Ammattikalastaja Ari Sorvari rakentaa ensi kesänä Päijänteen rantaan aurinkosähkövoimalan. Aurinko paistaa etelään avautuvaan poukamaan kesäisin aamukolmesta puoleenyöhön asti.
– Tämä on Kuhmoisten paras paikka aurinkovoimalalle, Sorvari uskoo.
Hän haaveili rakentavansa rantaan 30–40 kilowatin tehoisen voimalan.
Kalastaja haluaa varautua, sillä hänen sähkösopimuksensa päättyy ensi kesänä. Voimalan hankkimisella on kiire: ilman omaa sähköä toiminta voi käydä kannattamattomaksi, viehän kalojen kylmäkäsittely paljon sähköä.
– Pienimuotoinen yksikkö ei tule kyseeseen. Samalla vaivalla tekisi vähän isomman.
Sorvari sai kuitenkin verkkoyhtiöltä kuulla, että kiinteistöstä voisi kytkeä jakeluverkkoon korkeintaan 20 kW:n tehoisen laitteiston. Perusteena oli, että tehokkaampi yksikkö vaatisi verkonhaltijalta verkon vahvistamista, eli muuntajia täytyisi ehkä vaihtaa ja kaapeleita korvata isommilla.
Urakoitsija ja Sorvari tyytyivät ilmoitettuun tehoon eivätkä penkoneet sen enempää juridisia oikeuksiaan.
Sääntely riittävää, oikeaa tietoa pitää levittää
Suomessa on yli 70 sähköverkkoyhtiötä. Niiden ohjeistukset pientuotannon liittymisestä vaihtelevat paljon.
Kirjavuus on pantu merkille myös Lähienergialiitossa, joka edustaa hajautettujen uusiutuvien energiaratkaisujen toimijoita. Lähienergiamuotoja ovat esimerkiksi aurinkoenergia, maa-, ilma- ja vesilämpö sekä tuulivoima.
Sähkömarkkinalaki sanoo, että verkonhaltijalla on velvollisuus kohtuullisessa ajassa vahvistaa verkkoa, jos se ei ole tarpeeksi vahva asiakkaan tarvitsemaan liittymistehoon nähden. Verkonhaltija ei saa sisällyttää pientuotannon liittymismaksuun verkon vahvistamisesta aiheutuvia kustannuksia.
Lähienergialiiton toiminnanjohtaja Tapio Tuomi kertoo pyytäneensä hiljattain lakia valvovalta Energiavirastolta tulkintaa siitä, ovatko joidenkin jakeluverkkoyhtiöiden asettamat aurinkosähkövoimaloiden maksimitehot lain mukaisia. Hän kertoo kysyneensä myös, voiko mahdolliset kustannukset veloittaa liittyjältä.
Vielä hän ei ole saanut vastausta.
– Ymmärtääkseni vastaus tulee olemaan ”ei ole, ei voi”.
Kotitalouksien suuresta kiinnostuksesta ryhtyä sähkön pientuottajaksi kertoo se, että pelkästään Elenian verkkoon on tänä vuonna liitetty jo 4 000 pientuotannon aurinkopaneelilaitosta. Niiden määrä nousee Elenialla tänä vuonna yli 11 000:een.
Lähienergialiitto muistuttaa, että uusiutuvan energian laitokset kasvavat merkittävästi lähiaikoina. Suomen lainsäädäntö on valmistautunut kehitykseen: sääntely on riittävää, kunhan sääntelyn ja ohjeistuksen erot ovat selvillä.
– Oikean ja puolueettoman tiedon levittäminen kaikille osapuolille on tehokkain tapa toimia, Tuomi kertoo.
Yle kysyi asiaan myös Energiaviraston näkemystä. Viraston yli-insinööri Lasse Simola vahvisti, ettei verkonhaltijoilla saa olla liittämiselle perusteettomia ehtoja tai vaatimuksia. Verkonhaltija ei voi kieltäytyä liittämästä pientuottajaa verkon vahvistamisen takia.
Energiavirasto muistuttaa lain edellyttävän, että verkonhaltijan tulee kehittää, käyttää, vahvistaa ja ylläpitää verkkoaan siten, että siihen voidaan liittää uusia sähkönkäyttöpaikkoja ja tuotantolaitoksia.
Virasto huomauttaa, että myös asiakkaiden olisi tärkeää joustaa tarvittaessa omissa tarpeissaan tehon suhteen. Jos näin ei tehdä, voi edessä olla hyvinkin suuria sähkönjakeluhintojen korotuksia, jos uudehkoa verkkoa pitää purkaa ja rakentaa uudelleen.
Koulutoimenjohtaja tyytyi pieneen tehoon
Kuhmoisten sivistystoimenjohtaja Pertti Terho pystytti kotipihansa ulkorakennuksen katolle tänä kesänä aurinkopaneelit. Hänelle kerrottiiin, että verkkoon voi liittää maksimissaan vain 6,5 kilowatin tehoisen järjestelmän.
– Verkko ei kuulemma pysty vastaanottamaan enempää, Terho kertoo.
Paneeleja asennettaessa vaimo totesi, että perustetaanpa kunnon tuotantolaitos.
Pertti Terho
Terhon omakotitalo sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Kuhmoisten taajamasta. Suurelle tontille mahtuisi suurikin järjestelmä, koska ulkorekennuksen takana on iso avoin etelään avautuva kenttä.
– Paneeleja asennettaessa vaimo totesi, että perustetaanpa kunnon tuotantolaitos.
Pertti Terho on nyt hieman harmissaan siitä, ettei hänellä järjestelmää tilatessa ollut riittävää asiantuntemusta lainsäädännöstä. Hän toivoo, että verkkoyhtiöt vahvistaisivat verkkoja, jotta sähkön omavaraisuutta voitaisiin lisätä.
Verkonhaltija sorvasi liittymisohjeet uusiksi
Kuhmoisten sähköverkon verkonhaltija Elenia Verkko totesi verkkosivuillaan olevissa ohjeissa lokakuun viimeiseen viikkoon asti näin: ”Aurinkopaneelit voidaan liittää olemassa olevaan sähköliittymään, jos sähköverkkoa ei tarvitse vahvistaa. Jos liittymispisteen oikosulkuvirta ei ole riittävä, verkkoa on vahvistettava.”
Ylen kysyttyä Elenialta sanamuodon lainmukaisuudesta yhtiö muutti kohtaa. Liittämisen ehdollisuus poistui ja yhtiön oma valmius vahvistaa verkkoa mainittiin.
Nyt muotoilu kuuluu näin: ”Aurinkopaneelit voi liittää suoraan olemassa olevaan sähköliittymään Elenian kytkentäluvalla silloin, kun sähköverkkoa ei tarvitse vahvistaa aurinkotuotannon tehon vuoksi. Jos liittymispisteen oikosulkuvirta ei ole riittävä, on meidän vahvistettava verkkoa ennen kytkentäluvan antamista.”
– On paikallaan täsmentää palvelumme kuvausta nettisivullamme johdonmukaisemmaksi. Teksti ei ole ehdollinen. Muutamme sitä selkeämmäksi, Elenian kumppanuus- ja innovaatiopäällikkö Harri Salomäki kommentoi.
Elenialta on tulossa ensi vuonna digipalvelu, jonka avulla asiakas voi esimerkiksi tarkistaa, onko valitun kokoinen laitteisto heti kytkettävissä sähköverkkoon vai vaatiiko se verkon vahvistamista.
Maaseutu ja kaupunki eriarvoisissa asemissa
Maaseutu ja kaupungit ovat erilaisessa tilanteessa siirtoyhteyksien suhteen. Kaupunkien lähellä sähköverkot on vahvemmat ja niihin mahtuu enemmän sähköntuotantoa.
Jakeluverkon reunamilla, kuten Kuhmoisten Ruoniemessä, liittymät ovat kaukana sähköasemilta ja muuntamoilta. Siksi verkko on heikko.
– Sinne ei yksinkertaisesti voi liittää niin paljon sähköntuotantoa. Muuten tulee isoja haasteita sähkön laadun, jännitteen ja muun suhteen, Energiateollisuus ry:n asiantuntija Tuukka Heikkilä kuvailee.
Kumpi on suurempi hyöty: saatava lisätuotanto vai investointi? Jokuhan vahvistuksen aina maksaa.
Tuukka Heikkilä, Energiateollisuus ry
Heikkilän mukaan maaseudulla jo 6,9 kilowattia suurempitehoisen pientuottajan liittäminen saattaa vaatia muuntajien vaihtoja sekä verkkokaapeleiden korvaamista paksummilla. Nämä toimenpiteet voivat maksaa kymmeniätuhansia euroja.
Tarmo ryhtyä toimeen riippuu myös alueen tulevaisuuden näkymistä ja elinvoimasta.
– Kumpi on suurempi hyöty: saatava lisätuotanto vai investointi? Jokuhan vahvistuksen aina maksaa. Jos pientuottaja ei maksa, sitten maksavat muut verkon asiakkaat, Tuukka Heikkilä toteaa.
Kalastaja Ari Sorvari päätti lopulta tyytyä pienempitehoiseen voimalaan, sillä hänellä ei ole aikaa odottaa verkon vahvistusta.
Sorvari tietää myös kustannustehokkuuden karikot.
– Jos joku ministeri rakentaa tänne huvilan, niin sitten tapahtuu nopeasti. Luulenpa, että täällä linjoja korjaillaan vain juuri sen verran että pysyvät pystyssä, kalastaja kiteyttää.
Mitä ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 5. marraskuuta kello 23:een saakka.
Enemmän aiheesta: