Jos suomalaisten pitäisi sanoa yksi antiikki- ja taideasiantuntija, varmasti aika monen mieleen tulisi suomenruotsalaisen Wenzel Hagelstamin nimi.
82-vuotias Hagelstam tuli tutuksi suositusta televisiosarjasta Antiikkia Antiikkia, jossa asiantuntijat arvioivat eri paikkakunnilla ihmisten tuomien vanhojen esineiden rahallista arvoa.
Ohjelma alkoi vuonna 1997 ja sitä tehtiin useina vuosina. Parhaimmillaan sillä oli noin 700 000 katsojaa, joten Suomea kiertäneet asiantuntijatkin tunnistettiin varsinkin maakunnissa.
– Ei niinkään Helsingissä, tämä on anonyymimpi paikka. Mutta kyllä siellä pikkukaupungeissa oli sellainen olo, että tunsi kaikki siellä kaupungissa, Hagelstam muistelee.
Onko antiikki rahallisesti hyvä sijoitus?
Hagelstamin mukaan nykyisin on vaikeaa määritellä, mitä antiikilla tarkoitetaan.
– Ennen se oli helpompaa, mutta nykyisin se tarkoittaa vähän sitä, että mitä isovanhemmilla tai vanhemmilla on ollut kaapeissa ja varastoissa. Se käsittää aika paljon ja on oikeastaan yleissana.
Mutta miten hyvä sijoitus antiikki on? Siihen antiikkikauppiaalla ei ole selvää vastausta, mutta yhden ohjeen hän antaa: ostovaiheessa kannattaa olla tarkkana.
– Mä sanoisin näin, että paras kauppa tehdään ostaessa. Silloin pitäisi olla tarkkana. Mutta se vaatii tietysti kokemusta ja ammattitaitoa. Olen aina sanonut, että on hirveän helppo ostaa, mutta vasta myydessä huomaa, onko se mennyt oikein.
Ostaminen on Hagelstamin mielestä helppoa, sen kun vain lyö rahat pöytään, mutta juuri siinä vaiheessa pitäisi olla tiukkana, ja tietää mitä haluaa.
Ja kauppiaalta ei kuulemma pidä koskaan kysyä, olisiko sijoitus esineeseen kannattava.
– Jos kauppias sanoo, että kannattaa ostaa, niin silloin ei kannata ostaa, Hagelstam nauraa.
Ruotsinkielinen suomalaislapsi oppi Ruotsissa suomen
Wenzel Hagelstamista on ilmestynyt Dan Kronqvistin kanssa kirjoitettu elämäkerta, jossa käydään läpi miehen elämää ja uraa lapsuudesta tähän päivään.
Varhaislapsuuden kokemuksiin kuului aika sotalapsena Ruotsissa. Sinne Hagelstam lähti ruotsinkielisenä, mutta palasi Suomeen suomenkielisenä. Ruotsissa hän oli lastenkodissa, jossa oli suomenkielisiä lapsia ja hoitajia. Erityisesti Mikko-niminen poika tuli Hagelstamille läheiseksi kaveriksi.
Teini-iässä puolestaan isoisän veli, vapaaherra Goddert Wrede adoptoi Wenzel Hagelstamin.
– Äidin isä oli kuollut aikaisemmin ja hän oli ollut sellainen kunnollinen perheen tukihenkilö. Ja sitten tämä boheemi ja paljon maailmalla seikkaillut koki, että nyt on hänen vuoronsa ottaa vastuu, ja hän aloitti sitten minusta.
Hagelstam jäi asumaan omaan kotiinsa ja oman perheensä pariin, mutta vietti aikaa adoptioisänsä kesäpaikassa, kävi hänen luonaan Pariisissa ja sai tältä myös kuukausirahaa.
Hagelstam kuvailee, että hän on saanut oppia erilaisista yhteiskunnallisista luokista jo varhain.
– Oli [lastenhoitaja] Karin, joka oli köyhemmistä olosuhteista. Isä oli enemmän porvari ja sitten oli tämä seikkalija. Mä elin tavallaan monessa hiekkalaatikossa yhtä aikaa.
Katso koko Puoli seitsemän -haastattelu tästä: