Uusi biodiversiteettistrategia yrittää onnistua siinä, missä aiempi epäonnistui: pysäyttämään luontokato Suomessa.
Huomattavin keino tässä työssä on laajempi suojelutavoite metsille kuin koskaan ennen; yli puoli miljoonaa hehtaaria lisäsuojelua.
Biodiversiteettistrategian luonnoksen lausuntokierros päättyy tänään.
Suojellun metsämaan pinta-alan tulee olla strategian mukaan vuonna 2035 vähintään kymmenen prosenttia metsämaan pinta-alasta. Se tarkoittaa 3,1 prosenttiyksikön kasvua nykyiseen metsien suojeluun, eli noin 630 000 hehtaaria lisäsuojelua.
Metsien tärkeiden rakennepiirteiden ja metsäluonnon turvaaminen edellyttää strategian mukaan pääsääntöisesti alueiden tiukkaa suojelua. Se tarkoittaa metsätalouden ulossulkemista näiltä alueilta.
Tavoitteesta noin 100 000 hehtaaria voidaan strategialuonnoksen mukaan kohdistaa yksityismaille vapaaehtoisella suojelulla. Tällöin hieman yli 500 000 hehtaaria metsien lisäsuojelun pinta-alasta kohdistuisi valtion maille.
Jos metsien lisäsuojelu tehtäisiin yhdessä paikassa, alue olisi suorakaiteen muotoisena esimerkiksi 100 x 63 kilometriä.
Koko Suomen luontoa, sen rakennepiirteitä, uhanalaisia lajeja ja elinympäristöjä ei voi kuitenkaan suojella yhdessä paikassa.
– Luonto on erilaista eri alueilla. Kullakin lajilla on omat elinympäristövaatimuksensa. Luontoa ei voi turvata suojelemalla vain yhdellä alueella tai yhden tyyppisessä luonnossa, sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho, joka toimii ekologian professorina Jyväskylän yliopistossa.
Tähän liittyy myös Kotiahon sekä Suomen luonnonsuojeluliiton suurin huolenaihe uudessa strategiassa.
– Tämä on huomattava parannus nykyiseen, mutta tavoite pitäisi jakaa alueellisesti, sanoo myös Suomen luonnonsuojeluliiton ympäristöpäällikkö Paloma Hannonen.
Kotiahon mukaan luontoa pitäisi suojella 10 prosenttia jokaisen maakunnan jokaisessa luontotyypissä. Siis 10 prosenttia niityistä, 10 prosenttia metsistä, 10 prosenttia puroista ja niin edelleen.
Valtakunnallinen tavoite voi johtaa hänen mukaansa jälleen lisäsuojeluun maan pohjoisosissa, jolloin Etelä-Suomessa jäljellä olevat suojelun arvoiset rippeet luonnosta eivät päädy riittävissä määrin suojeltaviksi. Eteläisessä Suomessa on suojeltu metsistä noin kolme prosenttia.
Metsien lisäksi muille luontoyypeille ei ole strategialuonnoksessa samanlaista määrällistä suojelutavoitetta, vaikka tutkimusten mukaan esimerkiksi perinnebiotoopit ja osa suoluonnosta ovat huonossa kunnossa.
– Onhan tämä myös sosiaalinen kysymys, että luontoa on siellä missä myös ihmisiä on, että kaikki pystyvät myös hyötymään monimuotoisen luonnon antimista, Hannonen sanoo.
Metsäteollisuus ahtaalla, yritykset vasta alkutaipaleella luontohaittojen ehkäisyssä
Strategian tavoitteet jakavat etujärjestöjä eri leireihin, vaikka yhteisymmärystäkin löytyy.
– Luontokadon kiihtyminen saadaan hidastettua tällä strategialla vuosiin 2030-2035 mennessä, mutta sen pitäisi absoluuttisesti pysähtyä ja kaikkien lajien ja elinympäristöjen tilanteen alkaa parantua, Hannonen sanoo.
Metsäteollisuus pitää nyt esitettyä metsämaan suojelutavoitetta korkeana, ja suhtautuu siihen kriittisesti.
– On se todella korkea. Strategiassa lähdetään aika lailla prosentit ja hehtaarit edellä, eikä katsota, mitä ovat todelliset toimet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi, sanoo metsäjohtaja Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä.
Metsähallituksen arvion mukaan strategiassa esitetty valtion tuottavien metsien 500 000 hehtaarin suojelutavoite tarkoittaisi noin kahta miljoonaa kuutiota puuta pois markkinoilta vuodessa, jos suojelu tehtäisiin vain Etelä- ja Keski-Suomessa. Luontopaneelista arvellaan, että suojelu painottuisi kuitenkin maamme pohjoisosiin.
Niemi peräänkuuluttaa laajempaa vaikutusten arviointia.
– Tulee arvioida taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset hyvin kattavasti. Ne valitettavasti osin nyt tästä puuttuvat.
Metsäteollisuus pitää nyt esitettyä metsien suojelutavoitetta korkeana.
– On se todella korkea. Strategiassa lähdetään aika lailla prosentit ja hehtaarit edellä, eikä katsota, mitä ovat toimet luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi, sanoo metsäjohtaja Karoliina Niemi Metsäteollisuus ry:stä.
Metsähallituksen arvion mukaan strategian suojelutavoite tarkoittaisi noin kahta miljoonaa kuutiota puuta pois markkinoilta vuodessa, jos suojelu tehtäisiin vain Etelä- ja Keski-Suomessa. Sitä strategiassa ei kuitenkaan esitetä.
Niemi peräänkuuluttaa laajempaa vaikutusten arviointia.
– Tulee arvioida taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset hyvin kattavasti. Ne valitettavasti osin nyt tästä puuttuvat.
Maanomistajia edustava Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK pitää strategiaa paikoin liian yksityiskohtaisena, vaikka tavoitteena ei heidän mukaankaan voi olla mikään muu kuin luontokadon pysäyttäminen ja luonnon tilan kääntäminen elpymisuralle.
– Suojelualueiden laatu on tiettyä hehtaarimäärää olennaisempaa, sanoo MTK:n juristi Anna-Rosa Asikainen.
Suojelu pitää MTK:n mukaan tehdä vapaaehtoisesti maanomistajien kanssa sopien esimerkiksi jo olemassa olevien Metso- ja Helmi-ohjelmien kautta.
Yritysten luontovaikutusten mittaaminen ja arviointi on tätä nykyä vielä vaikeaa. Menetelmien kehittäminen on Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n johtavan asiantuntijan Janne Peljon mukaan yritysten seuraava askel luontohaittojen ehkäisyssä.
– Tämä antaa yhteiskunnan eri toimijoille, myös yrityksille, selkeän viestin, mihin suuntaan Suomessa ollaan menossa luonnon monimuotoisutueen tarttumisen kanssa. Tämä tuo meidät vahvasti linjaan kansainvälisten sitoumusten kanssa, Peljo sanoo.
Yritysten keinot luontohaittojen ehkäisemiseksi ovat Peljon mukaan oman toiminnan ohjaaminen luonnon kannalta herkimpien alueiden ulkopuolelle, kiertotalous ilman neitseellisiä raaka-aineita sekä tuotteiden kestävyys ja korjattavuus. Yritykset voivat myös ennallistaa heikentämiään luontoalueita tai kompensoida aiheuttamiaan vaikutuksia toisaalla.
Prosentti bruttokansantuotteesta luontokadon torjuntaan?
Luontohaitat maksavat Euroopan laajuisesti noin kolme prosenttia bruttokansantuotteesta.
– Suomen BKT:sta noin prosentti pitäisi laittaa luontokadon torjuntaan. Se on huomattavasti halvempaa pysäyttää kuin antaa sen jatkua, Hannonen sanoo.
Luonnonsuojeluliitto kannattaa myös aiheuttaja maksaa -periaatteen käyttöönottoa.
– Luontohaitoille pitäisi laskea hinta ja aiheuttajien pitäisi myös osallistua haittojen korjaamiseen, Paloma Hannonen sanoo.
Hintalappua luonnolle esitettiin myös pari vuotta sitten julkaistussa DasGuptan raportissa.
Kansainväliset tavoitteet eivät täyty vielä tälläkään
Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiassa suojelemaan 30 prosenttia maa- ja merialueista. Tiukan suojelun piiriin tulisi 10 prosenttia ja löyhemmän suojelun piiriin 20 prosenttia alueista.
Suojelupinta-alan tuleekin kasvaa maassamme 30 prosenttiin Suomen maa-alueiden ja sisävesien sekä 30 prosenttiin merialueiden pinta-alasta vuoteen 2030 mennessä.
Tähän on sitouduttu myös laajemmin kansainvälisesti, viimeksi Montrealin luontokokouksessa Kanadassa joulun alla.
Suojelu yksin ei tutkimusten mukaan yksin riitä pysäyttämään luontokatoa. Strategiassa ei oteta juurikaan kantaa siihen, mitä suojelualueiden ulkopuolella, esimerkiksi talousmetsissä, pitää tehdä.
Luontopaneelin mukaan se voisi tarkoittaa esimerkiksi metsätaloutta jatkuvan kasvatuksen periaatteella ilman avohakkuita. Myös suojelualueisiin rajautuvia hakkuita tulisi välttää, koska avohakkuu heikentää viereisen suojelualueen luontoarvoja.
Metsähallitus hakkaa parhaillaan metsää esimerkiksi Aalistunturilla Länsi-Lapissa, jossa ainakin hakkuuaikeita on myös aivan suojelualueen vieressä.
Luonnon ennallistamisen osalta strategia ei yllä joulun alla Montrealin luontokokouksessa tehdyn sopimuksen tasolle. Siellä sovittiin, että luontoa tulee ennallistaa 30 prosenttia. Suojelun lisääminen on osittain päällekkäinen ennallistamisen kanssa.
– Jos Etelä-Suomessa suojelustrategisesti hyviä, mutta ihmisen heikentämiä alueita asetetaan nyt suojeluun, ne ennallistuvat ajan myötä itsestään, kun ihmistoiminta alueella lopetetaan, Kotiaho sanoo.
Ennallistamisesta kiisteltiin puolueiden kesken kovinkin sanankääntein joulun alla.
Kevään aikana kirjoitetaan strategian pohjalta toimenpideohjelma, jossa keinot ja toimenpiteet tarkentuvat.
Katso Yle Areenassa: A-Studio: Valtion metsien hakkuut