Saksalaisen Edward Bergerin ohjaama Länsirintamalta ei mitään uutta on viime vuoden vaikuttavimpia elokuvia – ainakin jos on palkintogaaloja ja niiden ehdokaslistoja uskominen.
Ensimmäisestä maailmansodasta kertova elokuva sai muun muassa yhdeksän Oscar-ehdokkuutta ja neljätoista Bafta-ehdokkuutta. Baftat ovat Britannian vastine Yhdysvaltojen Oscareille.
Sunnuntaina järjestetyssä gaalassa Länsirintamalta ei mitään uutta nappasi lopulta seitsemän Bafta-palkintoa, muun muassa parhaasta elokuvasta, ohjauksesta, musiikista ja sovitetusta käsikirjoituksesta.
Tässä jutussa avaamme saksalaisen Netflix-elokuvan taustat ja valotamme syitä sen menestykselle.
Kirjailija joutui natsien hampaisiin
Länsirintamalta ei mitään uutta perustuu Erich Maria Remarquen samannimiseen vuonna 1929 julkaistuun romaaniin. Romaani itsessään tekee myös siitä sovitetuista elokuvista mielenkiintoisia.
Sodanvastaiseksi tulkitusta sotaromaanista tuli ongelma, kun natsit nousivat valtaan Saksassa 1930-luvulla. Romaanista oli ehditty jo tehdä Oscar-palkittu elokuvasovitus (1930), kun Remarquen teos päätyi kotimaassaan kirjaroviolle.
Remarque pakeni Sveitsin kautta Yhdysvaltoihin, mutta natsit saivat lopulta kostonsa. Kansantuomioistuin tuomitsi kirjailijan siskon Elfriede Scholzin kuolemaan vuonna 1943. Hänelle tehtiin selväksi, mistä tuomiossa oli pohjimiltaan kyse.
– Ikävä kyllä veljenne pääsi käsistämme, mutta te ette, oikeusistuimen puheenjohtaja oli todennut.
Scholz teloitettiin saman vuoden joulukuussa.
Toistaako historia taas itseään?
Bergerin elokuva ei voisi olla ajankohtaisempi siitä huolimatta, että se kertoo vuonna 1918 päättyneestä ensimmäisestä maailmansodasta, kirjoittaa muun muassa Time-lehti.
Ehdot sodan päättymisestä saivat aikaan sisäisen konfliktin Saksassa, mikä johti lopulta toiseen maailmansotaan.
Elokuvassa nähdään keskustapuolueen valtiopäiväedustajan Matthias Erzbergerin johtamat neuvottelut aselevosta kovia vaatimuksia esittäneen Ranskan kanssa. Hän totesi, että jos rauhasta syntyy enemmän kurjuutta kuin sodasta, kansa vastustaa rauhaa.
Vain viikkoja aselevon jälkeen saksalaiset poliitikot väittivät virheellisesti, että Saksa oli voittamassa sodan, kun Erzberger antautui. Time-lehden mukaan valeuutiset johtivat nationalistiryhmien syntyyn. Äärioikeistolainen terroristiryhmä murhasi maanpetturina pidetyn Erzbergerin vuonna 1921.
– Elokuva muistuttaa, mitä kaikkea riskeeraamme, jos annamme demokratian rapistua kiihkoilevan nationalismin edessä.
Ohjaaja aloitti elokuvaprojektinsa kolme vuotta sitten. Hän oli huolestunut Euroopassa vallinneesta poliittisesta ilmapiiristä.
– Isossa-Britanniassa oli Brexit, Unkarissa oikeistohallitus. Ranskassa, Saksassa ja monissa muissa maissa äärioikeisto teki nousuaan. EU:ta ja muita instituutioita, jotka olivat taanneet rauhan, alettiin kyseenalaistaa, Berger sanoi Deutsche Wellen haastattelussa.
Osa uutiskuvista kuin sadan vuoden takaa
Ilmeisin yhteys elokuvan ja nykypäivän välillä lienee Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, keskellä Eurooppaa. Uutiskuvissa nähdään, kuinka sotaa käydään osittain samanlaisissa olosuhteissa kuin sata vuotta sitten. On vetisiä juoksuhautoja, loputonta asemasotaa ja jalkaväen päättömiltä vaikuttavia rynnäköitä.
Länsirintamalta ei mitään uutta alleviivaa kohtaus kerrallaan sodan mielipuolisuutta ja tuhovoimaa. Elokuva peilaa onnistuneesti kirjailijan alkuperäisen ajatuksen, jonka hän kirjoittaa romaaninsa esipuheessa:
”Länsirintamalta ei mitään uutta kertoo syyttämättä tai tunnustamatta sukupolvesta, jonka sota tuhosi. Sota tuhosi nekin, jotka selvisivät kranaateista.”
Bergerin ohjauksessa tapahtumat vyöryvät silmien eteen kaunistelematta. Sota on ankeaa ja kauheaa, ristiriitaista ja lamaannuttavaa. Tarina kuvataan nuoren saksalaissotilaan näkökulmasta, mutta osapuolia ei arvoteta.
Ehdolla Oscareissa muun muassa parhaaksi elokuvaksi
Bafta-menestyksen jälkeen Bergerin elokuvalla on jäljellä Oscar-ehdokkuudet muiden muassa parhaasta elokuvasta, parhaasta kuvauksesta, parhaasta ulkomaisesta elokuvasta, parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta, parhaista visuaalisista efekteistä ja parhaasta musiikista.
Menestystä sopii odottaa myös Oscar-gaalassa, sillä arvioissa elokuva nostetaan poikkeuksellisen vahvaksi sotakuvaukseksi, jossa yksityiskohdat on hiottu piinaavan minimalistista musiikkia myöden huippuunsa.
– Länsirintamalta ei mitään uutta on merkittävä ja vakava teos, jonka taistelukohtauksissa digitaaliset tehosteet sulautuvat mestarillisesti osaksi toimintaa. Elokuva ei jätä tekemättä oikeutta aiheelleen, joskin se vaikuttaa olevan tietoinen klassikon asemastaan, kirjoittaa The Guardian neljän tähden arviossaan.
Variety nostaa Stanley Kubrickin Kunnian polut (1957) kaikkien aikojen juoksuhautasodankäynnin kuvaukseksi ja toteaa, että siinä ohjaaja heittää katsojan keskelle todellista draamaa. Länsirintamalta ei mitään uutta puolestaan etenee kriitikon mielestä raskain askelin tehden selväksi sanomansa siitä, että ensimmäisen maailmansodan uhriluku jatkoi syyttä kasvamistaan.
– Elokuva toistaa väitettään yhä uudestaan ja jättää katsojan olon tyhjäksi.
