Eri puolilla Suomea noin 300 historiallisessa kirkkorakennuksessa tai kellotapulissa on tervatuista puupaanuista tehdyt katot.
Kirkko toivoo, että vanha perinne säilyisi edelleen.
Aikaisemmin seurakuntalaisten kädentaitojen avulla syntyi paanuja, tervaa ja paanukattoja. Nykyaikana paanu ei kuitenkaan ole se itsestäänselvin katemateriaali.
Esimerkiksi pohjoispohjalainen Kalajoen seurakunta aikoo peruskorjata yli 200 vuotta vanhan Raution kirkon ja kellotapulin. Remontin yhteydessä puinen paanukatto on tarkoitus korvata rivisaumatulla teräs- tai kuparikatteella.
Nykyiset vuonna 1980 asennetut paanut ovat huonokuntoisia. Ne on tehty painekyllästetystä puusta, eikä puun suojaksi tarkoitettu terva ole pysynyt pinnassa.
Kirkkohallituksen yliarkkitehti Edla Mäkelä ymmärtää, miksi seurakunnissa herää ajatus paanuista luopumisesta.
– Paanukatto vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja hoitoa, muuten se ei pysy pitävänä ja kestävänä. Esimerkiksi tervaus pitäisi hoitaa noin viiden vuoden välein. Olemme huomanneet, että seurakunnat tarvitsevat apua tässä. Olisi hyvä, jos arvokas perinne säilyisi, Mäkelä sanoo.
Paanukatto tulee kalliiksi
Paanukattojen katoamisessa on kyse myös rahasta.
Katon tervaus eli säännöllinen ylläpito maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja. Peltikaton huolto ja rakentaminen ovat huomattavasti edullisempia toteuttaa.
Tämä on huomattu Kalajoen seurakunnassa.
Paanukaton uusiminen Raution kirkon ja tapulin kattoihin maksaisi 600 000 euroa enemmän kuin teräs- tai kuparikate. Kohteen peruskorjaus maksaa muutenkin jo 2,5 miljoonaa euroa, joten halvempi katevaihtoehto houkuttaa.
– Seurakunnan velvollisuus on nykyisessä taloustilanteessa käyttää verovaroja tarkoituksenmukaisella tavalla, perustelee Kalajoen seurakunnan kirkkoneuvosto.
Kirkkohallituksen yliarkkitehti Edla Mäkelä Heini Holopaisen haastattelussa:
Tietotaito ja osaaminen häviämässä
Kirkkohallitus ja museovirasto ovat tänä vuonna laatimassa seurakunnille paanukaton hoito-ohjeistusta.
Ohjeistuksella pyritään opettamaan seurakunnat tunnistamaan ennalta, mitä oikea-aikainen huolto ja ylläpito vaativat.
– Oikein ajoitetulla tervauksella katon elinikä pitenee ja sitä kautta seurakunta säästää rahaa, opastaa Edla Mäkelä.
Ohjetta laaditaan viime hetkillä, sillä taitoa ja osaamista ei tahdo olla enää kenelläkään. Moni katto pääsee huonoon kuntoon, jolloin sen uusiminen on erittäin kallista.
– On iso ongelma, että tämän alan osaajia ei ole jäljellä. Ylläpitoon tarvittavan mäntyhautatervan ammattimaisia valmistajiakaan ei tahdo löytyä. Tervahautojen teko on ollut lähinnä perinne- tai kyläyhdistysten harteilla, tiivistää Mäkelä.
Kalajoen seurakunta on saanut vihreää valoa katemateriaalin vaihtamiseksi.
Museoviraston ja kirkkohallituksen asiantuntijan mukaan huonokuntoisen katteen vaihto on perusteltua, jotta rakennus säilyy. Vaihtoaikeista sanoo lopullisen sanan kirkkohallitus.
Etelämpänä esimerkiksi Seinäjoen seurakunnalla on edessään valtava paanuremontti Nurmon kirkossa. Kirkon, tapulin ja kappelin paanukattojen tervaus ja huolto maksavat satoja tuhansia euroja.
Kokkolan seurakuntayhtymällä taas on lähivuosina edessään neljän paanukaton tervaus, joista jokainen maksaa 20 000–60 000 euroa. Vanhan pappilan paanukatto on remontoitava kokonaan ja se maksaa 190 000 euroa.
Kiinteistöpäällikkö Veli-Matti Raappana Kokkolasta on huomannut, että pohjalaiskuntien alueella on vielä vanhaa paanuosaamista. Seurakuntayhtymä teettää erikosiosaamista vaativat paanutyöt ulkopuolisilla urakoitsijoilla ja heitä on ainakin toistaiseksi löytynyt kiitettävästi.
Tervatesteistä apua säilyvyysongelmaan
Alueella todellakin on osaamista. Itse asiassa Pietarsaaren seudun seurakuntayhtymässä on meneillään kokeilu, joka hyödyttää vielä kaikkia paanukattojen omistajia.
Pedersören keskiaikaisen kirkon pienemmän sisääntuloportin paanukatolla testataan parhaillaan neljää erilaista tervalaatua, jotta selviää, mikä suojaa puista paanua parhaiten.
Testi on osa pohjoismaisen tervaverkoston kokeiluja.
Huoli paanukatoista jaetaan muissakin Pohjoismaissa. Niissä kaikissa on huomattu, että entiset konstit eivät enää päde, eikä vanha hautaterva suojaa entiseen tapaan.
– Kokeilut ovat vielä kesken, mutta nyt jo tiedetään, että suomalainen terva ilman lisäaineita ei toimi. Olosuhteet ovat ehkä muuttuneet aikaisemmasta. Me joudumme nyt etsimään lisäaineen, joka saa tervan toimimaan, kertoo konsultoiva asiantuntija Daniel Wikström rakennuskonsultointiyritys Otakon Pohjanmaasta.
Ensimmäisiä tuloksia odotellaan jo täksi vuodeksi. Seuranta kestää useita vuosia.
Wikström tietää myös, että paanujen materiaali vaikuttaa katteen säilyvyyteen. Männyn sydänpuu on kestävintä ja haapakin toimii hyvin.
Aiheesta voi keskustella tiistaihin 17. tammikuuta kello 23 asti.
Enemmän aiheesta: