Viime päivien uutiset Ruotsin poliisin ylimmästä johdosta ovat muistuttaneet TV:n saippuasarjaa. On kahden korkean poliisijohtajan romanssi, johon on liittynyt mustasukkaisuutta, ehkä jopa väkivaltaa ja kenties epäpätevän palkkausta.
Romanssilla on yhteys myös Ruotsin puolustusvoimiin, sillä toinen poliisijohtajista, Linda Staaf, on komentaja Micael Bydénin nykyinen kumppani. Bydén erosi pitkäaikaisesta vaimostaan tänä keväänä.
Toinen romanssin osapuoli oli Tukholman alueen poliisipäällikkö ja poliisiylijohtajan sijainen Mats Löfving.
Epäselvyydet juontavat vuoteen 2015, jolloin Löfving palkkasi Staafin tiedustelujohtajaksi keskusrikospoliisiin eli nyiseen NOA-poliisiyksikköön. Löfving oli tuolloin NOA:n ylin johtaja.
Alkuviikosta Löfving oli vielä toiseksi korkein Ruotsin poliisihierarkiassa. Nyt hänet on siirretty tutkinnan ajaksi toisiin tehtäviin.
Parhaillaan selvitellään ensiksikin sitä, oliko Löfving jäävi palkatessaan Staafin eli oliko heillä suhde jo valinnan aikaan.
Paikkaan oli paljon hakijoita, eikä Staafilla ole poliisikoulutusta. Hän on koulutukseltaan juristi ja kauppatieteilijä.
Selvitettävänä on myös se, tekikö Löfving virheen, kun hän myönsi Staafille aseenkantoluvan, vaikka asiaa valmistelleet eivät sitä puoltaneet.
Vuosina 2020 ja 2021 Löfvingin epäillään syyllistyneen törkeään vapaudenriistoon, häirintään ja väkivaltaan Staafia kohtaan. Ilmoituksia ei ole tehnyt Staaf itse, vaan ne ovat olleet seurausta poliisin sisäisistä keskusteluista. Molemmissa tapauksissa tutkinta on lopetettiin muutama päivä ilmoituksen tekemisen jälkeen.
Nyt kaikki tämä selvitetään uudestaan. Löfving on siirretty toisiin tehtäviin, Staaf ei siirry oikeusministeriön poliisiosastolle kuten oli sovittu ja nyt vaaditaan vastauksia myös poliisiylijohtaja Anders Thornbergilta.
Pahoja puutteita mellakoiden taltuttamisessa
Samanaikaisesti romanssipaljastusten kanssa valmistui ulkopuolinen selvitys poliisin toimista niin kutsuttujen pääsiäismellakoiden yhteydessä.
Ulkopuolisen selvitysmiehen Gunnar Karlsonin mukaan poliisi ei käyttänyt kaikkea erikoisvalmiuttaan mellakoiden taltuttamisessa. Lisäksi töissä oli liian vähän erikoiskoulutettuja poliiseja, mikä johti siihen, että kentällä olleilta poliiseilta puuttui asianmukainen varustus.
Lopputuloksena Tukholman, Örebron ja Linköpingin mellakoissa loukkaantui 14 siviiliä ja 300 poliisia.
Selvitysmies Karlsson esittää 35-kohtaisen listan parannusehdotuksista. Hänen mielestään poliisin olisi vastaavissa tilanteissa käytettävä esimerkiksi vesikanuunoita ja akustisia tehoääniä, jotka saavat mellakoitsijat luovuttamaan. Lisäksi poliisit tarvitsevat suojakseen uudenlaisia kilpiä.