Miks nykyään pitää vetää kaikki överiks? Siis ihan kaikki.
Musta ihan karmivaa elämää. Mihin hän sen vapaa-ajan käyttää, kun ei ole mitään tavaroita?
Yle teki vastikään jutun minimalistisesti elävästä 31-vuotiaasta Sari Simoskasta. Hän muun muassa hakee käyttämänsä veden kaivosta, juo kahvinsa kylmänä ja elää talvisin pimeässä tai kynttilänvalossa.
Simoskan elämäntapa poiki poikkeuksellisen paljon kommentteja. Vaikka osassa kehuttiin hänen elämäänsä ja asennettaan, suuresta osasta kommenteista välittyi ennen kaikkea ärtymystä, vihaa ja epäuskoisuutta.
Kaikkia syitä ääriminimalismin aiheuttamaan ärsytykseen emme voi mitenkään tietää. Tässä jutussa etsimme vastausta isompaan kysymykseen: miksi täysin tuntemattoman ihmisen tekemät valinnat voivat aiheuttaa niin voimakkaan reaktion?
Norminrikkojaa rangaistaan ilkeilyllä
Lähtökohtaisesti monet normaalista poikkeavat asiat ärsyttävät meitä.
– Simoska niin sanotusti rikkoo yleisiä sosiaalisia normeja ihan vain sillä, että hän elää toisella tavalla kuin moni muu, ärsytystutkija Anni Kajanus sanoo.
Kajanus toimii antropologian apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. Hän on erikoistunut juuri ärsytyksen tutkimiseen.
Ärsytyksellä on merkittävä rooli ihmisten välisessä yhteistyössä. Emme halua herättää muissa ärsytystä, joten toimimme usein normien mukaan.
Jos joku taas rikkoo normeja, siitä voidaan rangaista esimerkiksi ilkeillä kommenteilla.
– Ärtymys on usein sanktio toisen toiminnasta, Kajanus kuvaa.
Vaikka kukaan tuskin kovin tietoisesti ajattelee rankaisevan tuntematonta ihmistä siitä, että tämä peseytyy kaivovedellä, voi ihmisellä olla tarve arvostella toisten toimintaa esimerkiksi somessa.
Meillä ei ole ihan samalla tavalla toleranssia erilaisuudelle.
Anni Kajanus, ärsytystutkija
Moni kommentoi muun muassa, että ei voisi elää niin pienellä sähkönkulutuksella kuin Simoska. Arvostelun kautta moni selittää mahdollisesti tiedostamattaan omaa toimintaansa muille.
– Haluamme kertoa muille syitä, miksi omalla kohdalla samankaltainen elämä ei olisi mahdollista, Kajanus sanoo.
Ärsytystutkijan mukaan Suomi on verrattain homogeeninen maa. Se näkyy tietyllä tavalla myös ärsyyntymiskynnyksessämme.
– Vaikka Suomessakin on moninaisuutta, meillä ei ole ihan samalla tavalla toleranssia erilaisuudelle kuin maissa, joissa moninaisuutta on enemmän.
Suomessa olemme myös tottuneet noudattamaan tiettyjä sääntöjä. Anni Kajanus kertoo esimerkin korona-ajalta, kun hän vietti paljon aikaa Helsingin lisäksi myös Lontoossa.
– Lontooseen verrattuna Suomessa noudatettiin sääntöjä hyvinkin tunnollisesti. Siitä huolimatta samaan aikaan käytiin tosi paljon keskustelua siitä, kun kaikki eivät näin tehneet, Kajanus sanoo.
Toisen tapa elää voi järkyttää perusturvallisuuden tunnetta
Anni Kajanuksen mukaan monet normit ovat murrosvaiheessa. Siihen kietoutuu vahvasti oman toiminnan kyseenalaistaminen: koronan sekä energia- ja ilmastokriisin takia kukaan ei ole välttynyt uudenlaisilta tavoilta toimia ja elää.
Nyt yhteiskunnassa haetaankin uusia normeja.
– On ihan selvää, että tässä vaiheessa ärtymys on yksi oire siitä.
Ärsytystutkija arvelee, että Simoskan arjesta kertova juttu iski monilla herkkään kohtaan myös sen vuoksi, että se tuli lähelle arkea ja muistutti samalla käsillä olevista kriiseistä, kuten sähköpulasta ja ilmastonmuutoksesta.
– Jutussa ei käsitelty niin sanotusti pinnallisempia asioita kuten sitä, saako matkustella tai ostaa pikamuotia, vaan siinä mentiin meidän perustavanlaatuisiin arkiasioihin, kuten sähkön ja veden käyttöön.
Tällainen vaihtoehtomalli kannattaisi nähdä ajatuksia herättävänä esimerkkinä.
Jouni Pölönen, yksilö- ja pariterapeutti
Normeihimme ja arkeemme liittyy vahvasti myös perusturvallisuuden tunne. Ihminen on luonut oman tietynlaisen tavan elää ja toimia.
– Kun toinen ihminen esittää selkeästi toisenlaisen vaihtoehdon elää, joku saattaa kokea sen järkyttävän omaa perusturvallisuuden tunnetta tai uhkaavan omaa arvomaailmaa. Se voi näkyä hyökkäävänä käytöksenä, Mehiläisen yksilö- ja pariterapeutti Jouni Pölönen kertoo.
Usein ärtymyksen taustalla on jokin muu perustunne, jota ei välttämättä osaa tunnistaa. Pohjimmainen tunne voi olla esimerkiksi pelko, suru, häpeä tai viha.
Ärsyyntyminen onkin lopulta reaktio tähän toiseen tunteeseen. Nämä tunteet voivat aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, siitä ettei itse pysty omilla valinnoilla parempaan.
– Tällainen vaihtoehtomalli kannattaisi nähdä ajatuksia herättävänä esimerkkinä, ei suoraviivaisena ohjeena elää. Voisinko itsekin karsia turhia tavaroita pois tai muuten yksinkertaistaa elämääni, Pölönen sanoo.
Entä jos kyseessä olisikin ollut mies?
Myös temperamentti vaikuttaa siihen, kuinka herkästi ilmaisemme ärsytyksen
– Todennäköisesti voimakastahtoinen ihminen antaa herkemmin negatiivista palautetta asioista, joiden hän kokee olevan oman arvomaailmansa vastaista, yksilö- ja pariterapeutti Jouni Pölönen sanoo.
Enemmän vetäytyvä ihminen tuskin lähtee kommentoimaan asiaa, vaikka olisikin eri mieltä. Joitain taas toisten elämä ei voisi vähempää kiinnostaa.
Pölönen uskoo, että ärtymys ei olisi ollut niin suurta, mikäli jutun haastateltava olisi ollut mies.
– Jos kyseessä olisi ollut vaikka Pentti Linkola, olisi suhtautuminen ollut luultavasti erilaista. Ärtymystä voisi olla silloinkin, mutta asiaa lähestyttäisiin enemmän naureskellen. Valitettavasti nuorehkot naiset näyttävät ärsyttävän kaikista eniten etenkin osaa miehistä.
Ärtymys pitää meidät hereillä
Ärsyyntyminen ei ole aina huono asia.
– Yksi ärtymyksen tehtävistä on pitää meidät hereillä. Se on evoluution myötä kehittynyt suojamekanismi, jonka avulla tarkkailemme, onko kaikki kohdallaan, ärsytystutkija Anni Kajanus sanoo.
Tämän vuoksi esimerkiksi jaetuista normeista poikkeaminen ärsyttää.
Kajanus arvelee tämän liittyvän myös viime vuosien kriiseihin. Parhaimmillaan ärsyyntyminen saa meitä muuttamaan toimintaamme haluamaamme suuntaan, kuten elämään ekologisemmin tai säästeliäämmin.
Itsereflektio on näissä hetkissä paikallaan.
Jouni Pölönen, yksilö- ja pariterapeutti
Jokaisessa tilanteessa ärsyyntymisestä ei tietysti ole hyötyä.
Evolutiivinen mekanismimme ei ole niin tarkka, että se osaisi havainnoida todelliset uhat ja jättäisi epäolennaiset huomiotta. Esimerkiksi minimalistin elämästä suivaantumisesta ei asiantuntijoiden mukaan ole järkeä laajemmassa mittakaavassa.
– Päinvastoin se voi olla hirmu kuormittava tunne itselle, ja tässä tapauksessa myös muille, Kajanus sanoo.
Sekä Kajanus että Jouni Pölönen suosittelevat vetämään pari kertaa henkeä ennen kuin antaa näppäimistön laulaa.
– Itsereflektio on näissä hetkissä paikallaan. Voi miettiä, mitä hyvää tässä mahdollisesti myös on, Pölönen sanoo.
Millaisia ajatuksia juttu herätti? Keskustele aiheesta 3. tammikuuta kello 23:een saakka!