Nuohooja Susanna Joutsimäki kiipeää usein tikkaille, jotka ovat ruosteessa tai kehnosti kiinnitettyjä. Hän kohtaa kattoturvalaitteiden puutteita ja vikoja työssään päivittäin.
Välillä ne johtavat vaaratilanteisiin. Joskus tikkaat ovat esimerkiksi irronneet kokonaan.
Lopputulos on tuurista kiinni. Huonolla tuurilla tikas tulee nuohoojan kanssa alas. Hyvällä tuurilla se tipahtaa ilman nuohoojaa.
Monesti Joutsimäki ei huomaa vikoja ennen kuin on jo katolla.
– Kattoturvalaitteissa on tosi paljon puutteita. Aika usein tulee vain tehtyä työ ja jännitettyä, että miten tässä käy. Alalla sattuu ihan liikaa tapaturmia, ja sillon kun sattuu, voi sattua pahasti, keskisuomalaisen Tuleva Nuohous -yrityksen nuohooja kuvaa.
Keskusliitto huolestui tilanteesta
Kyse on siis nuohoojien työturvallisuudesta.
Kattoturvalaitteiden, kuten tikkaiden, puutteet ja viat aiheuttavat vuosittain 50–60 tapaturmaa nuohoojille. Osa onnettomuuksista on pieniä, toiset taas vakavia ja johtavat pitkiinkin sairauspoissaoloihin tai kokonaan alan vaihtoon.
Onnettomuudet voivat olla jopa hengenvaaarallisia. Nuohooja kuoli putoamistapaturmassa Harjavallassa 2003, kun kattoon kiinnittämättä jätetyt kattolapettikkaat irtosivat paikoiltaan katon harjan takaa.
Asiasta kertoo Nuohousalan keskusliiton toimitusjohtaja Hannu Murtokare.
Kattoturvalaitteiden ongelmat on pistetty merkille liitossa. Sen vuoksi liitto pitää nyt kattoturvalaitteiden ja ylipäätään työturvallisuuden teemavuotta. Se muun muassa kartoittaa tikkaiden kuntoa ja niihin liittyvien työtapaturmien määrää.
– Tilanne on huolestuttava kaikkien rakennusten osalta, Murtokare toteaa.
Asian on nostanut esiin myös Pohjola Vakuutus tammikuisessa tiedotteessaan. Vakuutusyhtiö saa silloin tällöin ilmoituksia nuohoojille sattuneista onnettomuuksista, jotka johtuvat esimerkiksi huonosti kiinnitetyistä tikkaista.
Kattoturvalaitteiden kunto on kiinteistön omistajan vastuulla. Hän on vahingonkorvausvelvollinen, jos nuohoojalle tapahtuu onnettomuus niiden puutteiden tai vikojen takia.
– Asia vaatisi tosi paljon huomiota kiinteistönomistajilta sekä rakentajilta ja asentajilta, Susanna Joutsimäki toteaa.
Samaa mieltä on Hannu Murtokare. Keskusliitto peräänkuuluttaa myös rakennusvalvonnan vastuuta ja huolellisuutta esimerkiksi muutto- ja lopputarkastuksiin.
Hapertuvaa materiaalia hankala huomata
Vanhojen talojen tikkaat ovat usein ruosteessa. Materiaalit hapertuvat ja murtuvat ajan saatossa.
Lapetikkaat on perinteisesti vain käännetty harjan taakse. Ne eivät ole mitenkään katossa kiinni ja hyppäävät siksi herkästi irti.
Uusissa rakennuksissa edessä on monesti asennusvirheitä. Seinätikkaista puuttuvat usein läpipultit eli ne eivät ole kunnolla kiinni. Toisinaan kulkusilta ei yllä tikkailta piipulle asti.
Näin kuvailee kokemuksiaan katoilta Susanna Joutsimäki. Vastaavat puutteet ja viat ovat tuttuja myös Nuohousalan keskusliitolle. Niitä esiintyy Hannu Murtokareen mukaan maanlaajuisesti sekä uusissa että vanhoissa rakennuksissa.
– Kattoturvalaitteet saattavat puuttua ihan kokonaankin, Hannu Murtokare sanoo.
Varsinkin vanhojen talojen hapertuvat materiaalit johtavat hänen mukaansa usein siihen, että nuohoojan on hankala huomata vikaa ennen kuin on liian myöhäistä.
– Tikas jää käteen ja huonolla tuurilla nuohooja tipahtaa sen kanssa alas, Murtokare toteaa.
Liitto kartoitti kattoturvalaitteiden kuntoa kyselyllä viimeksi 2011–2012. Kyselyn mukaan ongelmia oli kaikissa rakennuksissa, mutta erityisen pahoja ne olivat vapaa-ajanasunnoissa.
Puuttuminen voi olla hankalaa
Välillä puutteet ja viat kattoturvalaitteissa estävät nuohouksen kokonaan. Muulloin ne voivat hankaloittaa työtä tai aiheuttaa turvattoman olon nuohoojalle.
Susanna Joutsimäki huomauttaa asiakasta puutteista ja jättää siitä ilmoituksen kuittiin ja nuohoustodistukseen. Hänellä on myös kollegoidensa tavoin velvollisuus ilmoittaa puutteista pelastuslaitokselle, jos ne estävät nuohouksen kokonaan.
Aina asiaan puuttuminen ei ole helppoa.
– Kynnys on iso, jos sinulla menee päivän työt siihen, että sanot joka talossa, että en ole menossa katolle, Joutsimäki sanoo.
Osittain ammattikunnan pitäisi hänen mielestään katsoa myös peiliin.
– Nuohoojissakin on niitä, jotka aika helposti vain menevät riskillä. Se koetaan työhön kuuluvaksi asiaksi. Oman hengen ja terveyden vaarantamisen ei todellakaan pitäisi kuulua mihinkään työhön.
Koulutuksessa nuohooja oppii Hannu Murtokareen mukaan varmistamaan turvallisuuden huolellisesti ennen katolle nousua. Lisäksi alan työohjeisiin on kirjattu, että nuohoaminen jätetään tekemättä, jos kattoturvalaitteet eivät ole kunnossa.
– Ammattilaisen täytyy aina käyttää omaa harkintaa, mutta vahinkoja tapahtuu joka tapauksessa, Murtokare toteaa.
Voi keskustella aiheesta 8.2. klo 23.00 saakka.
Lisää aiheesta: