Marraskuisessa maisemassa paukkuvat aseet. Ari Jorosen perheen maatila sijaitsee vain 600 metrin päässä Suomea ja Venäjää erottavasta valtakunnan rajasta.
– Siellä he harjoittelevat. Venäjän puolella on ampumarata tuossa jossain lähellä. Pauke on päivittäistä. Ihan tavallista. Ei se meitä häiritse, Joronen tokaisee.
Talon peltojen takana siintää metsänlaita, jonka puiden latvojen yllä pilkistää Suomen rajavartijoiden valvontatorni. Pieni majanen tornin huipulla on varustettu valvontakameroilla.
– Valvovan silmän alla on turvallista. Ei minua haittaa, jos joku näkee tänne. Tässähän on hyvässä turvassa, Ari Joronen toteaa.
Joronen kertoo, että rajavartijoita tervehditään, kun he tulevat tiellä vastaan. Ulkopuoliset eivät tänne pääse. Liikkumiseen alueella pitää olla Rajavartiolaitoksen myöntämä rajavyöhykelupa.
Testiaitaa nousee 3 kilometriä
Kaikki eivät varmasti suhtautuisi näin poikkeuksellisiin asuinolosuhteisiin yhtä tyynesti, mutta Jorosten suku on asunut Imatran Pelkolan kylässä Jorosen isoisän ajoista asti. Pelkolan rajakyläkin on sijainnut kyläluetteloiden mukaan paikallaan ainakin 1500-luvun puolesta välistä asti.
Jorosen metsän takana sijaitseva valtakunnan raja ja sen matala piikkilanka-aita vaihtuvat pian astetta järeämmiksi. Jorosen maille nousee pian noin puolen kilometrin mittainen pätkä kolme metriä korkeata aitaa.
Rajavartiolaitos kertoi perjantaina yksityiskohtaisempia tietoja siitä, millainen Suomen ja Venäjän väliselle rajalle rakennettavasta aidasta tulee.
Imatran Pelkolaan nousevan testiaidan rakentamisen on määrä alkaa maaliskuussa 2023 ja valmistua vielä saman kevään aikana. Aita on Rajavartiolaitoksen testiaita, jonka avulla viranomaiset kokeilevat, kestääkö se talven pakkasia, lumikuormaa tai idästä mahdollisesti tulevaa ihmismassaa.
Kokonaisuudessaan valmiin aidan on tarkoitus kattaa Suomen 1 300 kilometrin pituisesta itärajasta 200 kilometriä. Aidasta 70 prosenttia sijoittuu Kaakkois-Suomen alueelle, erityisesti rajanylityspaikkojen tuntumaan.
Useita kiinteistöjä
Kolmen kilometrin pituinen testiaita kulkee Vuoksen rannalta yhtenäisenä halkoen kuuden maanomistajan maita. Ari Joronen on heistä yksi.
Mitä ajatuksia aita herättää Jorosessa ja muissa alueen asukkaissa?
– Ihan hyvähän se aita on, jos se poistaa ylimääräisiä ihmisiä. Mutta ei sillä muuten ole mitään merkitystä.
Tuoko aita turvallisuuden tunteen?
– Turvahan on lopulta siitä kiinni, miten Venäjän rajavartijat hoitavat hommansa. Niin kauan kun hoitavat, mikään ei muutu. Mutta sitten jos jostain tulee käsky, ettei enää tarvitse hoitaa, niin sitten aita on hyvä olla, sanoo Joronen.
Rajavartiolaitoksen mukaan koko 200 kilometriä pitkän esteaidan kattavalla alueella on yhteensä 450 kiinteistöä.
Maanomistajat saavat valtiolta aidasta maankäyttökorvausta. Se on vuokraamisen kaltainen sopimus, joka solmitaan pitkäksi ajaksi kerrallaan.
Joronen on vuokrannut rajalle yltävää maakaistalettaan valtiolle ennenkin. Puita kaatui silloinkin, kun Rajavartiolaitos levensi rajaa mönkijälle kelvolliseksi. Tuolloin vuokrasopimus solmittiin 20 vuodeksi.
Jorosen elämään testiaidalla ja sitä seuraavalla yhtenäisellä kolmen kilometrin aidalla on vaikutusta ehkä eniten siinä, että villieläinten liikkuminen Venäjän suunnalta vähenee.
– Paikallinen metsästysseura on miettinyt, väheneekö saalis. Villisikoja, hirviä ja karhuja täällä on liikkunut. Ja aina ne ovat tulleet tuolta Venäjän suunnasta, Joronen kertoo.
Joronen on asuttanut perheineen kotitilaa kissojen, koirien ja hevostensa kanssa 32 vuotta. Sinä aikana rajan yli on tultu muutaman kerran. Joronen on vaitonainen omista havainnoistaan, mutta kertoo tarinan vuosien takaa.
– Isä kertoi aina tarinaa ajalta, kun oli pikkumies. Joku kaveri tuli tuolta pellon päästä, harppoi pellon halki ja tuli suoraan sisälle taloon. Vähän ajan päästä tulivat vartijat perästä ja veivät kaverin takaisin Venäjälle, Joronen muistelee.