Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

”Muita ei saa kiusata, muille tulee surumieli” – 9-vuotias Manuela Al Khalid vetoaa koulukiusaajiin Lapsen oikeuksien viikolla

Joka kymmenes oppilas ei uskalla kertoa kiusaamisesta eikä tiedä, miten koulussa puututaan kiusaamiseen. Turussa lapset ja nuoret yrittivät yhdessä keksiä keinoja koulukiusaamiseen puuttumiseen.

Matei Pop ja Manuela Al Khalid pohtivat keinoja kiusaamisen lopettamiseksi Pansion Me-talolla. Kuva ja video: Arttu Kuivanen / Yle

Lapsen oikeuksien viikko kokosi Turussa Pansion Me-talolle alakouluikäisiä lapsia keskustelemaan kiusaamisesta Projekti Radikaalin nuorten kanssa.

Ratkaisuja koulukiusaamisongelmaan etsittiin yhdessä.

3.-luokkalainen Manuela Al Khalid sanoo näkevänsä koulussa aika paljon haukkumista, potkimista ja lyömistä, ylipäätään kiusaamista.

– Ja se ei ole hauskaa, ei saisi haukkua.

Hänen mielestään kiusaamiseen pitää puuttua heti, ja kertoa opettajalle tai välituntivalvojalle, jos näkee kiusaamista.

– Muita ei saa kiusata, muille tulee surumieli.

Niin ikään 3.-luokkalainen Matei Pop sanoo, että kiusaamista näkee koulussa.

– Joskus näkyy kiusaamista. Ei saisi kiusata eikä haukkua eikä potkia.

Radikaalit kiertävät kouluja

Suomen kouluissa kiertävä Projekti Radikaali on nuorten oma yhteisö, joka tekee työtä kiusaamisen kitkemiseksi.

Pansion Me-talolla esiin nousi erityisesti lasten keskuudessa tapahtuva kiusaaminen, jota ei niin paljon huomioida.

Projekti Radikaalissa vapaaehtoisena työskentelevä 9.-luokkalainen Eveliina Appelblom sanoo, että eri-ikäiset lapset kokevat kiusaamista eri tavalla.

– Nuoremmilla se on usein haukkumista ja ulkonäön kommentointia. Vanhemmilla lapsilla kiusaaminen on aika paljon somessa.

Projekti Radikaalissa mukana oleva yhdeksäsluokkalainen Evelina Appelblom valkoisessa hupparissa taustallaan me-talon sininen logo.
Eveliina Appelblom sanoo, että julkisilla paikoilla täytyy varoa tekemisiään, koska kaikki voidaan kuvata: ”Kun se kerran päätyy nettiin, sitä ei sieltä enää pois saa.” Kuva: Arttu Kuivanen / Yle

Kaikki eivät tiedä kenelle puhua

Ammattikoulussa opiskelevan Tiia Peipon mielestä kiusaamiseen puututaan, jos kiusaamisesta kerrotaan opettajille ja muille koulun henkilökuntaan kuuluville.

Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut sosiaalinen media.

– Välillä kiusaamista näkyy netissä, siihen aikuiset eivät ole päässeet puuttumaan kunnolla.

Kiusaamiseen on myös vaikea puuttua, jos siitä ei kerrota.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvin loppukesästä julkaiseman raportin mukaan joka kymmenes oppilas ei uskalla kertoa kiusaamisesta eikä tiedä, miten koulussa kiusaamiseen puututaan.

Myös Eveliina Appelblom sanoo, että nykynuoret joutuvat kokemaan usein kiusaamista netissä.

– Täytyy olla tosi varovainen julkisilla paikoilla, mitä tekee ja sanoo, koska kaikki voidaan kuvata.

Stop kiusaamiselle -otsikolla lasten kirjoittamia ajatuksia kiusaamisen kitkemiseksi värikkäällä kartongilla.
Lasten kirjoittamia kiusaamisen vastaisia tekstejä Pansion Me-talolla. Kuva: Arttu Kuivanen / Yle

Fingerroosin säätiön koordinoiman Pansion Me-talon isäntä Miika Neulaniemi on sitä mieltä, että kiusaamisongelmaa ei voi jättää yksin lasten ratkaistavaksi.

– Se, mitä lapset haluavat kaikista eniten, on että heitä kuunneltaisiin ja kiusaamiseen puututtaisiin.

Projekti Radikaalin hallituksen puheenjohtaja Mika Tunturilla on liki 40 vuoden kokemus nuorten parissa työskentelystä. Hänen mielestään asiat ovat kuitenkin menneet eteenpäin.

– Nykypäivän nuoret ovat kyllä keskimäärin paljon fiksumpia kuin mitä me aikoinaan olimme.

Manuela al Khalidilla on yksi toive ylitse muiden kaikille koululaisille.

– Ollaan kavereita. Kaikilla pitäisi olla hyvä mieli.

Voit keskustella aiheesta perjantaihin 18.11. kello 23:een asti.

Aiheesta enemmän:

13-vuotiasta tyttöä haukuttiin niin rumasti, ettei hän voi mennä enää kouluun – äiti: "Tulee ihan kylmät väreet, että näin lyödään lyötyä"

Joka kymmenes oppilas ei uskalla kertoa kiusaamisesta eikä tiedä, miten kiusaamiseen puututaan kouluissa

Kiusaamisvapaan toimintamallin ideoinut kauppias: "Miksi me emme välitä lähimmäisestä edes sen vertaa, että kysyisimme, onko sinulla kaikki hyvin"