jose Mourinho on eittämättä yksi aikamme tunnetuimmista ja rakastetuimmista, mutta myös vihatuimmista jalkapallovalmentajista. 59-vuotiaasta portugalilaisesta on helppo kirjoittaa revitteleviä kohuotsikoita.
Mistä tämä kaikki kumpuaa? Mitä löytyy huimien tilastojen takaa? Ja onko Mourinho tosiaan pudonnut kehityksen kelkasta?
Edelläkävijä?
– Mourinho on todella mielenkiintoinen hahmo jalkapallossa, koska hän on ensimmäisiä, ellei ensimmäinen valmentaja, joka on ollut jopa isompi tähti kuin pelaajat. Mourinhon jälkeen tällaisia valmentajatähtiä on noussut enemmänkin, mutta hän oli tässä mielessä tienraivaaja, aloittaa Yle Urheilun asiantuntija Miika Nuutinen.
Mourinhosta ei tule ensimmäisenä mieleen jokin pelifilosofia. Hän ei jää historiaan pelillisen evoluution edistäjänä samalla tavalla kuin vaikkapa Johan Cruyff tai Pep Guardiola.
– Se, mikä Mourinhosta varmasti jää historiankirjoihin, on voittaminen.
Joka tapauksessa Mourinho on onnistunut vaikuttamaan etenkin jalkapallon valmennukseen.
– Mourinho on kaikkein tunnetuin valmentaja, joka käyttää portugalilaisen Vitor Fraden tactical periodization -metodia (suom. taktinen periodisaatio), sanoo Nuutinen.
Harjoittelumetodit ovat monimutkaisia, mutta Nuutinen tiivistää tactical periodizationin siten, että kaikki harjoittelu pohjautuu pelaamiseen ja nimenomaan joukkueen pelimalliin.
– Jalkapallo on ollut täynnä sellaista harjoittelua, että harjoitellaan kaikkia osa-alueita erikseen ja yksittäin. Tactical periodization on yksi metodeista, jonka kautta ajattelu on muuttunut esimerkiksi Englannista. Hyvin sovellettuna sen hyöty on, että jokainen minuutti harjoituskentällä on tehokkaammin käytetty.
Muita mallista tuttuja valmentajia Englannissa ovat olleet muun muassa Andre Villas-Boas ja Nuno Espirito Santo.
Vaikka Mourinho ei jäisikään historiaan pelin evoluution mullistajana, on hän luonut menestyksensä olemalla edelläkävijä valmennusprosesseissa.
Toisena esimerkkinä Nuutinen kertoo, että jo Portossa Mourinho käytti siihen aikaan harvinaisia menetelmiä pelaajarekrytoinneissaan. Hän hankki pelaajia alasarjoista ja käytti yhtenä valintaperusteena psykologista profiilia.
Ylimielinen?
Sitten niistä kohuotsikoista, joita todella riittää. Yksi legendaarisimpia tarinoita liittyy Mestarien liigan pudotuspeleihin 2005. Chelseaa luotsannut Mourinho oli saanut erotuomariin kohdistuvista puheistaan kahden ottelun toimitsijakiellon neljännesvälierissä FC Barcelonaa vastaan.
Se ei estänyt Mourinhoa menemästä pukukoppiin pitämään puhetta ennen puolivälierää Bayern Müncheniä vastaan.
Mourinho meni stadionille jo varhain päivällä, tuntikausia ennen ottelun alkua, joten se ei ollut ongelma. Ongelma oli päästä pois pukukopista niin, etteivät Euroopan jalkapalloliiton Uefan tarkkailijat huomaa. Mourinho kuljetettiin ulos pyykkikorissa, jota työnsi huoltaja Stewart Bannister.
Asiasta liikkui huhuja pitkään, kunnes Mourinho vuonna 2019 vihdoin myönsi tapahtuneen.
– Kun hän työnsi korin pukuhuoneen ulkopuolelle, Uefan kaverit seurasivat ja halusivat epätoivoisesti löytää minut. Niinpä hän sulki kannen, enkä voinut hengittää! Kun hän avasi korin, olin kuolemaisillani. Olen tosissani, minulla on ahtaanpaikankammo, Mourinho revitteli beIN Sportsille.
Real Madridissa 2010 Mourinho käski Mestarien liigan alkulohkon ottelussa pelaajiaan Xabi Alonsoa ja Sergio Ramosia ottamaan toiset keltaiset kortit ajanpeluusta. Alonso ja Ramos saivat pelikiellon viimeiseen alkulohkon otteluun, mikä oli Mourinhon tavoitteenakin, sillä Real oli jo varmistanut jatkoonpääsyn alkulohkostaan. Näin ollen kaksikko sai tyhjennettyä varoitustilinsä ja pääsi pudotuspeleihin ilman painetta pelikielloista.
Neljä Real Madridin pelaajaa ja Mourinho saivat tempusta sakkoja, sekä Mourinho yhden ottelun toimitsijakiellon.
Pestissä kuin pestissä Mourinho on kerännyt pelikieltoja ja sakkoja. Hän on haukkunut tuomareita, heittänyt suuttuneena mitalinsa katsomoon sekä piikitellyt vastustajien valmentajia näiden painosta, kaljuuntumisesta, kielitaidosta tai mistä milloinkin. Hän on ripittänyt rajusti jalkapallojohtajia ja jopa pelaajiaan.
Toisaalta monet teoista on tulkittu taitavaksi mediapeliksi, jolla hän on saanut siirrettyä huomion ja paineet sivuun joukkueeltaan.
Mourinhon lempinimi on tunnetusti The Special One (Erityinen). Kun Mourinho 2004 saapui Chelseaan, hän itse linjasi toimittajille lehdistötilaisuudessa olevansa The Special One.
Ovatko kohuotsikot turhaa paisuttelua vai mistä kaikki tämä kumpuaa?
– Eivät ne ole turhaa paisuttelua. Hän on mielipiteitä ja tunteita jakava persoona. Tietysti yksi tekijä on ollut tämä taistelu median kanssa, mikä on ollut omanlaisensa show. Mourinho esiintyy usein aika ylimielisesti, mikä ruokkii kohujen syntymistä, Nuutinen näkee.
Nuutinen huomauttaa, että kaikki mitä Mourinho on tehnyt, on tapahtunut ainakin hänen omasta mielestään vain ja ainoastaan voittamisen sekä menestyksen eteen. Erityisesti hänen kohdallaan siihen ovat aina liittyneet mediapeli ja muut tempaukset.
Portugalia, englantia, espanjaa, ranskaa sekä italiaa osaavat valmentaja esiintyy median edessä välillä täysin tympääntyneenä tai raivokkaana, välillä puolestaan pursuavan kohteliaasti ja kunnioittavasti – kuten kävi HJK:n vieraillessa aiemmin AS Roman vieraana.
– Hän on myös ollut valmis venyttämään sääntöjä enemmän kuin joku toinen. Kirjoittamattomat säännöt, välillä kirjoitetut, eivät ole pidätelleet Mourinhoa. Totta kai näistä syntyy tarinoita, jotka jäävät elämään.
Vaikka sanktioita ja kritiikkiä on tullut, Mourinho on osannut käyttää tilanteita hyväkseen ja hyödyntänyt mediaa myös puhutellakseen omaa joukkuettaan.
– On ollut hyvin vähän tilanteita, joissa on tullut ilmi, ettei joukkue seisoisi Mourinhon takana. Silloinkin, kun joukkueet ovat joutuneet pelilliseen kriisiin, ei ole näkynyt merkkejä siitä, että pelaajat olisivat kääntyneet Mourinhoa vastaan. Sillä on tietenkin loppupeleissä eniten väliä.
Erikoismies?
Mourinhon tähti syttyi Portossa, jonka hän luotsasi Mestarien liigan voittoon 2004.
Sen jälkeen liigamestaruuksia on tullut kuusi ja Euroopan seurajoukkueturnausten titteleitä viisi. Mourinho on voittanut urallaan Mestarien liigan kahdesti, Eurooppa-liigan tai sen edeltäjän Uefa Cupin kahdesti ja Konferenssiliigan kerran.
Mourinho luotsasi viime kaudella AS Roman ensi kertaa pelatun Konferenssiliigan voittoon, joten hän on ainoa kaikki kolme nykyistä Euroopan cup-kilpailua voittanut valmentaja.
Mourinhoa pidetään eurokilpailujen erikoismiehenä.
– Sanoisin vielä, että finaaleiden mies, Nuutinen jatkaa.
Mourinhon joukkue ei ole hävinnyt koskaan eurokilpailuiden finaalissa. Viidestä finaalista Mourinhon joukkue on päästänyt maaleja vain ensimmäisessä.
Kun Porto voitti Celticin 3–2 vuonna 2003, piti Mourinhon portugalilaisjoukkue enemmän palloa. Sen jälkeen jokaisessa finaalissa Mourinhon joukkue on pitänyt selvästi vähemmän palloa, vaikka olisikin ollut ennakkosuosikki.
– Mourinho on todella taitava kontekstivalmentaja. Hän on vuosien saatossa pystynyt riisumaan vastustajien vahvuudet nerokkailla ottelusuunnitelmilla ja reagoimaan pelien aikana. Tekemään siis sitä, mitä yksittäisten pelien voittaminen vaatii.
Mourinhon on erottanut monista muista suhtautuminen finaaleihin. Nuutisen mukaan voisi jopa sanoa, että mitä isompi peli, sitä inhorealistisempi lähestyminen.
– Lähtökohta on aina ollut virheiden välttäminen. Toiset puhuvat, että pallo on vallan väline, eli ensin pitää voittaa pallo ja sitten voi dominoida peliä. Mourinhon filosofia on karrikoiden ihan päinvastoin: se, jolla on pallo, voi tehdä sen kanssa ratkaisevan vireen.
Kaikki joukkueet ajattelevat, että tulos on tärkein, mutta Mourinhon joukkueista ajatus paistaa pisimmälle. Jokainen tietää, ettei Mourinhon joukkueessa tarvitse välittää lainkaan tyylipisteistä. Konferenssiliigan finaalissa Feyenoordia vastaan roomalaispelaajat menivät kulmalipulle suojaamaan palloa, kun kellossa oli 80 minuuttia.
Jämähtänyt?
Mourinhon joukkueiden voittoprosentti Portossa, Chelseassa, Inter Milanissa ja Real Madridissa oli yli 60. Real Madridissa kolmen kauden aikana 2010–13 se oli jopa 71,91.
Kun Mourinho palasi Englantiin ja luotsasi Chelseaa, Manchester Unitedia sekä Tottenhamia, oli voittoprosentti alle 60. Tottenhamissa vain 51,2.
Mourinho ei toki päässyt Englannissa enää luotsaamaan absoluuttisia kärkijoukkueita, vaikka onnistuikin nostamaan ManUn Valioliigan kakkoseksi 2017–18.
Tuolloin yleinen näkemys oli, että ”Mourinho on pudonnut kehityksen kelkasta”.
– Olisi täysin epäreilua sanoa, että hän olisi pudonnut kehityksen kelkasta, Nuutinen vastaa.
– Mourinho on pysynyt ehdottomalla huipputasolla 20 vuotta, se on todella harvinaista. Tänä päivänäkään tulokset eivät ole huonoja. Pokaaleja hän on voittanut melkein joka paikassa.
Nuutinen huomauttaa, että emme näe jokapäiväisiin valmennusprosesseihin, mutta raportit joukkueista kertovat, että Mourinho on omaksunut modernit menetelmät.
– Täytyy muistaa, että hän on ollut edelläkävijä valmennusprosessin osalta ja nojasi uransa alkuvaiheessa vahvasti urheilutieteeseen. Varmasti Mourinho on pysynyt kehityksen kyydissä, mutta kilpailu on tietenkin kovempaa.
Mourinho ei ole jämähtänyt myöskään tiettyihin pelijärjestelmiin. AS Romassa hän on ottanut ensi kertaa urallaan laajemmin käyttöön kolmen puolustuslinjan.
Sen jälkeen, kun Mourinho luotsasi ManUn sarjakakkoseksi, ovat hänen joukkueidensa sarjasijoitukset olleet: 6, 6, 7, 5, 6. Kritiikki on ymmärrettävää.
Viime vuosien absoluuttisilla kärkijoukkueilla, kuten Guardiolan Manchester Citylla ja Jürgen Kloppin Liverpoolilla, on taustallaan todella vahva peli-identiteetti, joka on rakentunut vuosikausia. Se on tehnyt voittojen napsimisesta parhaimmillaan konemaista.
– Tietenkään Mourinho ei ole tässä onnistunut viime vuosina, Nuutinen tuumaa.
– Mutta täytyy ymmärtää, että esimerkiksi Guardiolalla on todella vahva idologia. Mourinhon lähestyminen on erilainen ja hänen filosofiassaan piilee pulma: on eri asia odottaa vastustajan ratkaisevaa virhettä 90 minuuttia kauden isoimmassa pelissä kuin tehdä se kaksi kertaa viikossa yhdeksän kuukauden ajan. Se voi käydä raskaaksi.
Lue lisää: