Paavolan maitotilalla Karstulan Kimingin kylällä avautuvat navetan ovet. Tammikuiseksi lauha pakkaspäivä ja vitivalkoinen lumi tarjoavat lehmille mainiot olosuhteet saada liikuntaa ja raikasta ilmaa.
Lehmien riemua seuraava isäntä Tero Lahti huokaa kuitenkin syvään. Hän aloitti tämän vuoden alusta MTK:n varapuheenjohtajana.
– Kyllä me ahdingossa ollaan. Sähkön hinnannousu, apulantojen hinnannousu, polttoaineiden hinnannousu, hän luettelee.
Kriisituki on tarpeen, mutta pidemmän päälle tuet eivät auta.
– Järjestössä on tultu siihen johtopäätökseen jo jokin aika sitten, että tuilla ei ratkaista enää oikeastaan yhtään mitään.
Kun pohdimme ratkaisua, Lahti päätyy viiden teeman äärelle.
1. Tuki tuotannolle
Lahden mukaan erilaiset muut tuet, kuten peltojen ylläpitotuki ja ympäristöön liittyvät tuet pitäisi erotella varsinaisesta tuotantoon kohdistuvasta tuesta.
– Nämä tuotantoon kohdistuvat tuet ovat niitä, joilla me kyetään pitämään tuotantoa yllä. Ympäristökorvaukset ja muut eivät kannusta pitämään sitä ruuan tuotantoa yllä.
2. Tuotannon pitää kannattaa
Paavolan maitotilalla investoidaan biokaasun tuotantoon ja suunnitelmissa on palkata tilalle myös ensimmäinen ulkopuolinen työntekijä.
Investointeihin on nyt tukea tarjolla, mutta nyt pitäisi kiinnittää huomio siihen, kannattaako tilan toiminta ylipäätään.
– Pitää saada kannattavaksi tämä toiminta, että saamme tuottajia kannustettua niihin investointeihin, Lahti toteaa.
3. Ruokamarkkina on rikki
Tero Lahden mukaan perusongelma on se, että elintarvikkeiden vähittäiskauppa on niin keskittynyttä, että hintaneuvotteluissa ei ole kahta tasaveroista neuvottelijaa. Markkina ei toimi.
– Tuottajan asemahan ei ole vahva ollenkaan ja kauppa muistaa koko ajan korostaa, että he eivät käy alkutuottajan kanssa näitä kauppaneuvotteluja.
4. Huomio reiluuteen
Varsinkin maidontuottajat muistavat hyvin Valion taannoin saamat ankarat tuomiot kilpailun rajoittamisesta. Siksi kilpailuviranomaisten huomio voisi nyt Lahden mielestä suuntautua myös toiseen suuntaan.
– Kilpailuviranomainen tuntuu olevan huolissaan vain tästä alkutuotannosta, vaikka meillä on Euroopan keskittynein ruokakauppa.
5. Ruuantuotantoa voi verrata Puolustusvoimiin
Suomalaisella maataloudella on Euroopan markkinoilla ratkaisevaa merkitystä vain suomalaisille kuluttajille. Lahti muistuttaa, että huoltovarmuuden takia ei ole olemassa maata, jolla ei olisi omaa ruuantuotantoa.
– Meidän ruuantuotantomme on Euroopan mittakaavassa merkityksetöntä, mutta meidän omalle kansalle se on elintärkeä, se on aivan yhtä tärkeä kuin Puolustusvoimat.
Sekä vähittäiskauppaa että alkutuotantoa valvoo ja ohjeistaa Suomessa Kilpailu- ja kuluttajavirasto.
Virastossa ollaan tietoisia siitä, että kun neuvottelupöydässä ovat kaupan ketjut ja toisella puolella pöytää on yksittäinen maatalousyrittäjä, punnukset eivät voi olla tasan.
EU-tasolla tätä tasaveroisuuden puutetta on yritetty paikata tuottajien omilla organisaatioilla, joilla on lupa sopia yhteisestä hintatasosta. Tämä mahdollisuus on otettu mukaan myös suomalaiseen lainsäädäntöön.
– Meillä on kilpailulainsäädännössä poikkeus, kun on kyse tuottajaorganisaatiosta. Jos ei ole kyse puhtaasta hintakartellista, silloin nämä ovat täysin sallittuja, toteaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston vanhempi ekonomisti Lasse Pöyry.
Kartellin ja laillisen tuottajaorganisaation välille raja vedetään sitovuudessa. Vaikka olisi organisaation jäsen, tuottajaa ei silti voida estää myymästä tuotteitaan organisaation ulkopuolella itse sopimaansa hintaan.
Vaikka tuottajaorganisaatiot eivät sinänsä ratkaise neuvottelujen epäsuhtaa, ne kuitenkin vahvistavat tuottajien asemaa neuvottelun osapuolena.
– Hinnoittelun lisäksi pystytään yhdessä hoitamaan tuotantopanosten hankintaa, markkinointia, myyntiä ja sopimaan myös myytävien tuotteiden määristä, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Jyrki Niemi.
Euroopassa tähän selkänojaan ovat tarttuivat ensimmäisinä hedelmien- ja vihannesten tuottajat.
– Belgiassa, Hollannissa, Italiassa ja Espanjassa tuottajat ovat näin pystyneet parantamaan neuvotteluasemaansa markkinoilla, Niemi toteaa.
Siihen miksi Suomessa vastaavia tuottajien yhteenliittymiä on vain alle kymmenen, ei ole suoraa vastausta. Yksi valistunut arvaus voi olla se, että aiemmat kokemukset pelottavat.
– Siitä on vähän huonoja kokemuksia, esimerkiksi maidontuottajilla. Tuottajat ja tuottajien omistamat organisaatiot voivat olla vähän epävarmoja siitä, kuinka vahvasti he voivat markkinoilla toimia ja käyttää sitä omaa vaikutusvaltaa, arvioi tutkimusprofessori Jyrki Niemi.
Voit keskustella aiheesta 2.2. klo 23.00.