Vajaat 800 katsojaa on seurannut Lahden valtuuston verkkolähetystä viime maanantaina, jolloin valtuusto päätti tulevan vuoden rahoista. Ruutujen äärelle oli varmasti kerääntynyt opettajia ja vanhempia, jotka jännittivät mitä käy perusopetuksen rahoitukselle.
Kaupunginhallitus esitti miljoonan euron sopeuttamistoimia perusopetuksessa. Sivistystoimialan budjetissa miljoona ei ole iso raha, mutta koulujen arjessa se on suuri.
Valtuutettujen puheet ja uutisointi asian ympärillä ovat herättäneet hämmennystä. Vedättääkö joku ja ketä? Kenen sanaan voi uskoa ja kuka on parhaiten perillä koulujen todellisesta tilanteesta? Entä mihin Lahden kaupungilla on oikeasti varaa ja mihin ei?
Joka syksy kaupungissa käydään sivistyspuolen rahoista tiukka keskustelu. Ensin sivistyspuolelle kerrotaan, että teillä on summa x rahaa ensi vuodeksi. Jos ei se riitä, karsikaa kuluja. Koulut, päiväkodit ja kulttuurilaitokset kertovat, että kulujen karsiminen tarkoittaa toiminnan näivettämistä tavalla tai toisella.
Sitten sivistyslautakunta toteaa, että näivettäminen on poliittisesti mahdotonta. Tänä vuonna lautakunta päätti syyskuussa yksimielisesti, että kuluista ei voi karsia.
Kaupunginjohtajan tehtävänä on vastata koko kaupungin taloudesta. Edessä siintävät vaikeat ajat ja kaupunginjohtaja halusi jakaa vastuuta tulevasta kaikille – myös sivistyspalveluille. Kaupunginjohtaja palautti lokakuussa osan lautakunnan torppaamasta säästöstä talousarvioesitykseen.
Kaupunginhallitus harvinaisen yksimielinen
Tämän jälkeen seurasi käänne, joka on lahtelaisessa politiikassa täysin poikkeuksellista.
Kaupunginhallitus väänsi neuvottelutulosta ensi vuoden talousarviosta tuntikausia ja lopputuloksena kaikki neuvotteluihin osallistuneet ryhmät olivat yksimielisiä. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sirkku Hildén (sd.) kuvasi poikkeuksellista tulosta näin:
– Jokainen ryhmä joutui venymään ja tekemään kompromisseja. Yksikään ryhmä ei saanut kaikkia tavoitteitaan läpi.
Kukaan ei näyttänyt pettymystä eikä kukaan napsinut irtopisteitä. Kaupunginhallituksen johto näytti ottavan yhtenä rintamana vastaan kaupungin talouden sukelluksen.
Kaupunginhallitus hyväksyi talousarvion yksimielisesti perusopetuksen säästöineen päivineen. Vasemmistoliitto ei osallistunut neuvotteluihin ja se ottikin kaiken irti perusopetukseen kohdistuvasta uhkasta.
Vaikeinta päätöksenteossa on kuitenkin esitellä säästötarve äänestäjille. Opettajat, rehtorit ja vanhemmat alkoivat ottaa päättäjiin yhteyttä ja kysyä, mikä ihmeen järki on säästää kouluista.
SDP:n paikallinen edustajisto kokoontui ennen ratkaisevaa valtuuston kokousta ja päätti, ettei säästöissä järkeä olekaan. Demarit lipesivät neuvottelutuloksesta ja ehdottivat valtuustossa miljoonan euron lisäystä sivistyspuolen rahoihin.
Muut ryhmät olivat raivoissaan. Joku meni sittenkin ottamaan irtopisteitä.
Kaupunginhallitus esittää – valtuusto päättää
Tapahtuman voi jokainen tulkita omasta vinkkelistään. Demareiden esitys hävisi valtuustossa ja päälle tulivat muiden ryhmien haukut ja syvä epäluottamus. Muut ryhmät ihmettelivät, oliko demareiden neuvottelijoilla edes puolueensa mandaattia neuvotella yhteisestä sovusta.
Äänestäjien kannalta tilanne on selvä. Valtuustolla on ylin päätösvalta eikä kaupunginhallitus voi sitoa valtuutettujen käsiä. Kuka äänestäisi sellaista päättäjää, joka heikentää itselle tärkeitä palveluita. Ketä puolue kuuntelee, jos ei äänestäjiään?
Silti kaupunginhallituksen ratkaisua voi myös ymmärtää. Miten Lahdessa kurotaan umpeen valtava aukko tulojen ja menojen epäsuhdassa, jos päättäjällä on mielessä vain tulevien vaalien äänisaldo? Edessä on aika, jolloin päättäjät joutuvat etsimään säästöjä tosissaan ja perustelemaan niitä paremmin äänestäjille. En väitä, että tämä olisi helppoa.
Entä sitten kokoomus, KD, perussuomalaiset ja muut, jotka eivät suostuneet lisäämään perusopetukseen miljoonaa? Vihaavatko he koulutusta ja sivistystä? Valtuustopuheiden perusteella ei voinut olla ihan varma, miten perillä he koulujen todellisuudesta ovat.
Osa perustelikin päätöstään niin, etteivät yksityiskohdat edes kuulu valtuustolle, sillä ne ovat sivistyslautakunnan heiniä. On varmasti helpompaa päättää vain numeroista ajattelematta lukujen vaikutusta arkeen.
Ei silti tekisi pahaa päättäjälle myös ymmärtää tekojensa seurauksia. Tosin päättäjät kyllä tietävät, että kouluja ei ajeta kaaokseen, vaan tarvittavat rahat pyydetään ensi vuoden puolella lisätalousarviossa. Siis valtuuston nyt nipistämä miljoona voi ilmestyä ensi vuoden lisätalousarvioon.
Tänä vuonna sivistyspuolen lisätalousarvio oli 10 miljoonaa euroa. Jotkut kutsuvat ilmiötä alibudjetoinniksi eli menot arvioidaan tarkoituksella liian pieneksi. Sekin on keino viestiä rehtoreille, että piikki ei ole auki.
Kun yhteiskunnalliset ongelmat ovat monimutkaistuneet, on politiikan seuraaminen entistä vaikeampaa. On vaikeaa katsoa yhtä aikaa lähelle arkeen ja kauas tulevaisuuteen. Päättäjillekin se on vaikeaa. Onko se syy, että päättäjien suusta kuulee osatotuuksia – vai onko se äänestäjien tietoista harhauttamista?