Otan puhelimen työpöydältä käteeni. Haluan hetkeksi paeta työn velvoitteita sosiaalisen median pariin. Puhelin on toista mieltä. Näytölle ilmestyy teksti: ”Instagram was blocked by Opal”.
Opal on sovellus, jonka olen ohjeistanut estämään pääsyni Facebookiin ja Instagramiin työpäivän aikana. Nyt se muistuttaa minua yhdessä sopimistamme pelisäännöistä.
Olen ulkoistanut vastuun ajankäytöstäni algoritmille.
Tämä vahtiminen maksaa minulle 100 euroa vuodessa. Itsehillintäni on pettänyt lukemattomat uudenvuodenlupaukseni rajoittaa sosiaaliseen mediaan käyttämääni aikaa.
Niinpä olen ulkoistanut vastuun ajankäytöstäni algoritmille. Katson puhelimen näytöltä heijastuvaa pettynyttä naamaani, ja koen itseni saamattomaksi. Silti mietin, pitäisikö Opalin palomuuri laittaa viiden minuutin tauolle.
Joku on joskus sanonut fiksusti: jos et maksa tuotteesta, et ole asiakas, vaan itse tuote. Lausahdus pyörii nyt mielessäni. Vastineeksi muiden käyttäjien sovelluksiin lataamasta viihteestä, olen myynyt aikaani yrityksille. Nyt joudun kirjaimellisesti ostamaan sen niiltä takaisin.
Mainostajat ja vaalituloksiin vaikuttamaan pyrkivät tiedustelupalvelut ovat maksaneet ajastamme jo pitkään. Oli vain ajan kysymys, milloin joku ymmärtäisi, että tästä ajasta on valmis maksamaan myös tuote itse.
Selittelenkin etenkin Instagramin selailuani itselleni sillä, että käytän sitä ammatillisessa mielessä.
Puhelin kädessä vietetyt katkonaiset työpäivät ovat niin yleisiä, että ilmiön äärimuodolle on olemassa oma epävirallinen terminsä: ADT. Kirjaimet tulevat englannin kielen sanoista attention deficit trait. Termin suomennus ”itse aiheutettu keskittymishäiriö” kantaa syyllistävää pohjavirettä: itse oot tän itelles tehnyt, senkin heikko paska.
Selittelenkin etenkin Instagramin selailuani itselleni sillä, että käytän sitä ammatillisessa mielessä. Seuraan kollegoiden projekteja ja yhteiskunnallisia keskusteluja, inspiroidun ja kehitän osaamistani kuvaajana.
Ongelmani on, että heti sovelluksen avattuani unohdan välittömästi, mitä tulin sinne tekemään. Jalot tavoitteeni katoavat loputtomaan kuva- ja videovirtaan kuin muinainen Minotauros labyrinttiinsa.
Uhkakuvia maalaillessa on helppo sokaistua.
Sosiaalisen median sovellukset ovat koukuttavia, koska niiden ansaintalogiikka perustuu siihen. Yksityisyyden suoja ja vapaa tahto ovat lohduttavia satuja, joita toistamme itsellemme samalla, kun siirrymme somevaikuttajan Instagram-profiilista kohti tämän kuukausimaksullista Onlyfans-sivustoa.
Toisaalta näitä uhkakuvia maalaillessa on helppo myös sokaistua. Jos sosiaalisen median säikäyttämiä setämiehiä ja -naisia on uskominen, pyyhkeen voi jo heittää kehään. ”Internet on pilalla, pelkkää paskaa tilalla”, rap-artistia DJ Ibusalia lainatakseni.
Jos toivonsa menettäneitä on uskominen, meidän on palattava takaisin aikaan, jolloin Tiktok-videoiden selaamisen ja siloteltujen selfieiden jakamisen sijaan suomalaiset käyttivät vapaa-aikansa lukemalla Tuntematonta sotilasta piippu suussa takan äärellä.
Sosiaalinen media on pakottanut meidät käymään keskusteluja, joita emme muuten olisi käyneet.
Totuus on kuitenkin, että Tiktok, Instagram, Facebook ja muut sosiaalisen median alustat ovat muovanneet yhteiskuntaamme nopeammin ja perusteellisemmin, kuin mikään aiempi teknologinen murros. Niiden tarjoama erilaisten äänien moninaisuus on pakottanut meidät käymään keskusteluja, joita emme olisi todennäköisesti käyneet vielä pitkään aikaan, jos koskaan.
Se, että minä en kykene hallinnoimaan Instagramissa vietettyä aikaani, on siinä vaakakupissa pieni hinta edistyksestä.
Lapsena purin monien muiden lasten tavoin jatkuvasti kynsiäni. Minulle hankittiin apteekista pahanmakuista, asetonilla terästettyä kynsilakkaa. Silti ymmärsin jo silloin, että kynnet eivät olleet syypäitä pureskeluuni.
Jos sosiaalinen media on tässä vertauskuvassa kynnet, apteekin asetonilakka on Opal-sovellus. Ja Metan eli Facebookin omistaja Mark Zuckerberg on metsän paha noita, joka keksi, että jos kynsien päälle sulattaa nallekarkkeja, niin lapset purevat kynsiään vieläkin enemmän ja heidän vanhemmilleen voi sitten myydä rohtoa, joka kasvattaa kynsinauhat takaisin.
Mutta silti – sosiaalisen median sovellukset ovat vielä nuoria, ja vasta aika näyttää, painavatko haitat vaakakupissa lopulta enemmän kuin hyödyt. Itse uskon, että hyödyt voittavat lopulta. Sitä odotellessa me heikot voimme käyttää Opalia.
Uwa Iduozee
Kirjoittaja on vieroitushoidossa oleva Instagram-addikti.
Voit keskustella kolumnista 17.12. klo 23.00 asti.