Erhan Daler ei pari vuotta sitten nähnyt tulevaisuudessa mitään valoa.
– Ajattelin, että en tule menemään minnekään, koska en päässyt kouluun enkä töihin. Se normaalielämän tie, mitä kaikki ihmiset menevät, niin mä en päässyt sinne.
Taustalla oli rankka koulukiusaaminen, jonka takia myöhempi opiskelukin jäi.
– Halusin vain jäädä kotiin mätänemään pois.
Nyt Daler haluaa antaa äänen syrjäytyneille nuorille. Hän on käynyt kertomassa nuorten asioista Brysseliä myöten.
Tähän on kuitenkin ollut pitkä tie. Nuori mies ei juuri liikkunut huoneestaan kahdeksaan vuoteen.
Työelämästä syrjään jääneitä on enemmän kuin pitkäaikaistyöttömiä
Erhan Daler kuului työelämästä kadonneisiin. Heitä on Suomessa yli 140 000. He eivät ole töissä, työttöminä, opiskelijoina tai työkyvyttömyyseläkkeellä.
– He ovat työikäisiä, jotka elävät toimettomina yhteiskunnassa normaaliksi koettujen statusten ulkopuolella, sanoo työmarkkinoita tutkiva PTC-services yhtiön asiantuntija Jussi Pyykkönen.
Pyykkönen selvitti työelämän ulkopuolella olevia Ylelle Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston ja tulorekisterin pohjalta.
Joukossa on muun muassa kotona asuvia tai tutkintoa vailla olevia nuoria, asunnottomia ja eri syistä syrjäytyneitä.
Suurimmasta osasta ei tiedetä, mitä he tekevät elääkseen.
– Rekistereistä ei löydy juurikaan jälkiä heidän toimistaan ainakaan taloudellisessa mielessä.
Määrä ylittää pitkäaikaistyöttömät, joita on noin 100 000.
– Tämä on ehkä sellainen ryhmä, joka on kadoksissa myös julkisesta keskustelusta, Pyykkönen sanoo.
Työelämän ulkopuolella olevat saavat vähemmän huomiota, koska heillä ei ole suoraa yhteyttä esimerkiksi johonkin viranomaiseen.
– Kun et kiinnity palvelujärjestelmään vaan putoat palveluverkon läpi ulkopuolelle, sinut harvemmin löydetään.
Sekä pitkäaikaistyöttömiä että työelämän ulkopuolella olevia on vaikea työllistää. Molempia tarvittaisiin työmarkkinoille, jossa väestö vähenee.
140 000 työvoiman ulkopuolisen joukkoon on laskettu henkilöt, joilla on hyvin vähäinen kosketus työelämään. Tällaisia ovat satunnaisia töitä tekevät, joiden vuosiansio on keskimäärin alle tuhat mutta korkeintaan 4000 euroa. Mukana ovat myös työvoimapalveluja saavat, jotka eivät ole työttömiä työnhakijoita.
Joukossa ei ole henkilöitä, joilla on selkeä syy poissaoloon työmarkkinoilta kuten pikkulasten hoitaminen kotona kodinhoidontuella tai asevelvollisuuden suorittaminen. Myös omaisuustuloilla elävä parin tuhannen henkilön ryhmä on jätetty pois.
Toiset pojat hakkasivat ja pöllivät tavaroita
Erhan Daler laittaa yksiössään valmispatonkeja uuniin ja pilkkoo päälle turkkilaista makkaraa, jota hän kehuu vuolaasti. Daler on asunut omillaan runsaan vuoden.
Tietokoneen näytöllä kiemurtelee suosikkipeli, jossa keskiaikaiset ritarit taistelevat dinosauruksia vastaan.
Kirjahyllyssä on Mannerheimin sodat ja muita historiallisia kirjoja. Seinäjulisteessa komeilee Turkin valtion perustaja, monien ihailema sotasankari ja visionääri Mustafa Kemal Atatürk.
Historia ja mytologia ovat aina kiinnostaneet yksiön asukasta.
22-vuotias Tayfun Erhan Daler on umpisuomalainen, mutta nimi tulee turkkilaiselta isältä, joka muutti Suomeen 1980-luvulla. Äiti on suomalainen.
Perhe-elämä oli onnellista ja lukutoukan pojan kolme ensimmäistä kouluvuotta sujuivat erinomaisesti. Poika kävi erityisluokkaa, koska hänellä on dysfasia, kielihäiriö, joka hankaloittaa joidenkin sanojen hahmottamista.
Sitten perhe muutti ja Daler siirtyi nelosluokalle uuteen kouluun. Hän päätyi erityisluokalle, jossa oli myös isompia viides- ja kuudesluokkalaisia.
– Olin kiltti poika, en koskaan kiroillut, enkä joutunut tappeluun. Kaikki muut pojat olivat väkivaltaisempia. He huomasivat, että en taistele takaisin. Niin he sitten metsästivät minua joka välitunti, hakkasivat, nimittelivät, tönivät, ja pöllivät tavaroita.
Daler kertoi kiusaamisesta itkien opettajalle.
– Opettaja pakotti kiusaajat aina sanomaan pellemäisesti ”anteeks.”
Seuraavalla välitunnilla kiusaaminen toistui. Tätä jatkui kolme vuotta.
Nelosluokan jälkeen Daler lakkasi menemästä kouluun. Kiusaaminen jatkui silti, sillä koti oli koulupihan vieressä ja parveke suoraan olohuoneeseen.
– Koulun jälkeen en uskaltanut mennä ulos, koska luokkakaverit tykkäsivät hengailla sillä alueella kavereidensa kanssa. Mut on hakattu pari kertaa koulun jälkeenkin.
Jatkuva painajaisessa eläminen ja ulkopuolelle jääminen toivat Dalerille lopulta niin vakavan masennuksen, että hänet passitettiin vähäksi aikaa laitokseen.
Yläasteella koulu vaihtui. Enää kukaan ei kiusannut ja opettaja yritti tukea.
– Valitettavasti minulle on jäänyt massiiviset traumat niiden kolmen vuoden aikana. En vaan kykene menemään kouluun.
Poissaolojen takia peruskoulun päättötodistus oli niin huono, ettei sillä päässyt yhteishaussa jatko-opintoihin.
– Mun unelma oli aina päästä lukioon opiskelemaan ja sitten yliopistoon mutta koulukiusaamisen takia en päässyt tekemään sitä.
Muiden nuorten vertaistuki auttoi
Äiti etsi pojalleen apua eri paikoista. Daler tapasi psykologeja ja kulki palvelusta toiseen. Hän ei kuitenkaan pystynyt puhumaan ja sai paniikkikohtauksia.
Sopivaa apua löytyi lopulta Diakonissalaitoksen Vamos-nuortenpalvelusta.
– Siellä oikea ihminen puhui kanssani normaalisti, katsoi silmiin eikä vain tehnyt vain tylsällä naamalla muistiinpanoja.
Keskustelut ohjaajan kanssa auttoivat eteenpäin. Lisäksi Daler ohjattiin viettämään aikaa muiden nuorten kanssa, joiden hän huomasi kokeneen samanlaisia ongelmia.
– Tämä ei kuulosta paljolta, mutta tämä tekee todella paljon 18-vuotiaalle nuorelle, joka ei ole tiennyt mitään muuta paitsi tuskaa ja luottamusongelmia.
Vamoksen tiloissa on kotoisaa ja värikästä. Daler moikkailee tuttuja iloisesti. Hän on innoissaan uudesta vaikuttajan tehtävästään.
Daler kertoo nuorten haasteista vierailijaryhmille. Hän on käynyt myös valistamassa päättäjiä esimerkiksi Brysselissä ja Kuntaliiton Kuntamarkkinoilla.
– Voin kertoa syrjäytyneiden nuorten fiiliksiä, koska tunnen sellaisia todella paljon.
Lisäksi hän on aloittanut työn Vamoksessa kokemusasiantuntijana.
– Se mikä oli mun mielestä heikkous eli masennus ja muu elämä niin onkin yhtäkkiä vahvuus. Pystyn sen kautta työllistymään ja samalla levittämään viestiä ja ehkä auttamaankin monta nuorta.
Daler haaveilee vielä opiskelusta, mutta toistaiseksi hän haluaa keskittyä työhön. Syksyllä hän yritti aloittaa media-alan opintoja, mutta luokassa oleminen tuotti yhä tuskaa.
– Minulla on traumoja enkä usko, että pääsen niistä koskaan yli elämäni aikana, mutta paras mitä voin on, etten anna niiden voittaa.
Kiusaajiaan Daler ei haluaisi enää miettiä. Pahimmista kiusaajista yksi on hänen tietojensa mukaan opiskellut Daleriakin kiinnostavaa media-alaa.
– Se harmittaa saatanasti! muuten kohtelias ja korrekti nuori mies tokaisee.
Vamos sai puolet nuorista töihin tai kouluun
Diakonissalaitoksen nuortenpalvelun Vamoksen johtaja Terhi Laine kertoo, että heillä kohdataan nuoria, jotka ovat olleet jopa kahdeksan vuotta kotona.
– He eivät pahimmassa tapauksessa esimerkiksi uskalla mennä ulos viemään roskia tai käyttämään julkisia kulkuneuvoja tai ylipäätään elämään avointa nuoren elämää.
Taustalla on usein koulukiusaamista tai muita pitkään muhineita ongelmia, joihin he eivät ole saaneet tukea.
Vamos tavoittaa vuosittain 2000 työn ja koulutuksen ulkopuolella olevaa 16–29-vuotiasta nuorta. Noin puolet heistä on päässyt töihin tai kouluun. Nuoret tarvitsevat Laineen mukaan yksilöllistä valmennusta ja muiden nuorten vertaistukea.
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Itlan pari vuotta sitten Vamoksesta tekemän selvityksen mukaan yhteiskunnallista hyötyä syntyy noin kymmenen miljoonaa euroa vuosittain, kun järjestön piirissä olevista nuorista joka toinen siirtyy töihin ja koulutukseen. Hyöty syntyy, kun verotulot lisääntyvät ja tulonsiirtojen tarve vähenee.
Työelämään siirtymisessä monia nuoria huolestuttavat Laineen mukaan arkiset asiat, joihin kaikki työpaikoilla voivat vaikuttaa. He pelkäävät esimerkiksi muiden vastaanottoa tai suhtautumista mokaamiseen tai sairastumiseen.
– Nuorilla voi olla kokemuksia, että heitä ei tervehditä, he syövät eri paikassa kuin muu henkilöstö, he eivät saa kunnon perehdytystä tai he eivät ymmärrä perehdytystä eivätkä uskalla kysyä, Laine kertoo.
Suurimman osan toimeentulosta ei tiedetä
Erhan Daler sai komerovuosinaan Kelan toimeentulotukea. Moni työvoiman ulkopuolella olevista onkin toimeentulotuen varassa. Suurimman osan toimeentulosta ei kuitenkaan tiedetä.
Työttömyyskorvausta he eivät saa, koska silloin pitäisi olla työtön työnhakija. Alle 25-vuotiailla ilman tutkintoa olevilla on lisäksi erityisehtoja työttömyysturvan saamiseen.
Joukossa on todennäköisesti myös ulosottovelallisia, peliriippuvaisia ja mielenterveyden ongelmista kärsiviä. Osa saattaa tehdä pimeitä töitä.
Yksi ryhmä ovat maaseudulla asuvat miehet, jotka tulevat toimeen vaikkapa metsästämällä ja kalastamalla sekä tekemällä pieniä työkeikkoja ja vaihtokauppoja. Moni on saattanut periä talon ja asuu siinä edullisesti.
Voit keskustella aiheesta 28.2. klo 23 saakka.