Ihmisen on kautta aikain pitänyt käyttää puheessaan sanaa, joka tarkoittaa häntä itseään. Suomen kielessä se on minä.
Minä on varmuudella yksi suomen kielen vanhimpia sanoja. Se on ainakin 6 000 vuotta vanha, mutta todennäköisesti vielä hyvin paljon vanhempikin.
– Pronominit, kuten sanat minä tai sinä, ovat kielen keskeisiä aineksia. Ne ovat hyvin tarpeellisia kaikkialla ja yleensä aina kaikkein vanhimpia, kertoo suomen sanojen alkuperään perehtynyt Turun yliopiston suomen kielen emeritaprofessori Kaisa Häkkinen.
Tutkijat otaksuvat, että suomen, viron, unkarin ja muiden sukukieliemme alkukieli on uralilainen kantakieli. Juuri sitä on puhuttu noin 6 000 vuotta sitten.
– Minä-pronomini on todennäköisesti perintöä jo sitä aiemmasta kielimuodosta, koska uralilainen kantakieli ei ole mikään kielen syntyvaihe. Uralilaista kantakieltä ennen on ollut jotain muuta, josta ei kovin paljon edes tiedetä, sanoo Häkkinen.
Häkkinen kertoo, että minä-pronominissa alku mi- on sanan vartalo ja -loppuosa -nä on täsmentävä johdin. Hän pitää varmana, että ainakin sanan alkuosa mi- on ollut olemassa jo uralilaisessa kantakielessä.
Miten sinä sanot minä?
Nykykielessämme sanomme minä, mutta hyvin monet sanovat puhekielessä ja murteissa mä, mie, mää, mnää, miä tai vaikka meä.
Kaisa Häkkisen mukaan ne kaikki ovat muodostuneet alkuperäisestä minä-sanasta.
– Yleensä äänteenmuutokset ovat vähentäviä eli enemmästä tulee vähemmän. Kaikki murteelliset ja puhekielen muodot ovat lähtöisin minä-muodosta.
Yle kerää parhaillaan yhdessä Itä-Suomen yliopiston suomen kielen oppiaineen kanssa tietoa siitä, miten minä-pronomini sanotaan eri puolilla Suomea.
Vastaa tässä lyhyeen kyselyyn. Saamme tietää, vieläkö vanhat murresanat ovat voimissaan vai joko kaikkialla sanotaan mä.
HUOM. Kyselyn vastausaika on päättynyt 27.11.2022. Tulokset julkaisemme Ylen verkkosivuilla vuoden 2022 lopussa.
Kysely on avoinna sunnuntaihin 27.11.2022 saakka.
Näin ”minä” on voinut saada alkunsa
Yksikään tutkija ei pysty varmaksi sanomaan, missä ja milloin minä-pronomini olisi syntynyt. Emeritaprofessori Kaisa Häkkisellä on kuitenkin teoria, miten se olisi voinut syntyä.
Vastaus liittyy minä- ja sinä-pronominien tiettyyn eroon.
Häkkinen kertoo, että minä-sanan alussa oleva m- on labiaalinen eli se muodostuu huulilla. Sellaisten äänteiden on ajateltu viittaavan puhujaan itseensä.
Sen sijaan esimerkiksi te- ja sinä-sanojen alussa olevat t- ja s- viittaavat yleensä puhujan ulkopuolelle.
Tätä voi jokainen kokeilla sanomalla minä ja tunnustella, miten alun m-äänne tuntuu ikään kuin johdattavan puhujan sisään päin. Sana te puolestaan selkeästi vie ilmavirran kauemmaksi puhujasta.
Pitääkö teoria paikkansa, sitä emme ehkä saa koskaan tietää.
– Se on vain tällaista arvailua, muistuttaa Häkkinen.
Kuuntele tästä parin minuutin haastattelusta, mitä emeritaprofesori Kaisa Häkkinen kertoo minä-pronominin iästä:
Minä-kartta liki sadan vuoden takaa
Suomen kielen tutkija, professori Lauri Kettunen (1885–1963) julkaisi vuonna 1940 yli 100-sivuisen kartaston, johon hän merkitsi erilaisia suomen murteiden piirteitä eri puolilta Suomea.
Yksi hänen kartoistaan kertoo, miten minä- ja sinä-pronominit Suomen murteissa sanotaan. Alla oleva kartta pohjautuu tähän karttaan. Siitä näet, miten suomalaiset sanoivat minä-pronominia noin sata vuotta sitten.
Kartan aineiston Kettunen keräsi 1920- ja 1930-luvuilla kiertelemällä moottoripyörällä ympäri Suomea. Koko valtavan aineiston hän keräsi aivan yksin.
– Hän oli äärettömän ahkera ja teki hyvät esityöt. Kettunen suunnitteli, miten hän ihmisiltä asioita kysyy, ja sitten hän meni ja kysyi, emeritaprofessori Kaisa Häkkinen kertoo.
Lauri Kettusen aikaan vanhat pitäjämurteet olivat voimissaan. Kuntaliitokset ovat vähentäneet vanhojen pitäjien määrää, ja ihmiset ovat kaikonneet maaseuduilta.
– Kettusen aikaan ihmiset pääasiassa pysyivät paikoillaan, asuivat samoilla seuduilla ja puhuivat aina samojen ihmisten kanssa. Siksi kieli oli silloin yhtenäisempää kuin nyt, kun ihmiset liikkuvat ja muuttavat paljon, kertoo Kaisa Häkkinen.
Suomen kielen tutkijat ja opiskelijat käyttävät Kettusen kartastoa edelleen, koska vastaavaa yhtä kattavaa karttaa ei ole.
– Se on ainoa omassa lajissaan ja jatkuvasti käytössä, sanoo Häkkinen.
Minä-pronomini on kestänyt suomen kielessä lähestulkoon muuttumattomana vuosituhansien ajan. Nykyään vaikutteita suomen kieleen tulee muista kielistä, erityisesti englannista. Mikä on minä-sanan tulevaisuus?
– Ennustan, että jos jotain säilyy, niin minä säilyy. Englannin kielen I-pronominia ei voi lainata suomeen, koska pronominiin pitää pystyä lisäämään taivutuspäätteitä. Minä on niin voimakkaasti suomen kieleen juurtunut, että sitä on hyvin vaikea millään korvata, uskoo suomen kielen emeritaprofessori, akateemikko Kaisa Häkkinen.
Enemmän aiheesta:
Lisätty 28.11.2022 klo 14.12 tieto, että kyselyn vastausaika on päättynyt.