Yle Urheilun podcastissa puidaan läpi rallin MM-kauden kaikki puheenaiheet. Podcastin voit kuunnella tämän linkin takaa tai alla olevasta soittimesta.
Paperilla näyttää siltä, että alkamassa on yksi lähivuosien kiinnostavimmista MM-rallikausista.
Onhan kolmessa MM-rallitallissa kuljettaja, joka pystyi edelliskaudella useampaan kuin yhteen osakilpailuvoittoon – Kalle Rovanperä Toyotalla, Ott Tänak M-Sportilla ja Thierry Neuville Hyundailla.
Viimeksi vastaava tilanne oli kauden 2019 alla, jolloin Toyotalla, Hyundailla ja Citroenilla oli talleissaan edellisvuonna useampaan voittoon yltäneet kuljettajat.
Kaudesta ei silti tullut tasaista, vaan Tänak jyräsi Toyotalla ylivoimaiseen mestaruuteen, vaikka Neuville ja Sebastien Ogier kampoihin löivätkin.
MM-kaudesta 2023 voi toki tulla kutkuttava, mutta Kalle Rovanperää ei koko kauden mitassa voita kukaan.
Syyt tähän voi jakaa neljään perusteluun.
1. M-Sportin resurssipeli ei riitä ja Tänak jää lopulta jalkoihin
Sääntömuutosten jälkeen M-Sport aloitti kauden 2022 räväkästi. Auto oli kilpailijoihin nähden valmiimpi ja Sebastien Loeb voitti heti Monte Carlossa.
Tyylissä oli kaikuja kaudelta 2017, jolloin uuden sukupolven WRC-autojen ensimmäinen mestaruus meni M-Sportin ja Sebastien Ogierin nimiin.
Yksityistalli on kuitenkin yksityistalli. Kaudella 2018 Ogier ajoi vielä mestariksi, mutta suurimman osan voitoista hän nappasi alkukaudesta. Kilpailijat nousivat rinnalle ja ohi.
Kaudella 2022 realiteetit tulivat vastaan vielä nopeammin. Siinä missä Toyota ja Hyundai kehittyivät, laahasi M-Sport paikallaan. Tilannetta toki korosti se, että tallilla oli kehissä voittava kuljettaja vain Loebin ajamissa kilpailuissa. Hän osoitti auton potentiaalin yltämällä pohja-aikaan jokaisessa ajamassaan neljässä kisassa. Rallia Loeb johti Montessa, Portugalissa ja Kreikassa.
Nyt M-Sportilla ajaa voittava kuljettaja koko kauden. Ott Tänak oli viime vuonna ainoa, joka pystyi aidosti haastamaan Rovanperän. Kaikki M-Sportin panokset ovat Tänakissa, vaikka Pierre-Louis Loubet ajaa alustavasti koko kauden virolaisen rinnalla.
Tänak saa kauden aikana testiaikaa enemmän kuin kukaan M-Sportin kuljettajista vuosikausiin samassa aikaikkunassa. M-Sport antanee merkittävän osan tallilla sääntöjen puitteissa käytettävissä olevista 21 testipäivästä Tänakille. Resurssien kohdistaminen Tänakiin pienentää kilpailijoiden etua.
Valitettavasti M-Sport on jo lähtökohtaisesti Toyotaa ja Hyundaita perässä. Molemmat tallit ovat vuosikausia kehittäneet autojaan myös kauden aikana. Tässä pelissä M-Sport on jäänyt jälkeen ralli rallilta.
Koronapandemian vuoksi tehdyt säästötoimenpiteet kiihdyttivät syöksyä. Toyotan ja Hyundain resursseja M-Sportilla ei yksinkertaisesti ole, eikä pääomistaja Malcolm Wilson uhraa yrityksensä toimintakykyä yksittäisen mestaruuden tavoittelemiseksi. Red Bullin tuki auttaa vähän, mutta punaista härkää ei voi verrata autonvalmistajiin.
Ei olisi ihme, jos Tänak ja M-Sport aloittaisivat kauden vakuuttavasti. Siihen heidän on panostettava, koska kilpailijat kehittyvät kauden aikana vääjäämättä enemmän.
2. Neuville liian heikko liian monessa rallissa
Hyundain auto kehittyi kauden 2022 aikana eniten. Monte Carlossa tekele näytti suorastaan keskeneräiseltä, mutta loppukaudesta talli ylsi kertaalleen jopa kolmoisvoittoon.
Viisi voittoa on enemmän kuin mitä Hyundai on koskaan saavuttanut yhden kauden aikana.
Hyundain kannalta valitettavasti näistä voitoista vain kaksi meni Thierry Neuvillen nimiin. Etenkin nopeissa soraralleissa hän ei yltänyt lähimainkaan silloisen tallitoverinsa Tänakin kyytiin.
Power Stageilla kohtuullisesti esiintyvä Neuville on vahva asfaltilla ja hitaissa sekä raastavissa soraralleissa. Belgialainen on järjestelmällisesti kilpakumppaneitaan parempi vain lyhyillä yleisöerikoiskokeilla.
Totuus tasosta paljastuu MM-kalenterista, josta on huomattavasti helpompi nimetä kilpailuita, joissa Neuville ei varmuudella menesty kuin niitä, joissa hän olisi selvä suosikki. Viimeisen neljän kauden aikana hän on pystynyt voittamaan vain asfaltilla tai Kreikan ja Argentiinan kaltaisissa rajuissa sorakisoissa.
Neuvillen valttikortti on tallitoveri. Esapekka Lapilla on mahdollisuus viedä kilpailijoilta pisteitä Suomen ja Viron kaltaisissa kisoissa, joissa Neuville ei menesty. Suomalainen saattaa pitää Neuvillen pään pinnalla.
Se ei vain riitä, jos Neuville sortuu ratkaisevilla hetkillä virheisiin. Esimerkiksi viime kaudella hän keskeytti Belgiassa ulosajoon kärkipaikalta ja selvisi vain onnella Kroatiassa Power Stagen ulosajosta.
Neuville on urallaan yltänyt parhaimmillaan neljään osakilpailuvoittoon yhden kauden aikana. Viimeksi vastaavalla voittomäärällä on napattu mestaruus vuonna 2018, jos koronan typistämää kautta 2020 ei lasketa mukaan.
Viime vuonna Neuville ei pystynyt edes ajamaan voitosta useammassa kuin neljässä kisassa. Voiko hänestä siis puhua mestarikandidaattina?
Tittelistä taistellakseen Neuville tarvitsee täydellisen nappikauden ilman teknisiä murheita ja ajovirheitä.
3. Evans parantaa, mutta se ei auta
Toyotan Elfyn Evans lähti viime kauteen yhtensä suurimmista mestarisuosikeista. Menneestä vuodesta kertoo paljon se, että vastaavia puheita ei alkavan kauden alla ole viritelty.
Evansin edellinen MM-rallivoitto on syksyisestä Jyväskylästä 2021. Ralli oli lauantaista eteenpäin silkkaa walesiläisen ylivoimaa.
Tuosta dominoinnista ei näkynyt kaudella 2022 enää vilaustakaan. Varaa parantaa on ja tässä Evans varmasti myös onnistuu, etenkin jos tulokset heti alkukaudesta kasvattavat itseluottamusta.
Valitettava totuus on se, että Kalle Rovanperä voitti pelkästään viime kaudella enemmän ralleja kuin mitä Evans koko urallaan. Muutkaan tilastot eivät mairittele, sillä siinä missä Rovanperä oli viime vuonna ykkönen Power Stageilla seitsemän kertaa, on Evans yltänyt päätöspätkällä ykköseksi urallaan vain kahdesti.
Evansin vauhtireservi ei yksinkertaisesti riitä Rovanperää vastaan. Rovanperän kyytiin yltääkseen Evansin on otettava suomalaista suurempia riskejä.
Riskit taas lisäävät mahdollisuuksia ajovirheille, joiden vuoksi Evans keräsi viime kaudella vähemmän yleiskilpailun pisteitä kuin Takamoto Katsuta. Vain Power Stagen lisäpisteet nostivat walesiläisen japanilaisen edelle kokonaistuloksissa.
4. Rovanperä täysin suvereeni yhdellä osa-alueella
Kalle Rovanperän lähimpien haastajien tarkastelu kertoo lopulta enemmän Kalle Rovanperästä kuin kilpakumppaneista. Rovanperän asettama rima on niin korkealla, että on vaikea nähdä kenenkään ylittävän sitä säännöllisesti – paitsi Rovanperän itsensä.
On nimittäin vaikea perustella, miksi Rovanperän kehitys päättyisi maailmanmestaruuteen. Kun suomalainen aloitti WRC-tasolla, hänen odotettiin asiantuntija-arvioissa olevan valmis ajamaan mestaruudesta vasta alkavalla kaudella. Pytty nousi siis ilmaan vuoden etuajassa.
Rovanperän suurin vahvuus liittyy ralliautoilun arvaamattomuuteen. Hän on tehdaskuskeista MM-rallien määrällä mitattuna Takamoto Katsutan kanssa kokemattomin, mutta Rovanperä pesee tästä huolimatta vaikeissa olosuhteissa vastustajansa kuin kokenein multimestari.
Viime kaudella tästä nähtiin useita esimerkkejä, kirkkaimpina Kroatian ja Viron MM-rallin Power Stagen suoritukset olosuhteissa, joita muut kammoksuivat.
MM-sarja pysyy koko kauden tasaisena, jos olosuhteet pysyvät muuttumattomina, ja jos Rovanperä kohtaa enemmän teknisiä murheita tai jos hänen läheltä piti -tilanteensa kääntyvät useammin ulosajoiksi. Tämä kaikki on mahdollista, koska kyse on ralliautoilusta.
Tarve jossitteluun kertoo siitä etumatkasta, joka Rovanperällä on muihin nähden taitotasonsa ja Toyotan sekä kartturi Jonne Halttusen muodostaman kokonaispaketin turvin.
Mestaruutta ei silti uusita helpolla. Henkinen latautuminen tittelin jälkeen on haastavaa kenelle tahansa huippu-urheilijalle, vaikka Rovanperän henkiset ominaisuudet tunnustetaan koko lajin parhaiksi.
On myös muistettava, että MM-rallin sääntökirja on koodattu dominoivaa kuskia vastaan. Toukokuisesta Portugalin MM-rallista alkaa seitsemän sorakisan putki, joissa MM-sarjan kärkinimi menettää auratessaan väistämättä asemia avauspäivän aikana, teki penkin ja ratin välissä mitä tahansa.
