Iivo Niskanen on tulossa isäksi alkaneen hiihtokauden aikana. Vaikka lapsi ei ole vielä syntynyt, tuntui tämänvuotinen isänpäivä Oloksella kisatapahtumien lomassa jo merkityksellisemmältä.
– Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti. Kyllähän sitä vähän eri tavalla jo ajattelee. Ihminen on aluillaan joka tapauksessa, eikä elämä ala vasta synnytysvaiheen jälkeen, Niskanen pohtii.
Perheen perustaminen on ollut mestarihiihtäjän unelma.
– Olen aina tiennyt, että haluan lapsen, jos se on mahdollista. Tykkään tehdä asioita lasten kanssa. Tuntuu, että siitä saa itsekin aika paljon, kun on nähnyt muiden lasten onnistumisia ja kehittymistä.
– En pidä lapsen saamista itsestään selvänä. Tämä on tietenkin paljon merkityksellisempää kuin olympiakullan saavuttaminen.
Oma isä antoi vastuuta ja vapautta
Niskanen näkee, että omalta isältä saaduissa opeissa on varmasti paljon sellaista, mitä ei aina edes osaa ajatella. Tärkeintä on ollut saada elää lapsuus, jossa on luotettu ja annettu tehdä asioita. Niitä hän toivoo voivansa siirtää myös itse eteenpäin.
– Meillä on opetettu siihen, että nuorenakin voi ottaa vastuuta. Sellaisen kasvatusmenetelmän omaksuminen voi olla haastavaa, jos on liian huolehtivainen. Nykymaailmassa se ei ole itsestäänselvää.
– Täytyy omalle isälle nostaa hattua, ettei kaikkea ole annettu valmiina pöytään, hän hymyilee.
Jo uransa päättäneiden maajoukkuehiihtäjien keskuudessa vanhemmuuden kohdalla puhuttiin aiempina vuosina usein myös kasvaneesta väsymyksestä. Tähän Niskanen suhtautuu rennon realistisesti.
– Kaikki lapset ovat erilaisia. On asioita urheilukuplan ulkopuolellakin. Edellisten kollegoiden osalta voi todeta, että lapset antoivat paljon urheilun ulkopuoliseen elämään. Ei tämä pelkkää maastohiihtoa voi olla.
Aina vain parempi Niskanen
Maastohiihtoladuilla Iivo Niskanen saavutti viime kaudella sen, mihin oli tähdännyt jo kahden olympiadin ajan, 15 kilometrin perinteisen olympiakullan. Lajissa riittää vielä voitettavaa, mutta suurin motivaatio moninkertaiselle arvokisamitalistille löytyy edelleen lajista ja miehestä itsestään.
– Suurin palo on, että pystyn kehittämään itseäni. Yksittäinen hiihtokisa on helpompi voittaa kuin pitkän suosikkiaseman saavuttaminen. Näen, että minun pitää olla mahdollisimman hyvässä kunnossa ja pystyä olemaan aina vain parempi.
Alkaneelle kaudelle moni asia maastohiihdossa muuttuu. Muun muassa matkat yhtenäistyvät naisten ja miesten kesken. Maailmancupin pistelasku uudistuu puolestaan siten, että ero voittajan ja seuraavien sijojen välillä kaventuu. Myös huollolle ja testaamiselle tulee rajoitteita tiettyihin kisoihin. Kaikki tämä ei välttämättä ole olympiavoittajan mieleen.
– Arvokisavuonna pistelasku-uudistus vie ainakin motivaatiota toiseen suuntaan, koska kokonaispisteissä kolmen kärjessä voi nyt olla hiihtäjä, joka ei oikeasti ole paras, vaan sellainen joka hiihtää vain paljon kisoja.
– Sääntöjen mukaan tietenkin mennään, mutta pistelaskun takia en itse niin satsaa kokonaiscupiin. Tulen jättämään jonkun viikonlopun väliiin, jotta olisin MM-kisoissa parhaassa kunnossa.
Niskanen näkee, että lajin jatkuva muuttaminen on haastavaa sekä urheilijoille että lajia seuraavalle yleisölle. Hän toivoo, että kun uudistuksia on kerran tehty, niissä pysyttäisiin nyt mahdollisimman kauan – etenkin hiihdettävien matkojen suhteen.
– Itse olen sitä vastaan, että lähdetään muuttamaan pitkiä perinteitä, joita meidänkin lajissa on.
Ensi vuoden helmikuussa maailmanmestaruuksista taistellaan Slovenian Planicassa. Niskaselle ei vielä tähän mennessä ole kertynyt liikaa hyviä muistoja MM-areenasta, vaikka latujen pitäisikin sopia suomalaisen ominaisuuksille hyvin.
– Kahtena vuonna olen ollut siellä leirillä ja totesin, etten syksyisin sinne enää mene. Satoi vettä niin paljon. Kerran olen Planicassa kisannut ennen vuoden 2018 olympialaisia ja silloin kaaduin. Ei ole ihan suosikkipaikkoja, vaikka radasta tykkäänkin.