Luonnonvarojen ylikulutus ja vaateteollisuuden hiilijalanjälki ovat saaneet monet miettimään, miten vaatteita voisi omistaa ekologisemmin. Reikä ei estä vaatteen käyttämistä, kunhan on hieman luovuutta.
Oululainen valokuvataiteilija Aini Pihlajaniemi ei säästele väriä esimerkiksi villatakkia tai sukkia parsiessaan. Hän korjaa muitakin vaatteita tai jopa nojatuolin verhoilua niin, että paikat näkyvät.
– Mieluummin överit kuin vajarit. Miksi sitä turhaan peitellä, kun voi sen voi tehdä tällä tavallakin.
Maailmalla ilmiö tunnetaan nimellä visible mending. Viimeisen parin vuoden aikana kiinnostuksesta on tullut yhä näkyvämpää myös Suomessa, kertoo Taitoliiton viestintäkoordinaattori Johanna Aydemir.
Taitoliitto pyrkii aistimaan käsityöalan maailmalla näkyviä trendejä, joita se nostaa esille esimerkiksi valitsemalla vuoden käsityötekniikan. Vuonna 2021 valinta kohdistui parsimiseen ja paikkaukseen, ja seuraukset näkyivät heti: Taitoliiton eri puolilla Suomea järjestämät kurssit ovat olleet täynnä vuoden 2021 jälkeen.
– Olen varma siitä, että kiinnostus ei tule laskemaan. Tällä hetkellä tekstiilien elinkaaren jatkaminen on isossa osassa ja ihmisten ekotietoisuus kasvaa koko ajan, sanoo Aydemir.
Vaatteessa oleva paikka on aiemmin saatettu yhdistää köyhyyteen, mutta nyt sitä kannetaan ylpeydellä ja personallisella tavalla.
Sashiko ja boro vapauttavat ajattelua
Vaatteiden elinkaarta on mahdollista jatkaa esimerkiksi japanilaisilla sashiko- ja boro-tekniikoilla. Taito Varsinais-Suomen käsi- ja taideteollisuusopettaja Elina Helminen allekirjoittaa korjaamisen innostuksen, hän opettaa kyseisiä tekniikoita.
Sashiko on langalla tehtyjä pistoja ja kuvioita, borossa käytetään reiän päällä tilkkuja, joiden reunat saavat näkyä. Tekniikoita voi myös yhdistää, kuten tässä Helmisen korjaamassa farkkutakissa, jonka hän on jakanut somessa.
– Tämä on uskomattoman ihana tekniikka, tässä on hurja määrä mahdollisuuksia!
Japanilaisella sashiko-mestarilla voi olla juuri tietyn pituinen pisto, mutta käsityöharrastaja voi suhtautua Helmisen mukaan asiaan rennommin. Koulun käsityötunneilta monelle on saattanut jäädä mieleen ikäviä muistoja pistojen purkamisesta tai millintarkkojen työtapojen noudattamista. Tämän ahdistuksen voi nyt unohtaa.
– Yksi kurssilainen sanoikin, että oli vapauttavaa tehdä ilman tarkkoja sääntöjä. Olen sanonut, että kun olet itse tyytyväinen jälkeen, niin silloin se on hyvä.
Vaatteen elinkaaren jatkamisessa monia motivoi sekin, että vaatteesta saa enemmän oman näköisen. Ideoista ei ole pulaa, niitä jaetaan muun muassa Instagramissa, Pinterestissä ja Tiktokissa.
Eikä vaatteiden korjaamista tarvitse tehdä yksin: kansainväliseen ilmiöön liittyy sekin, että vaatteita voidaan korjata niin sanotuissa korjauskahviloissa, joiden käytännöistä on tehty Aalto-yliopistolla väitöstutkimus.
Materiaaleja arvostetaan taas uudestaan
Aini Pihlajaniemi on omaksunut ajatuksen vaatteiden korjaamisesta jo lapsena, kun hän viettänyt aikaa maalla mummunsa ja ukkinsa kanssa. Kaikki oli tapana korjata ja uutta hankittiin vain harvoin, samaa periaatetta hän noudattaa itsekin.
– Olen tosi huono ostamaan itselleni uusia vaatteita. Tykkään mielummin korjata sen kuin lähden kauppaan etsimään hikisenä uutta vaatetta, nauraa Pihlajaniemi.
Taiteelliseen ilmaisuun Pihlajaniemi yhdisti parsimisen viisi vuotta sitten. Hän kuvaa parsittuja ja rikkinäisiä esineitä, koska niistä välittyy tietynlainen henki. Hän rinnastaa ihmisen elämän jäljet, arvet ja kolhut kankaaseen.
– Niin kangasta kuin meitä ihmisiäkin voidaan parsia ja korjata. Silti olemme ihan yhtä hyviä, ellei jopa vahvempiakin siitä kohdasta.
Pihlajaniemi muistuttaa, että esimerkiksi boro-tekniikalla paikattu vaate voi olla paikan kohdalta jopa lämpimämpikin. Paikattu vaate onkin Johanna Aydemirin mukaan vastaveto pikamuodille.
– Tämä on erityisesti kannanottoilmiö, jolla halutaan osoittaa, että elän kestävästi tekstiilien osalta. Se liittyy myös siihen, että materiaalien arvostus on kasvanut. On suosittua ostaa kirppiksiltä ja kierrätettyjä tuotteita sekä uudistaa kierrätysmateriaalivaatteita.
Mahdollisuuksia ilmiön kasvulle Suomessa ainakin on, esimerkiksi vuonna 2019 poistotekstiiliä kertyi lähes 86 miljoonaa kiloa (Suomen ympäristökeskus).
Miten sinä olet jatkanut vaatteen elinkaarta? Voit keskustella aiheesta 16. tammikuuta klo 23 saakka.