Lunta tulee reippaasti, sitten lämpötila heittää plussalle. Autoilijat manailevat sohjoon juuttuvia ajokkejaan. Sitten alkaa pakastaa ja hyytelö hyhmettyy. Manailu lisääntyy.
Kuvio on tuttu monin paikoin viimeksi uudenvuodenaatolta. Esimerkiksi Kokkolassa ilotulitusta katsomaan menneet tuskailivat illalla ja alkuyöstä kelioloja ja poissaolollaan loistaneita aura-autoja ja tiehöyliä eli tiekarhuja.
Näiden lepo loppui uudenvuodenyönä kahdelta.
– Se on ammatinvalintakysymys. Ja mieluummin ydinkeskustassa tekee töitä keskellä yötä kuin muiden joukossa, sanoo tiehöylän kuljettaja Pasi Pannula.
Selitys kunnossapidon poissaololle on noissa tilanteissa yksinkertainen: kaluston tunkeminen tuhansien juhlijoiden joukkoon ei ole turvallista.
– Tiehöylä painaa 25 tonnia eikä pysähdy hetkessä. Jos sinne joku jalankulkija luistelee alle…
Ja kun porukkaa on liikkeellä paljon, työn tekeminen on joka tapauksessa vaikeaa.
Vaikeaa se on tuossa tilanteessa muutenkin, sillä loskakeli on keleistä pahin.
– Kyllähän sitä tavaraa todellakin lähtee irti paljon, pohjia myöten. Liittymät on tukossa, vaikka kuinka koettaa ottaa kaapparilla. Kyllä siinä haastetta on, sanoo Pannula.
Tiehöylä ei ole kapeiden katujen ystävä
Tiehöylä on hankala kuljettaa, varsinkin kapeikoissa ja pysäköityjen autojen seassa.
– Kokkolassa Vanhakaupunki varsinkin on vaikea: kapeat kadut ja toisella puolella parkissa autoja yötä päivää. Lumitila alkaa loppua, kuvaa Pannula.
Hän toivoo, että autot, peräkärryt ja venetrailerit olisivat jossain muualla kuin kadun varressa. Uuden tieliikennelain sallima pysäköinti niin sanotusti väärälle puolelle tietä ei sekään saa kiitosta.
– Se tekee sen haasteen, että voi jättää auton metrin päähän penkasta eli keskelle tietä.
Tiekarhu on muutenkin sen kokoinen laite, että terän kärki kulkee yleensä vastaantulevan kaistalla. Autoilijan on siis syytä hiljentää. Risteysalueilla silmät on hyvä pitää auki, eikä katsekontakti hyttiinkään ole pahitteeksi.
Kokkolassa koko loppuvuosi oli kunnossapidon kannalta haastava, sanoo kaupungin tiemestari Kari Pihlajamäki. Lunta on tullut usein parin sentin pyrähdyksinä, eikä koko arsenaalin liikkeellelähdön raja silloin ylity.
Kalustoa kyllä on: traktoreista pyöräkuormaajiin ja lisäksi kevytkuorma-autot, tiekarhut, kuorma-autot ja pyöräkoneet. Täyslähdön tullessa liikkeellä on 70 auraajaa.
Palautetta tulee eniten juuri sohjokelien jälkeen, sanoo tiemestari. Ja kun yöllä putsataan, aamulla voi kiinteistön omistajalta päästä ärräpäitä.
– Lumivallit liittymissä aiheuttavat enemmän päänvaivaa: jotkut kerkeevät ottaa ne heti kun aura on mennyt, osa jättää myöhäisemmäksi, ja ne ehtivät jäätyä.
Pihlajamäkeä harmittaa erityisesti ikäihmisten ja sydänvaivaisten puolesta. Kokkolassa kunnossapidolla ei ole tietoa, millaisia ihmisiä missäkin asuu, vaan käytäntö on kaikille sama.
– Jossain kaupungeissa on yritetty hoitaa erivärisillä aurausviitoilla, mutta kyllä naapuri sitten hoksaa, että hänkin laittaa tuonväriset, niin kaupunki sitten hoitaa...
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon kello 23:een asti.