Valjakkoyrittäjät ja -koirat ovat kulkeneet haasteesta toiseen. Koronan seurauksena koirilta loppuivat työt ja esimerkiksi Lapissa tuhansien rekikoirien tulevaisuus oli vaakalaudalla. Erilaisten ruokakeräysten ansiosta suurin osa koirista saatiin pidettyä hengissä yli pandemia-ajan.
Nyt valjakkokoirilla riittää töitä, kun Lapissa eletään ennätyksellistä turistikevättä. Huolenaiheeksi on sen sijaan noussut ruoan, sähkön ja polttoaineiden hintojen nousu, joka vaikuttaa jo valjakkoyritysten kannattavuuteen.
– Koirien elämään se ei saa vaikuttaa, isäntien pitää itse kynsiä päätänsä ratkaisujen saamiseksi, huskymies Urho Ahomaa sanoo.
Aloittavalla koirayrittäjällä on tiukkaa
Kustannusten nousu laittaa etenkin pienet yrittäjät ahtaalle. He eivät esimerkiksi pysty tilaamaan ruokaa kerrallaan niin paljoa, että saisivat valmistajilta paljousalennusta. Säästöjä on hankittava luovilla ratkaisuilla, kuten hankkimalla mahdollisimman paljon ruokaa esimerkiksi kennelien kanssa.
– Kimpassa ostettuna kilohintaa saa tingittyä reilusti. En voi ostaa suuria määriä senkään takia, ettei ole liiemmälti säilytystiloja, sanoo Pauliina Mäki.
Mäki hankkii kuivanappuloiden ja lihasekoituksien lisäksi poron ja hirven luita ja päitä paikallisilta metsästäjiltä ja poromiehiltä.
– Annan koirille luita aina kovan ajopäivän jälkeen piristykseksi ja sen takia, että niiden hampaat pysyvät hyvinä, sanoo Pauliina Mäki.
Mäen viidentoista koiran kennelissä syötiin apetta viime vuonna 400 eurolla kuukaudessa, tänä vuonna kuukauden ruoat maksavat reilusti yli 500 euroa. Koirien työmääräkin on kasvanut, vuosi sitten keikkoja oli kerran kuussa, nyt niitä voi olla viikossa useitakin.
Mäen mukaan vähimmäistavoite on, että koirat hankkisivat safareilla oman ruokansa.
– Sellaista hintaa ei olekaan, että luopuisin koirista. Koirat ovat minulle elämäntapa ja ne ovat minulle perheenjäseniä, sanoo Mäki.
Sata kiloa ruokaa päivässä
Urho Ahomaalla on huolehdittavanaan 176 koiraa Saariselän Kuukkelilammella. Apetta kuluu noin sata kiloa päivässä. Se koostuu valmisruokanappuloista, lihasekoitteesta ja vedestä. Ruoka tulee pääosin ulkomailta suurina erinä.
Kauden aikana koirien ruokaan kuluu kymmeniätuhansia euroja. Raaka-aineiden ja kuljetuskustannusten nousu on viimeksi kuluneen vuoden aikana heijastunut erityisesti kuivamuonan hintaan.
Viimeksi Kuukkelilammelle tuodun ruokaerän hinta 12 500 euroa, kun aiemmin vastaavan lastin sai 10 000 eurolla. Koirat tuovat leivän Ahomaan pöytään eikä niiden ruoasta ole mahdollista tinkiä, sillä sen on oltava riittävän tasokasta ja ravitsevaa.
Ensin on perattava kaikki muut säästökohteet.
Tilanteen helpottamiseksi Ahomaa hankkii Ivalon Paliskunnalta poron luita koirien ruoaksi. Luut ovat kovaa työtä tekeville koirille myös terapiaa.
– Kun koronan aikana koirilla ei ollut juuri töitä, olivat luut korvaamattomia. Turhautuessaan koirat järsivät jo omia koppejaan, naurahtaa Urho Ahomaa.
Teurasjätettä tonnikaupalla
Muun teurasjätteen käyttö on vähäistä, koska se pitäisi noutaa teurastamolta erikseen ja sen käsittely koiratarhalla on hankalaa.
Nyt porojen teurastamisen yhteydessä menee roskiin satoja tonneja koirille ruuaksi kelpaavaa liha- ja luujätettä. Alueelle toivotaankin teollista toimijaa, joka valmistaisi poron teurasjätteestä koiranruokaa.
– Luulen, ettei hinta ainakaan olisi korkeampi kuin nyt. Maksaahan se jo teurastamollekin jätteen hävittäminen, sanoo Pauliina Mäki.
Edullisempaa, ekologisempaa
Suomessa on nykyään noin 200 000 poroa, joista teurastettiin viime talvena Paliskuntain yhdistyksen arvion mukaan vajaat 60 000. Joissain paliskunnissa leikkuujätteet hyödynnetään muun muassa koirien ruuaksi, silti jätteeksi arvioidaan menevän satoja tonneja.
Sekä Pauliina Mäki että Urho Ahomaa olisivat valmiita hankkimaan paikallista koiranruokaa. He arvelevat, että se olisi myös ekologisempaa.
– Ei tarvitsisi ulkomaisista nettikaupoista sitä tilata. Mitä vähemmän se ruoka reissaa sen parempi, sanoo Pauliina Mäki.
Myös poromiehiä kiinnostaa
Lisätulojen mahdollisuus ja keino vastata ekologisuuden vaatimukseen kiinnostaa myös poromiehiä.
– Tarkoitus on myös pienentää teurastuskuluja. Olisi myös ekologisempaa ottaa porosta talteen mitä saatavissa on, Sattasniemen paliskunnan poroisäntä Matti Riipi sanoo.
Riipi arvioi, että mikäli kaikki mahdollinen saadaan hyötykäyttöön, puhutaan sadoistatuhansista euroista.