Laajalti uutisoidut päivystystoiminnan ruuhkat ovat koetelleet myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriä.
Tilanne ei kuitenkaan ole ollut niin vakava kuin esimerkiksi Helsingissä ja Tampereella on ollut, toteaa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vt. johtajaylilääkäri Raimo Jokisalo.
Kriittisiä hetkiä on silti koettu myös Seinäjoella.
– Sairaalan vuodeosastoilla oli alkuviikosta pahimmillaan yli 40 potilasta, jotka odottivat jatkohoitopaikkaa terveyskeskusosastolle tai hoivayksiköihin. Se on pois varsinaista erikoissairaanhoitoa tarvitsevilta potilailta.
Tilanpuutteen vuoksi erikoissairaanhoidon toimintaa on jouduttu supistamaan.
– Olemme joutuneet tällä viikolla perumaan parisenkymmentä etukäteen suunniteltua leikkausta, koska osastoilla ei ole ollut tilaa.
Nyt tilanne on rauhallisempi. Erikoissairaanhoidon päivystyksessä on tällä hetkellä Jokisalon mukaan 16 potilasta hoidettavana.
– Heidän hoitonsa on aloitettu, ja tutkimukset ovat meneillään. 16 potilasta on aika rauhallinen määrä.
Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin päivystyksen toiminta-aluejohtaja Jari Nyrhilä toteaa suoraan, ettei nykyinen päivystyksen toimintatapa ole tarkoituksenmukainen.
– Tuntuu, että päivystys on kaikkien muiden viranomaisten hyljeksimien ihmisten viimeinen hätäapuventtiili.
Päivystykseen lykätään asiakkaat, joita ei saada hoidetuksi muualla.
– Jos potilaat tulisivat viidentoista minuutin välein, pärjäisimme aika hyvin, mutta ambulanssit liikkuvat parvissa. Ne tulevat kaikki yhtä aikaa. Meillä saattaa tulla tunnissa 35 potilasta sisälle, mutta meillä ei ole 35 lääkäriä eikä 35 hoitajaa.
”Ennen jokaisessa terveyskeskuksessa oli yölläkin lääkäri”
Nyrhilällä on kattava näkemys päivystystoiminnasta, sillä hän on toiminut alalla 30 vuotta.
– Ehkä 20 vuotta sitten keskityimme päivystyksessä akuuttisairaanhoitoon. Nyt tämä on muuttunut siten, että ydintoimintamme on kotona pärjäämättömien, hoivaa tarvitsevien, iäkkäiden ihmisten hoidon järjestäminen. Perustyö kärsii ja toiminta on joutunut vähän sivuraiteille.
Päivystyksessä työskentelevät kuormittuvat myös muun muassa jatkohoitopaikkojen etsimisessä.
– Meillä on lista, jossa ovat täysinäiset yksiköt ja osastot. Siellä on koko maakunta lueteltuna alusta loppuun, ja meillä on potilaita, jotka pitäisi saada jonnekin, Nyrhilä sanoo.
Pitkällä urallaan Nyrhilä on ollut mukana myös päivystysuudistuksen suunnittelussa, jossa päivystyksiä keskitettiin. Hän kertoo pohtineensa, että oliko se virhe.
Hän on päätynyt ajattelemaan, ettei se ollut. Tosin terveyskeskuksissa annettavan 1–3 vuorokaudessa tapahtuvan kiireellisen hoidon ja päivystyksessä annettavan välittömän hoidon rajaa voi olla vaikeaa määritellä.
– Raja on veteen piirretty viiva.
– Olen elänyt sen ajan, kun jokainen terveyskeskus päivysti. Jokaisessa maakunnan terveyskeskuksessa oli yölläkin lääkäri. En tiedä, että kuinka se oli silloin mahdollista, kun virkalääkäreitä oli ehkä 9 000. Nyt heitä on 20 000, eikä ole muka riittävästi lääkäreitä.
Päivystyksen toimintakyky on hyvä selvissä tapauksissa
Hoidon pullonkaulana on se, ettei jatkohoitopaikkoja löydy riittävän nopeasti.
– Meillä päivystys vetää hyvin, eikä ambulanssien tarvitse jonottaa ovella. Potilaat sen sijaan joutuvat odottamaan jatkohoitopaikkaa, Jokisalo sanoo.
Alavutelainen Esa Lamminaho soitti itselleen ambulanssin viime yönä eteisvärinän vuoksi, ja hänet tuotiin Seinäjoelle päivystykseen.
– Ei ollut odottelua. Olin yön seurannassa, jotakin lääkettä annettiin suoneen ja nyt aamulla otettiin sähköllä rytmi kohdilleen, hän kertoi aamupäivällä.
Kaiken pitäisi olla nyt kunnossa.
– Tässä odotellaan kotiinpääsyä ja aamun ensimmäistä kahvia, hän naurahtaa.
Hänestä uutiset päivystyksen ongelmista ovat huolestuttavia.
Nyrhilä toteaa, että päivystyksen ydintoimintaa on hoitaa potilaita, jotka vaativat välitöntä hoitoa. Vaikkapa henkilöitä, jotka ovat joutuneet onnettomuuteen tai saaneet äkillisen sydäninfarktin.
Tällä hetkellä työpanosta kuluu hoivaan eli esimerkiksi potilaiden ruokintaan ja vessassa käyttämiseen.
– Jos meillä on potilas, jolla on selkeä sydäninfarkti tai halvaus, pystymme hoitamaan sellaisen vielä. Mutta joskus oireet voivat olla alkuvaiheessa epämääräisiä. Sellainen vaatii tiiviistä seurantaa ja siihen ei välttämättä enää piisaa väkeä, Nyrhilä sanoo.
Päivystystoiminta on priorisointia
Päivystyksessä tehdään heti asiakkaan saavuttua hoidon tarpeen arviointi. Välitöntä hoitoa vaativat potilaat hoidetaan ennen kiireettömämpiä potilaita kiireellisyysjärjestyksen mukaisesti.
Siksi päivystykseen kuulumaton hoivapalveluja vaativa ikäihminen voi joutua odottamaan vuoraan pitkäänkin.
Kuten myös korvakipuinen lapsi.
– Tällainen tapaus pääsääntöisesti ohjataan ottamaan särkylääkettä ja hakeutumaan aamulla terveyskeskuksen kiirevastaanotolle. Näin me yritämme ohjeistaa, Nyrhilä sanoo.
Korvatulehduksista valtaosa paranisi hänen mukaansa ilman antibioottilääkitystäkin.
– Mutta ymmärrän kyllä vanhempien hädän, kun lapsi huutaa sinisenpunaisena, ja pitäisi jotakin apua saada.
Tavallisesti asiakkaan niin sanottu läpimenoaika, eli aika päivystyksen ilmoittautumisesta jatkohoitopaikkaan pääsyyn, on ollut Seinäjoen keskussairaalassa noin viisi ja puoli tuntia, vt. johtajaylilääkäri Jokisalo arvioi.
– Se on nyt pidentynyt. Se on yli kuusi ja puoli tuntia tällä hetkellä. Päivystys rullaa aika hyvin, mutta osastoilla potilaat joutuvat odottamaan terveyskeskukseen. Tällä hetkellä siellä on 20 jonottajaa, he ovat olleet keskimäärin kukin kolmisen vuorokautta odottamassa.
Ratkaisuna tilanteeseen Jokisalo toteaa ytimekkäästi, että hoivapalveluiden määrää on lisättävä.
– Jos muistisairas tai ikäihminen ei pärjää kotona, niin eihän erikoissairaanhoidon päivystys ole ihan oikea paikka hänelle. Hoito täytyy tehdä jossain muualla.