Siitä on nyt suunnilleen vuosi, kun aloin viettää huomattavan pitkiä aikoja airbnb -sivustolla, jolla yksityiset ihmiset tarjoavat asuntojaan vuokrattavaksi matkailijoille. Kirjoitan hakukenttään jonkun syrjäisen ja epätodellisen paikan, kuten ”Huippuvuoret”, ”Yellowknife” tai ”Akureyri”, ja jään tuijottamaan kuvia lumeen hautautuneista, revontulitaivaan alla häämöttävistä hirsimökeistä.
Nykyään kaikelle on englannin kielinen nimitys, joka ilmaisee, että kyseessä on ilmiö. Sellainen on siis tietenkin myös airbnb -mökkien kaltaiselle, erakoitumishaaveita stimuloivalle kuvastolle: ”cabin porn”. Mökkiporno.
Käsite syntyi joskus sosiaalisen median alkuaikoina, kun amerikkalainen IT-yrittäjä Zach Klein perusti blogin, joka käsitteli Kleinin omaa mökinrakennusprojektia. Blogista tuli – kuten tuolloin sanottiin – viraali ilmiö, ja käsite ”cabin porn” vakiintui yleiseen käyttöön Instagramin ja Pinterestin kaltaisissa paikoissa.
Klein otti ilmiöstä kaiken irti ja julkaisi valokuvakirjan Cabin Porn: Inspiration for Your Quiet Place Somewhere (2015). Se nousi New York Times -bestselleriksi, ja vuonna 2020 ilmestyi jatko-osa Cabin Porn: Inside.
Todellisuus on asia, jonka kanssa olisi mielellään hiukan vähemmän tekemisissä.
Ihmiset – minä etujoukoissa – haluavat siis katsella kuvia syrjäisistä mökeistä ja haaveilla olevansa siellä. Se on ymmärrettävää. Todellisuus on asia, jonka kanssa olisi mielellään hiukan vähemmän tekemisissä.
Cabin porn -kulttuurissa oleellista kuitenkin on, ettei mökin hankkimista tai vuokraamista oikeasti suunnitella. Airbnb -sivustoa selaillessani en oikeasti harkitse matkaa Alaskaan tai edes Lappiin.
Olen joskus yrittänyt mennä metsään rauhoittumaan ja oppinut, ettei metsässä rauhoitu, en ainakaan minä. Sen sijaan metsässä on ollut huomattavan hankalaa, tylsää ja yksinäistä. Oletan, että sellaista olisi myös syrjäisessä mökissä. Seisoisin hämärässä tuvassa ja ihmettelisin, että mitäs ihmettä minä täällä teen. Haluaisin pois, pois sieltä minne olin alunperin lähtenyt pois.
Erakkoromantiikka, halu päästä ”jonnekin pois”, on ilmiönä varmasti yhtä vanha kuin ihmiskunta. Tunnetuimpia tämän lajin kuvauksia lienee Henry David Thoreaun Walden: Elämää metsässä (1854), jossa Thoreau kuvaa vuodenkiertoa metsämökissä ja pohdiskelee elämää, luontoa ja yhteiskuntaa. Mökki ei tosin ollut missään erämaassa, vaan kolmen kilometrin päässä perheen kotoa. Tarina kertoo, että Thoreaun äiti kävi pesemässä pojan pyykin koko sen ajan, jonka tämä vietti mökissään.
Kotimainen erakkohaaveiden klassikko taas on Seitsemän veljeksen Impivaara, jonne katras pakeni lukkarin ja muun yhteiskunnan vaatimuksia. ”Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu”, kuuluu Laurin tunnettu julistus. Impivaarassa ei kuitenkaan odota auvoinen rauha; pian sauna jo palaa, ruoka loppuu ja on luikittava sudet kintereillä kotiin.
Tällä vuosikymmenellä veljekset olisivat otollista kohderyhmää cabin porn -kuvastolle. He seikkailisivat airbnb -mökkien maailmassa, internetin Impivaarassa. He jopa varaisivat mökin, lähtisivät uholla ja innolla Lappiin – ja tajuaisivat perillä, ettei tämä ollut ihan sitä mitä haettiin.
Mökki on erinomainen paikka, jos haluaa mökkeillä. Mutta jos haluaa – kuten minä ja Kiven veljeskatras ja kaikki ne sadattuhannet, jotka lukivat Kleinin kirjan – vain ”jonnekin pois”, mihin silloin oikeastaan haluaa?
Ehkä silloin haluaa vain olla tässä ja katsella kauniita kuvia. Mökeistä. Ajatella kaukaisia paikkoja, joissa ei koskaan aio käydä, ja unohtaa itsensä. Kenties silloin kun unohtaa itsensä, pääsee todella pois.
Antti Rönkä
Kirjoittaja on kirjailija.
Kolumnista voi keskustella 2.3. kello 23.00 saakka.