Kuvakirjoja. Legoja. Pehmoja. Ulkoilua. Perhekerhoa. Läheisyyttä.
Vielä jonkin aikaa tammelalaisen Sarita Lähteen, 22, arki näyttää tältä.
Lähde on hoitovapaalla 1- ja 3-vuotiaiden lastensa kanssa. Ensi vuonna edessä on jotain ihan muuta, sillä Lähde aikoo palata hoitovapaalta niin sanottuun tavalliseen arkeen.
Paitsi, että sitä tavallista arkea ei oikeastaan vielä ole.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Kelan äskettäin ilmestyneen tutkimuksen mukaan noin neljäsosalla hoitovapaalla olevista äideistä ei ole työsuhdetta odottamassa.
– Se on merkittävä osa äideistä, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoistutkija Johanna Närvi sanoo.
Työsuhteen puuttumisen syitä on monenlaisia. On opintoja, työttömyyttä, toimeentulotukea tai edellisiä hoitovapaita.
Siinä missä työsuhteessa oleva voi miettiä rauhassa, paljonko aikaa viettää kotona lasten kanssa, ilman työsuhdetta olevalle ehdot voi sanella jokin ihan muu asia.
Raha. Töiden löytyminen. Omat mahdollisuudet. Pelko. Rohkeus.
– Kyllä jo huolettaa juuri se, miten niitä töitä sitten löytää. Työnhaku jännittää. Ja miten uusi arki tulee toimimaan, Lähde sanoo.
Kun Lähde sai kolme vuotta sitten esikoisensa Maxin, hän oli juuri valmistunut luonto-ohjaajaksi. Työpaikan hakeminen vaihtui vaipanvaihtoon ja vauvantuoksuun. Sitten tuli toinen lapsi.
Ennen lasten syntymää Lähde oli kesätöissä ja teki joitakin sijaisuuksia. Pitkiä työsuhteita ei ole vielä ehtinyt olla. Työnhaku ei ole hänelle arkipäivää.
On uusia mahdollisuuksia ja samaan aikaan epävarmuus tulevasta. Se on hänestä oikeastaan sekä hienoa että pelottavaa.
– Nyt hoitovapaan loppuminen jännittää jo. Pohdin tosi paljon, mitä tulen tekemään. En tiedä, miten sitä katsotaan, että työkokemusta ei ole juuri yhtään.
Hoitovapaalta työmaailmaan siirtymistä pitäisi tukea eri tavoin
Erikoistutkija Johanna Närvi sanoo, että hoitovapaalla olevista puhutaan usein yhtenä ryhmänä. Oikeasti heitä on hyvin erilaisia ja eri elämäntilanteissa. Se pitäisi huomioida myös kotihoidon tuen uudistuksissa ja siinä, miten saadaan äidit työelämään.
– He, joilla on työsuhde odottamassa, voivat valita, miten kauan käyttää kotihoidon tukea ja ja milloin palaa työelämään. Osalla puolestaan ei syystä tai toisesta ole työsuhdetta. Ei ole välttämättä koulutusta tai aiempaa työkokemusta, jolloin mahdollisuudet löytää työtä voivat olla aika heikot, Närvi sanoo.
Äidit, joilla ei ole työsuhdetta, ovatkin hoitovapaalla pidempään kuin työsuhteessa olevat. Työn puuttumista eivät äidit itse kuitenkaan maininneet tutkimuksessa syynä pidempään kotona oloon. Vastauksissa lapsen kanssa vietetty aika koettiin tärkeämmäksi.
Närvi kaipaisi lisää tukea hoitovapaalta työelämään siirtymiseen.
– Pitäisi muistaa äitien erilaiset asemat työmarkkinoilla. Kyse ei ole vain siitä, miten pitkään kotihoidon tukea maksetaan, vaan myös siitä, että minkälaiset mahdollisuudet sen jälkeen on päästä työelämään.
”Vähän se tietenkin aiheuttaa stressiä”
Kun jokioislainen Jenni Willberg tuli raskaaksi, hän oli työttömänä. Hoitovapaasta perhe ei kuitenkaan halunnut tinkiä. Nyt tytär Livia on yksivuotias, ja Willberg aikoo pysyä kotona täydet kolme vuotta. Perheessä on myös seitsemän- ja kaksitoistavuotiaat lapset.
Hoitovapaan jälkeinen tulevaisuus on vielä avoinna.
– Vähän se tietenkin aiheuttaa stressiä, mutta ei sitä arjessa ehdi niin miettimään, hän sanoo.
Hoitovapaa on tarkoittanut Willbergin perheessä menoista tinkimistä.
– Omat harrastukset ovat tauolla, eikä 12-vuotias pääse pelaamaan jääkiekkoa. Ostamme paljon käytettynä, Willberg kertoo.
Willbergista lapsen hoitaminen kotona on kuitenkin sen väärti. On eri tavalla aikaa ja läsnäoloa.
Willberg on aiemmalta koulutukseltaan tekstiiliartesaani. Kotona olo on tuonut myös uutta perspektiiviä. On ollut aikaa miettiä omaa uraa ja valintoja.
– On ollut aikaa haaveillakin, hän nauraa.
Nyt toiveena on alan vaihto. Willberg teki aiemmin töitä kirpputorilla ja elintarviketehtaassa. Nyt hän uskoo, että on kauneuden aika.
– Kauneudenhoitoala on ollut pitkäaikainen haaveeni. Ajatus siitä, että lähden sitä opiskelemaan, on nyt vain vahvistunut.
Millaisia ajatuksia juttu herättää? Voit keskustella aiheesta 3.3.2023 kello 23:een asti.