Yhdysvaltain kongressivaalien tulosta jännitettiin aivan erityisen paljon Ukrainassa, koska Ukraina on niin riippuvainen Yhdysvaltain aseavusta.
Radikaaleimmat republikaanit olivat vaalien alla uhanneet avun lopetuksella. Georgian osavaltiosta valittu edustajainhuoneen jäsen Marjorie Taylor Greene julisti, ettei Ukraina ”saa enää senttiäkään”.
Toisin käy. Greene sai kyllä jatkettua pestiään, mutta myös Ukraina saa todennäköisesti jatkoa aseapuun. Eikä se ole senttejä, vaan tähän mennessä sodan alusta lähtien jo 18,6 miljardia dollaria.
Kongressin täsmällinen paikkajako on vielä auki. Greene kumppaneineen ei kuitenkaan pääse jyräämään demokraatteja tai edes oman puolueensa toisinajattelijoita, koska Trump-henkisten niin sanottujen Maga-republikaanien ryntäys kongressiin jäi odotettua vaisummaksi.
Ukrainan avun ehtoja saatetaan hiukan kiristää sen jälkeen kun Yhdysvaltain uusi kongressi aloittaa toimintansa tammikuussa. Kovin huolissaan Ukrainan tuskin kuitenkaan tarvitsee olla.
Se voi pidemmän päälle olla petollista.
Virallisesti Ukrainan tukijat ovat hyvin optimistisia. Esimerkiksi Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg vakuuttaa, että Nato-maat tukevat Ukrainaa niin pitkään kuin on tarpeellista.
Stoltenbergin mielestä Yhdysvaltain vaalitulos ei ole muuttanut sitä, että Ukrainan tuella on jatkossakin Yhdysvaltain molempien puolueiden vankka tuki.
Kaikissa demokratioissa poliitikot joutuvat kuitenkin kuuntelemaan herkällä korvalla äänestäjien muuttuvia toiveita.
Ukrainan sodan kestoa on vaikea ennustaa, joten länsimaiden on varauduttava pitkään ja massiivisena jatkuvaan tukeen. Se vaatisi sitoutumista yli hallituskausien ja yli parlamenttivaalien. Demokratioissa kansalaismielipiteen tuuli voi kuitenkin kääntyä nopeasti ja hallituskaudet voivat jäädä lyhyiksi.
Jos talvesta tulee kova, inflaatio jyllää ja bensalaskut järkyttävät, tuki Ukrainalle ei enää ole mielessä päällimmäisenä.
Ei ainakaan Yhdysvalloissa, hyvin kaukana rintamalta.
Ukraina ei ole jäänyt toimettomana odottamaan, kuinka hanakasti kongressiin valitut uudet republikaaniedustajat kuittaavat jatkossa Ukrainan asehankintojen kuluja.
Joulukuussa joukko ukrainalaisia lainsäätäjiä aikoo matkustaa Washingtoniin torjumaan riskiä, jonka muodostavat kummankin puolueen ääripäät – äärioikeistolaiset republikaanit ja äärivasemmistolaiset demokraatit – joilla voi olla yhteinen intressi vähentää tukea Ukrainalle.
Samalla ukrainalaiset yrittävät olla tarkkoja siitä, ettei Ukrainan saamasta avusta tule Yhdysvalloissa leimallisesti demokraattisen puolueen hanketta.
Siksi Ukrainan on suostuttava esimerkiksi aseiden ja apudollarien käytön tarkempaan valvontaan, jos republikaanit vaativat sitä.
On hiukan nurinkurista, että ukrainalaisdiplomaattien pitää lähteä merta edemmäs lobbausretkelle.
Yksittäiset karhun naapurit, esimerkiksi Viro, ovat antaneet väkimäärään nähden erittäin paljon apua Ukrainalle. Toki Eurooppa on siis auttanut Ukrainaa paljon, mutta voisi auttaa enemmänkin.
Erityisesti Yhdysvaltain republikaanit penäävät Eurooppaa kantamaan suurempaa vastuuta. Ohiosta senaattoriksi valittu Trump-henkinen republikaani James D. Vance totesi kampanjansa aikana, että ehkäpä eurooppalaiset lopulta ryhdistäytyisivät, jos tietäisivät, ettei Yhdysvallat kuittaa laskua.
Euroopan asian pitäisi olla nimenomaan Euroopan asia. Yhdysvalloille puuttuminen eurooppalaiseen sotaan on jo sikäli poikkeus, että Yhdysvaltain katse ja kiinnostus on ennen kaikkea Kiinan uhassa.
Seuraavan kerran Ukrainan saamaa kansainvälistä apua on tarkoitus koordinoida ensi keskiviikkona virtuaalikokouksessa Yhdysvaltain puolustusministerin Lloyd Austinin johdolla.
Kulissien takana Yhdysvallat epäilemättä patistaa eurooppalaisia puolustusministereitä toimittamaan yhä enemmän aseita ja muuta apua Ukrainalle.
Yhdysvaltain kongressivaalien tuloksesta riippumatta nyt kasvaa paine siihen, että eurooppalaisten on otettava aiempaa suurempi vastuu eurooppalaisesta sodasta.