Halpavaatteista maksetaan kovaa hintaa. Joka ikinen sekunti jossain päin maapalloa viedään kuorma-autollinen vähän käytettyä vaatetekstiiliä polttoon tai kaatopaikalle. Vaateteollisuuden hiilijalanjälki onkin suurempi kuin laiva- ja lentoliikenteellä yhteensä.
Mediassa mielellään paheksutaan sitä, kuinka nimenomaan nuoriso käyttää ostamiaan vaatteita vain kerran tai pari, ja tilaa niitä sitten lisää internetin ihmeellisestä maailmasta.
Mutta ei pikamuodin ostaminen ole vain nykynuorison pahe. Jo 1970-luvulla suomalaiset vaihtoivat itsetehdyt tai ompelijan valmistamat, kulutusta kestävät vaatteet tehdasvalmisteisiin pukimiin.
Kansakunta kaipaa teryleeniä
1950-luvulla markkinoille tullut teryleeni ja muut öljypohjaiset keinokuidut mullistivat suomalaisten pukeutumisen. Uusien materiaalien voittokulkua avitti se, että tekokuidut ja vaatteiden valmistaminen liukuhihnalla laskivat vaatteiden hintoja.
Vaatteiden hinnalla oli väliä, sillä vaatteet saattoivat aikanaan olla merkittävin omaisuus, jonka ihminen omisti.
”Vaatteet olivat aikanaan merkittävä omaisuus, ja siksi ne lueteltiin perunkirjoituksessa”
– Vaatteet olivat niin iso investointi, että niistä pidettiin hyvää huolta ja vaatteiden omistus siirtyi isältä pojalle, tutkija Laura Ekholm muistuttaa.
Niinpä perunkirjoituksissa oli tarkasti lueteltu vainajan omistamat vaatteet.
Vielä 1960-luvulla vaatteita ei heitetty pois, vaan vanhoja vaatteita muokattiin ajan mukaisiksi sitä mukaa kun muoti muuttui. Naisten lehdissä oli tätä varten paljon ohjeita.
Pikamuodin historiaa tutkineet Matleena Frisk ja Laura Ekholm ovat huomanneet, että kun vaateteollisuudessa siirryttiin uusiin materiaaleihin, nämä ohjeet hävisivät naisten lehdistä tyystin.
Uuden muodin mukaiset vaatteet olivat vieläpä rakenteeltaankin sellaisia, ettei niitä pystytty kotikonstein muokkaamaan yhtä kätevästi kuin vaikkapa villavaatteita.
Villavaatteet vaihtuivat veluuriin
Suomessakin pukeuduttiin villavaatteisiin aina siihen saakka, kun maaltamuutto toi väen kaupunkeihin.
Kaupungeissa asetuttiin asumaan kerrostaloihin, joissa oli keskuslämmitys. Enää sisällä ei tarvinnut pukeutua kylmää vastaan, ja villavaatteet vaihtuivat kevyempiin tekstiileihin.
Uusien vaatemateriaalien yleistymistä edesauttoi myös se, että kaupunkikotien kylpyhuoneissa kevyet vaatteet sai pestyä pesukoneessa vaivattomasti. Se oli todella suuri helpotus, sillä vaatteiden pesu käsin oli ollut raskasta puuhaa, johon hupeni tuntikaupalla vapaa-aikaa.
Kylppäreiden yleistymisen myötä myös hygienianormit muuttuivat. Suomalainenkaan ei voinut enää haista hieltä. Vaatteita piti siksi myös pystyä pesemään useammin, ja kevyet tekokuituiset vaatteet olivat tähän vallan mainioita.
Muotivaatteissa herraa ei erottanut narrista
Myös muodin muuttuminen edesauttoi uusien materiaalien esiinmarssia. Aiemmin miehet pukeutuivat työvaatteisiin tai pukuun ja solmioon, ja naiset mekkoon tai hameeseen ja paitaan.
1960-luvun loppupuoliskolla ja 1970-luvun alussa raja epäsopivan ja sopivan välillä muuttui. Esimerkiksi trikoo-paidat olivat aiemmin olleet käytössä vain aluasuina, mutta trikoosta tuli lyhyessä ajassa myös hyväksytty päällysvaate.
Uusista materiaaleista pystyttiin tekemään värikkäitä ja rentoja vaatteita, jotka sopivat hyvin aikakauden epämuodolliseen ja tasa-arvoiseen henkeen. Enää vaatteista ei voinut lukea mihin yhteiskuntaluokkaan pukeutuja oikein kuului.
Myös maaseudulle pystyttiin hankkimaan näitä uusia, värikkäitä vaatteita. Siitä piti huolen sen ajan internet eli Anttilan ja muiden postimyyntifirmojen katalogit, joista vaatteita voi ostaa myös osamaksulla.
Nykyään vaatteiden tilaaminen aina ulkomailta asti on tietysti vieläkin helpompaa. Ja ostettavaa riittää, sillä muodin syklit eivät enää seuraile vuodenaikojen vaihtumista niin kuin silloin, kun mummosi Anttilan kuvastosta teryleenipaidan tilasi.
Lähde: Laura Ekholmin ja Matleena Friskin artikkeli Kuinka trikoosta tuli päällysvaate? Trikoovaatteet 1960-luvun murroksena Säädyllistä ja Säädytöntä kirjasta (SKS 2019)
Katso Puoli seitsemän-ohjelman koko juttu aiheesta:
Pitäisikö pukeutumisessa palata entisaikojen villavaatteisiin ja luonnonkuituihin? Miten kestävyys näkyy pukeutumisessasi? Voit keskustella aiheesta ma 12.12. klo 23 asti.