Kymmenen vuotta sitten tamperelainen Elina Kymäläinen oli saamassa toimistotyöstä tarpeekseen. Työ ei tuntunut tarpeeksi haastavalta.
– Kolmenkympin kriisissäni mietin, että jos teen tätä työtä vielä seuraavat 30 vuotta, näivetyn.
Tanssi- ja esiintymistausta sai Kymäläisen kiinnostumaan maskeerauksesta. Meikkialalle hän kouluttautui vuonna 2010, ja oman meikkistudion ElinaK:n hän perusti Tampereelle kolme vuotta myöhemmin.
Alanvaihto sai osakseen myös ihmetystä.
– Kysyttiin, että meinaatko ihan tosissasi kouluttautua alalle? Tosin minua ei ole koskaan kiinnostanut se, mitä muut miettivät tai ajattelevat.
”Onko se oikeaa työtä?”
Kymmenessä vuodessa ennakkoluulot ovat karisseet ja Kymäläisen mukaan myös käsitykset alasta ovat joidenkin kohdalla selkeästi muuttuneet.
Edelleen korviin kantautuu vähätteleviä puheita alasta.
– Onko se oikeaa työtä ja etkö mitään muuta keksinyt, hän luettelee.
Kymäläinen palkittiin viikko sitten Helsingissä järjestetyissä maskeerauskilpailuissa. Helsinki Make-up Contest -tapahtumassa kilpailtiin seitsemässä eri sarjassa. Kymäläinen voitti ammattilaisille tarkoitetun sarjan teknisessä kauneusmeikissä.
Aikaa maskeerauksen tekemiseen oli tunti. Arvioinnissa tarkasteltiin teknistä taitavuutta, värienkäyttöä ja siisteyttä.
– Siis että kuuluuko joku hippunen poskelle vai onko se vaan rapissut luomelta sinne.
Kymäläinen ei tunnusta jännittäneensä juuri ollenkaan.
– Kun on tekemisen varmuus itsellä, niin eipä siinä juuri jännitä. Toki pieni jännitys on aina hyvä: silloin puskee sen parhaan osaamisensa esille.
Some tuo tekijöitä maskeerausalalle
Sosiaalinen media mahdollistaa uusien tekijöiden nousun helpostikin ihmisten tietoisuuteen. Elina Kymäläinen arvelee, että tulevaisuudessa maskeerausalalle tuleekin paljon itseoppineita tekijöitä.
Yksinään somenäkyvyys ei riitä. Uusille tekijöille Kymäläisellä on yksi neuvo.
– Pitää tehdä paljon töitä. Tarvitaan tahto, sisua ja päättäväisyyttä. Tätä pitää tosissaan haluta.
Suomen maskeerajat ry:n hallituksen puheenjohtaja Sini Silfvenius-Bart pohtii, että kaikki kauneusalan palvelut ja sosiaalisen median käyttö elävät nyt murrosvaihetta.
Hän toivoo, että alasta innostuneet hakeutuisivat alan oppilaitoksiin ja kouluihin.
– Lisäksi on hyvä kuluttajana miettiä, onko somekuvissa käytetty filttereitä. Katsojaa on helppo johtaa harhaan.
Helsinki Make-up Contest -tapahtumassa oli ensimmäistä kertaa oma sarjansa myös uusille tulijoille. Siihen siis pystyi osallistumaan kuka tahansa koulutus-ja ammattitaustastaan riippumatta. Ehtona oli, että meikki tehdään toiselle, ei itselle.
Osallistujia sarjaan tuli lopulta todella vähän.
– Tämä vahvisti käsityksemme siitä, että ainoastaan somessa itseään meikkaavat henkilöt eivät sittenkään uskalla lähteä livekilpailuun. Livetilanteesta puuttuvat kaikki filtterit ja kuvakulmamahdollisuudet ja on täysin eri asia meikata muita kuin itseään, Silfvenius-Bart toteaa.
Hän toivoo myös, että palveluiden käyttäjät oppisivat erottamaan somen meikkiharrastelijat ammattitekijöistä.
– Seuraajien määrä tai upeat valokuvat tekijän omista kasvoista eivät vielä takaa ammattilaistekijää.
Ammattitaito syntyy rajaus kerrallaan
Elina Kymäläinen tietää, että kilpailu on kovaa ja taitavia tekijöitä, somejulkisuudella tai ilman, syntyy koko ajan lisää. Hän on itse kulkenut paljon erilaisissa tapahtumissa, tehnyt yhteistyötä eri tahojen kanssa ja tehnyt itseään ja osaamistaan kuulluksi ja nähdyksi.
Kymäläisen mukaan yksittäinen kilpailuvoitto ei vielä takaa yhtäkään asiakasta.
– Kyllähän arvostus rakennetaan niin sanotusti eyelinerin (rajauskynä)viiva kerrallaan. Mitä enemmän ja eri-ikäisiä asiakkaita meikkaat, sen taitavammaksi tulet. On eri asia meikata 20-vuotiasta kuin 80-vuotiasta.
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit kommentoida aihetta 31. lokakuuta kello 23:een saakka.