Onpa pimeää. Näin toteamme talven mittaan monta kertaa.
Siksipä kaupunkeihin viritetyt jouluvalot tuovat iloa, vaikkei niistä olisikaan varsinaista terveyshyötyä.
Psykologi Sari Mokka Rauman Mehiläisestä lupasi pohtia, miksi jouluvalojen tiirailu ilahduttaa ihmisiä.
– Pimeys vaikuttaa meihin. Jopa kolmasosa suomalaisista kokee pimeän ajan jotenkin masentavaksi.
Nyt ei tarkoiteta masennusta diagnoosina, vaan yleistä alakuloisuuden tunnetta.
– Pimeänä vuodenaikana jouluvalojen katselu tuo mielihyvää. Se on kuin suklaan syöminen tai kahvinjuonti kaverin kanssa.
Myös Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Timo Partonen on kertonut Ylelle aiemmin, että jouluvalot saattavat aiheuttaa hyvää mieltä ja lisätä toivoa valoisasta vuodenajasta.
Valo itsessään ei tee onnelliseksi. Jouluvalon katselu sen sijaan voi tuoda mukavia muistoja.
– Ja tuohan jouluvalon katselu lupauksen odotetusta lepohetkestä, Sari Mokka toteaa.
Realistina hän muistuttaa, että kaikille tilanne ei ole tämä. Jouluvalo voi tuoda myös ikäviä muistoja.
Joka ilta kierrokselle
Vanhassa-Raumassa jouluvalonrakastajalle riittää tiirattavaa. Rauman kaupungin valot toimivat led-tekniikalla, joka kuluttaa vähän sähköä.
Kauppa- ja Kuninkaankadun perinteisten valaistusten lisäksi elämyksiä löytyy myös monilta pikkukujilta. Jouluvaloja on tänä vuonna kaupungissa enemmän kuin aikaisempina vuosina. Täällä ei valoja parjata. Raumalaiset Olli Kivimäki ja Teija Saine käyvät säännöllisesti tarkastamassa kotikaupunkinsa valotilanteen.
– Ne tuovat valoa pimeyteen, ja kauniiseen Vanhaan-Raumaan. Tänä vuonna valoja on vielä enemmän kuin aikaisempina vuosina, Saine sanoo.
Jouluvaloihin ovat satsanneet kaupungin lisäksi myös yrittäjät ja yksityiset ihmiset.
– Ne tuovat valoa itselle ja muille, lisää Kivimäki.
Raumalainen Ruut Vuola rakastaa jouluvaloja.
– Näistä pitäisi puhua enemmän. Ja kannustaa ihmisiä katselemaan: Raumalla on nyt erityisen hienoja valoja. Ne tuovat iloa.
Someen kuvaavien suursuosikit ovat tänä vuonna muun muassa Vähäraastuvankadun kuusikuja ja Kitukrännin Suomen pienin joulukatu -teos.
Valeikkunatraditio jatkuu valoteoksessa
Rauman Kitukrännin teoksen tehnyt kuvataiteilija Jaakko Niemelä haluaakin ensin provosoida. Suomen pienin joulukatu on esillä jo toista talvea – nyt punaisella värillä päivitettynä.
Hän puhuu valoääniteoksesta, ei taiteesta. Niemelä on oikein fundeerannut asiaa.
– Taidetta aliarvioidaan, jos vaikkapa Clas Ohlssonilta haettuja omenapuuhun ripustettuja valoja sanotaan taiteeksi.
Kun Rauman kaupunki tilasi häneltä teoksen, hän halusi tehdä jotain hienovaraisempaa kuin perinteisiä jouluvaloja. Koska kapea Kitukränn on jo itsessään kuuluisa, oli tehtävä haastava.
Niemelä äkkäsi Rauman valeikkunatradition. Kadulle päin on tehty ikkuna, vaikka seinän takana on esimerkiksi varasto, eikä huonetta. Rakennus näyttää näin arvokkaalta, vaikka olisi varastotila.
Kuvataiteilija päätti piirtää valkoisilla gobovaloilla ikkunat, joissa on pieniä yksityiskohtia.
Valeikkunatraditio poiki siis uudet valeikkunat. Teoksessa on myös äänielementti: lapset kertovat joulujuttuja.
Mitä katsoja saa teoksesta?
– Ensi kerralla kokemus voi olla yllättävä, ihminen voi pysähtyä ihmettelemään. Pysähtyminen on ehkä se, mitä katsojalta toivon.
Kiireen hellittämisestä puhuu myös psykologi Sari Mokka.
– Jouluvalo voi viestiä, että jaksa vielä hetki, kohta arjen rutiinit rauhoittuvat hetkeksi.
Voit keskustella aiheesta 16.12. kello 23 asti.