BUTŠA Butšalaisen peruskoulun pihalla on neljä harmaata, muovielementeistä rakennettua parakkia. Sisällä on valoisaa ja lämmintä, suorastaan liiankin lämmintä.
– Lämmitämme mahdollisimman paljon, kun on sähköt, koska sähköjen puuttuessa talot kylmenevät äkkiä. Mitään perustusta ei ole, talot seisovat suoraan kylmän maaperän päällä, selittää kompleksin isännöitsijänä toimiva Tetjana.
Talot pystytettiin kesällä Ukrainan sisäisiä siirtolaisia varten puolalaisten avustuksella. Neljässä talossa asuu noin sata henkilöä, heidän joukossaan 17 lasta. Tetjanan talossa on rekisteröitynä 27 ihmistä.
– Hersonista, Mariupolista tai muilta miehitetyiltä alueilta tulleet asuvat parakkitaloissa vakituisesti, samoin Butšassa kotinsa menettäneet. Muille on varattu vuodepaikka tai huone, mutta he saattavat käydä muuallakin asumassa välillä, Tetjana selittää.
Sähkönpuute asukkaiden riesana
Tetjana esittelee omaa parakkiaan: päädyissä suihkut, vessa ja kodinhoitotilat, keskellä keittiö ja lasten leikkihuone.
– Leikkihuoneessa on tietokoneita lasten etäopiskeluun, mutta sähkökatkojen aikana niitä ei voi käyttää. Opiskelusta ei oikein tule mitään.
Sähkökatkot piinaavat talon asukkaita kaikkein eniten. Ilman sähköä elämä vaikeutuu tuntuvasti.
– Sähkön puuttuessa taloissa on kylmää ja kosteaa, patjat mätänevät. On erittäin kylmää nukkuessa, ja sänky on hyvin kostea.
Venäjä on jatkanut ohjus- ja lennokki-iskuja Ukrainan siviilikohteisiin viime päivinä. Sää oli uutenavuotena suotuisa Ukrainalle. Koko maassa mitattiin jopa yli kymmenen asteen lämpötiloja. Nyt luvassa on pakkasta.
– Jos lämpötila laskee kymmeneen pakkasasteeseen tai alemmas, täällä ei pysty olemaan kahta tuntia pidempään. Kun makaa kerrossängyssä ylhäällä, katolle tiivistynyttä vettä tippuu niskaan.
– Kerran meillä ei ollut sähköä kolmeen vuorokauteen Venäjän iskun jälkeen. Palelimme todella paljon, lapset alkoivat sairastua. Meille tuotiin onneksemme lämpöpuhaltimia ja lämmintä teetä, se auttoi edes jonkin verran.
Aikuisten kokoontumispaikkana toimii keittiö. Koska sähköjen puuttuessa sähköliesiä ei voi käyttää, sosiaalitoimi ja vapaaehtoisjärjestöt toimittavat asukkaille valmista ruokaa.
Asuinhuoneissa on kaksi kerrossänkyä, eli sinne mahtuu enimmillään neljä ihmistä. Kahden tai kolmen hengen perheet asuvat omissa huoneissa, yksinasujat laitetaan asumaan yhdessä.
Yhdessäolo sujuu suurimmalta osin ongelmitta.
– Olemme kaikki luonteeltamme erilaisia, joten erilaisia tilanteitakin syntyy. Olemme kaikki sodan traumatisoimia, mutta pääsemme loppujen lopuksi yhteisymmärrykseen. Olemme kuitenkin kiitollisia siitä, että meillä on edes jokin paikka, missä voi asua – ja vieläpä ilmaiseksi.
Asukkaat riippuvaisia sosiaalitoimen ja vapaaehtoisjärjestöjen avusta
Tetjana muutti itse moduulitaloon syyskuun lopussa ja ryhtyi pian isännöintihommiin.
– Isännöitsijänä hoidan kaikki taloihin liittyvät paperihommat kuten rekisteröitymiset. Otan humanitaarisen avun vastaan, jaan liinavaatteet ja valvon yleistä järjestystä.
Muutamassa kuukaudessa arki alkoi rullata, mutta Venäjän iskut Ukrainan energiainfrastruktuuriin ovat vaikeuttaneet eloa.
– Periaatteessa meillä on kaikkea, mitä tarvitaan elämiseen, puuttuu ehkä tehokkaampi generaattori ja pari jääkaappia. 200 kilowatin generaattori ei ikävä kyllä riitä kaikkiin taloihin, Tetjana sanoo.
Taloissa on aina tarvetta hygieniatarvikkeille, muun muassa aikuisten ja lasten vaipoille. Lähin kauppa on kulman takana, mutta asukkailla eivät aina riitä rahat perustarvikkeisiin, joten he ovat riippuvaisia ulkoisesta avusta.
– Kaikki asukkaat eivät käy töissä. Jotkut ovat työkyvyttömiä, jotkut eivät vain löydä töitä, Tetjana sanoo.
Työnhaussa auttaa sosiaalitoimi. Töitä asukkaille on löytynyt muun muassa paikallisilta rakennustyömailta ja lämmityspisteistä. Yksi sellainen piste pystytettiin joulukuussa suoraan moduulitalojen yhteyteen.
”Emme ole aina tervetulleita ulkomailla”
Venäjän iskujen takia Ukrainan johto on kehottanut niitä ukrainalaisia, joilla on siihen mahdollisuus, viettämään talven ulkomailla. Moni Euroopan maa on valmistautumassa uuteen pakolaisaaltoon Ukrainasta.
Hankalista elinoloista huolimatta Tetjana ei aio lähteä, eikä hän ole kuullut, että kukaan muukaan haluaisi lähteä.
– Minulla on jo kokemusta pakolaisuudesta. Täällä meillä on oikeudet, täällä pystymme kaikkeen, siellä olemme vieraita emmekä aina tervetulleita.
Tetjana joutui pakenemaan keväällä vakavasti sairaan äitinsä kanssa Donetskin alueella sijaitsevasta Slovjanskin kaupungista ulkomaille. Puolassa heidät ohjattiin Italiaan. Luvattiin, että Tetjanan äiti saisi siellä hyvää hoitoa, mutta toisin kävi.
– Äidilläni on hiippaläpän ahtauma. Italiassa häntä ei hoidettu lähes ollenkaan. Täällä meillä on hyvä sydänsairauksien erikoislääkäri.
Tarjouksia on tullut useasta maasta, muun muassa Virosta.
– Virolaiset vapaaehtoiset ja virolainen kirkko ovat sanoneet, että voivat hakea meidät milloin tahansa Viroon, mutta toistaiseksi haluaisin pysyä täällä.
Tetjana on päättänyt muuttaa ensin Ukrainan sisällä, jos Butšassa tilanne muuttuu mahdottomaksi.
– Ennen vuotta 2022 Itä-Ukrainasta pääsi turvaan muihin Ukrainan osiin. Nyt sota on laajamittainen eikä missään ole turvallista. Mutta kaikkeen tottuu, ja täällä minulla on ainakin enemmän ihmisarvoa kuin pakolaisena Euroopassa.
Toivo elää vaikeuksista huolimatta
Tetjana on kotoisin Itä-Ukrainasta, Donetskin alueelta. Hänelle ja hänen perheelleen sota alkoi jo vuonna 2014.
– Kun oli kiivaita taisteluja, 13-vuotias poikani heräsi keskellä yötä siihen, että hän kuvitteli lentokoneiden, kranaattien ja ohjusten lentävän yllämme, vaikka ulkona oli hiljaista.
Nyt Tetjanan poika opiskelee IT-alaa Englannissa, ja äiti voi olla rauhallisin mielin ainakin sen suhteen, että lapsi on turvassa.
Tetjanan mies on ollut vuodesta 2017 donetskilaisessa vankilassa, koska miehitetylle alueelle jäänyt perhe tuki Ukrainaa. Tetjana pääsi itse pakenemaan Ukrainan hallinoimmalle alueelle ja asettui poikansa ja äitinsä kanssa Slovjanskiin.
Slovjansk sijaitsee lähellä rintamaa. Sitä tulitetaan säännöllisesti, eikä siellä ole turvallista elää.
– Slovjansk on kuin punainen vaate venäläisille.
Tetjanalla on Palauta kotiin -niminen kansalaisjärjestö. Sen kautta hän ja muut vankien läheiset yrittävät vaikuttaa Donetskin ja Luhanskin alueilla olevien poliittisten vankien vapautumiseen. Hän tekee kaikkensa lisätäkseen miehensä nimen vankienvaihtolistalle. Toistaiseksi Venäjä ei ole halunnut luovuttaa miestä.
Raskaista kokemuksista huolimatta toivo paremmasta elää Tetjanassa sitkeästi.
– Aika parantaa tai ainakin opettaa pääsemään vaikeuksien yli. Toivottavasti perheemme saa olla pian yhdessä ja muistelemme kaikkea kuin painajaista.
Voit keskustella aiheesta pe 6.1. klo 23 asti.