Miesten mäkikarsinta on MM-ohjelmassa torstaina klo 18.30. Suora lähetys TV2:ssa, Areenassa ja Yle-sovelluksessa. Katso koko kisaohjelma tästä linkistä.
Suomalaisurheilijoiden vaisuhkot mäkihyppysuoritukset ovat jälleen nousseet puheenaiheeksi pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoissa Planicassa.
Mäkihyppyjoukkueella meni toki yläkanttiin sekajoukkuemäessä, kun Suomi oli historiallisesti kuudes. Jenny Rautionaho on myös liidellyt uransa parhaisiin MM-suorituksiin. Muutoin ei ole ollut aihetta isoon juhlaan. Miesten normaalimäen kisassa parhaat suomalaiset olivat Antti Aalto 24. sijallaan ja Niko Kytösaho 27. sijallaan.
Yhdistetyn maajoukkueen hypyt ovat jälleen jättäneet runsaasti toivomisen varaa.
Suomalaisessa mäkihypyssä toiveet olivat korkealla, kun Mika Kojonkoski aloitti viime toukokuussa mäkihypyn ja yhdistetyn lajijohtajana.
– Suomalaisessa mäkihypyssä odotetaan muutoksia kokonaisuudessaan. Ei tarvitse olla asiantuntija sanoakseen, että yksi Mika Kojonkoski ei kesää tee. Suomalaisessa mäkihypyssä on perustavanlaatuisia ongelmia. Ne vaikeudet juontavat kaukaa, Yle Urheilun asiantuntija ja mäkihypyn lajilegenda Janne Ahonen sanoo.
Yksi Mika Kojonkoski ei kesää tee ja vuosi on lyhyt aika. Mitä hän on sitten saanut aikaan?
– Voiko sanoa, että on hirveästi saanut aikaan? Työnteon kulttuuria pitäisi edelleen toitottaa. Perustukset pitäisi saada kuntoon. Ehkä keskitytään liikaa viimeistelemään. Peruskivi on keskeneräinen, Ahonen toteaa.
Näin Kojonkoski vastaa kritiikkiin
Kojonkoski toteaa itse, että on nähnyt tällä kaudella aiempaa parempaa hyppäämistä suomalaisilta.
Kojonkoski nostaa esimerkiksi nuorten maailmanmestaruuden voittaneen Vilho Palosaaren ja muutenkin nuorten joukkuekisassa mitalista taistelleen Suomen joukkueen. Palosaaresta tuli ensimmäinen mäkihypyn suomalainen nuorten maailmanmestari 18 vuoteen.
– Se on jotain poikkeuksellista, Kojonkoski korostaa.
Kojonkosken mukaan kansainvälinen kilpailu kiihtyy koko ajan.
– Kiipeäminen ylöspäin ei ole helppoa, Kojonkoski sanoo.
Yle Urheilun mäkihypyn ja yhdistetyn asiantuntijoiden mukaan Suomessa on alettu tehdä taitoharjoittelua fysiikan kustannuksella.
Kojonkoski sanoo puolestaan, että taitoharjoittelua on lisätty ja fysiikkaharjoittelua on yritetty panna samaan pakettiin. Erityisenä keskittymiskohteena on ollut mäkihypyn ponnistusliike.
– On yritetty korostaa, että ponnistus ei ole ruhjomista, vaan pitkä liike. Siinä pitää saada pitkä kontakti hyppyrin keulaan, Kojonkoski sanoo.
Kojonkoski painottaa, että mäkihypyn ponnistus tehdään liukkaalla pinnalla.
– Se on kahdeksan metrin ponnistus. Se vaatii paljon taitoa.
Fysiikkaharjoittelun merkitystä Kojonkoski pitää hyvin tärkeänä. Meritoituneen suomalaisvalmentajan mukaan vielä tärkeämpää on oikeanlainen fysiikkaharjoittelu.
– Tehdään oikeanlaista voimaharjoittelua, joka tukee tekniikan kehittymistä. Mäkihypyn ponnistus on 0,4 sekuntia ja 8 metriä. Sitä ei voi tietoisesti kontrolloida. Ponnistus pitää rakentaa selkäydintasolle. Siitä tässä on kysymys, Kojonkoski sanoo.
Ahonen ei allekirjoita täysin Kojonkosken mietteitä – heittää pallon urheilijoillekin
Lajilegenda Janne Ahonen ei niele täysin Kojonkosken puheita.
– Ymmärrän, että taitoharjoitus on tänä päivänä tärkeämpi osa kuin omana aikanani. Mutta mäkihyppääjää ei vielä tee, jos osaa hienosti jonglöörata tasapainotyynyjen päällä, Ahonen sanoo.
Ahonen nostaa vertailukohdaksi normaalimäen maailmanmestarin puolalaisen Piotr Zylan.
– Kyllä hän kenkäisi keulalle niin kovaa, että hyppyripöytä värisee varmaan vieläkin. Suomalaispojilla on hirvittäviä eroja ja puutteita fysiikassa verrattuna maailman kärkeen, Ahonen korostaa.
Ahosen mukaan fysiikka on kaiken perusta.
– Sen eteen pitää tehdä töitä. Sitten kun se on kunnossa, on edellytykset hyväksi mäkihyppääjäksi. Sitten siihen päälle taitopuoli kuntoon ja viimeistely ja kaikki muu vastaava, on lupa odottaa tuloksia, Ahonen toteaa.
Kojonkoski kertoo olevansa mukana arjessa Kuopion keskittymässä ensisijaisesti valmentajien Lauri Hakolan ja Kimmo Savolaisen kanssa. Kojonkosken mukaan hänen tehtävänsä ei ole kuitenkaan ensisijaisesti valmentaa itse, vaan sparrata valmentajia.
Ahonen kaipaa suomalaiseen lajiperheeseen nyt selkeää johtajaa ja suunnannäyttäjää.
– En tiedä, olemmeko me sparraajia vailla tässä kohtaa, Ahonen kyseenalaistaa.
Viisinkertainen maailmanmestari Ahonen penää myös urheilijoilta vastuunkantoa.
– Urheilijoilla on varaa kehittyä, keskittyä ja miettiä, mihin on valmis. Riittääkö, että saa MM-kisajoukkueen pipon ja pääsee joukkueeseen vai onko valmis ottamaan seuraavan askeleen tavoittelemaan menestystä? Ahonen heittää pallon keskustelun päätteeksi.
Katso koko keskustelu suomalaisen mäkihyppäämisen tilasta alla olevalta tallenteelta. Janne Ahosen lisäksi mukana keskustelemassa on Yle Urheilun asiantuntija ja pitkään yhdistetyn maajoukkueen päävalmentajana toiminut Petter Kukkonen. Juttu jatkuu Tommi Nikusen kommenteilla videon jälkeen.
Tommi Nikunen Janne Ahosen linjoilla: ”Perusraakatyö on unohtunut”
Suomen mäkihyppymaajoukkueen entinen päävalmentaja Tommi Nikunen on Ahosen kanssa samoilla linjoilla työnteon kulttuurin puutteesta. Nikunen toimi Suomen maajoukkueen päävalmentajana vuosina 2002–2008.
– Suomalainen menestys tyssäsi viisitoista vuotta sitten. Kun siitä oli menty viisi vuotta, todettiin, että on harjoiteltu väärin. Ruvettiin kehittämään taitopuolta suuresti. Otettiin mallia sieltä, täältä ja tuolta, Nikunen muisteli Yle Puheella torstaina.
Nikunen huomauttaa, että nyt kymmen vuotta myöhemmin kehitystä takaisin maailman kärkeen ei ole näkynyt kuin satunnaisesti.
– Väkisin tulee mieleen, että perusraakatyö on unohtunut ja sen tilalle on tullut vähemmän tärkeää, Nikunen toteaa.
Nikunen on nähnyt sivusta, kuinka ympäri maailmaa mäkihyppääjät ovat kehittyneet viidentoista vuoden aikana ja taso on laajentunut.
– Ei enää vain suomalaiset, norjalaiset ja itävaltalaiset menesty. Nyt mukaan on tullut menestyneitä maita pienemmistä maista. Menetimme 10–15 vuotta sitten tilanteen, että koko mäkihyppykansa seuraisi Suomea. Siirryimme seuraajaksi, Nikunen sanoo.
Nikunen arvostaa Kojonkoskea valmentajana ja muistaa, kuinka Norjasta tuli Kojonkosken aikakaudella paljon viestejä suomalaisvalmentajan kovasta vaatimustasosta.
– Kun kuulin Kojonkosken valinnasta lajijohtajaksi, pidin sitä hienona. Jos tulisi vielä rumasti sanottuna erilaisia vaivoja suomalaisille, tiedettäisiin työnteon kulttuurin tulleen takaisin. En ole valitettavasti sellaisia viestejä saanut, Nikunen toteaa.
Nikunen on kuullut viestiä, että kakkoskiertueella Continental-cupissa kisaavilla suomalaisilla urheilijoilla ei olisi minkäänlaista ohjattua voimaharjoittelua kesällä.
Nikunen uskoo, että urallaan paikallaan polkeneet suomalaismäkihyppääjät olisivat halukkaita kokeilemaan kovempaa fysiikkaharjoittelua.
– Treenattaisiin jalka sellaiseksi, että olisi mahdollisuus menestyä. 2010-luvun taitteen jälkeen Suomesta on tullut kaksi urheilijaa maailman huipulle ja voittanut arvokisamitalin: Ville Larinto ja Harri Olli. Heillä oli fysiikkapuoli kunnossa. En tiedä, onko meillä ollut vastaavia urheilijoita heidän jälkeensä, Nikunen toteaa.
Suomalaisessa mäkihypyssä on puhuttu paljon resursseista. Nikunen ei lähtisi selittelemään niillä.
– Pärjääminen on aina resurssiasia varsinkin nykysäännöillä. Puvun merkitys on niin suuri. Siihen kaupan päälle siteet ja sukset. Se pitää olla kunnossa. Uskon kuitenkin, että Suomen resursseilla pystyy toimimaan, jos puvun sisällä on oikeaan suoritukseen kykenevä urheilija, Nikunen päätti.