Turkin Alanyasta kotoisin oleva Gizem Varol ui vielä viikko sitten meressä. Nyt hän opettelee pärjäämään Suomen pakkasessa, mutta epäilee vahvasti, tottuuko kylmyyteen.
Varol on ammatiltaan sosiaalityöntekijä ja työskentelee vapaaehtoisena vantaalaisessa Niceheartissa, joka tekee työtä tyttöjen ja naisten aseman edistämiseksi.
Suomen hän valitsi kohdemaakseen, koska se on kaukana Turkista.
– Haluan olla hyödyllinen yhteisölle, tavata uusia ihmisiä ja nähdä, miten ihmiset asuvat ja elävät täällä, Varol kertoo englanniksi.
Hämmästystä on jo herättänyt jätteiden kierrättäminen ja autoilijoiden kohteliaisuus, sillä Turkissa jätteitä ei lajitella ja jalankulkija väistää autoilijaa.
Ei enää vuoden vaihtoja
Suomeen tulee vuosittain 300-350 nuorta vapaaehtoistyöntekijää. He työskentelevät enintään vuoden ajan jonkin paikallisen, voittoa tavoittelemattoman yhteisön hyväksi.
Korona-aikana kansainvälinen vapaaehtoistyö hiipui, mutta nyt on palattu epidemiaa edeltävälle tasolle.
Opetushallituksen mukaan Suomesta lähtee Eurooppaan huomattavasti vähemmän nuoria, kun mitä suomalaiset organisaatiot vastaanottavat.
Uutta on se, että nuoret suosivat entisen vuoden sijasta lyhyempiä vaihtoaikoja.
Esimerkiksi Kokkolan Nuorisokeskus Villa Elbassa on alkamassa kuukauden mittainen Project friedship. Siinä 12 nuorta eri puolilta Eurooppaa toteuttaa kouluissa ystävyysaiheisia työpajoja.
– Se on hyvä mahdollisuus kokeilla lyhyempää jaksoa ja ehkä sen jälkeen uskaltautuu pidemmällekin jaksolle, uskoo Nuorisokeskus Villa Elban kansainvälisen nuorisotyön koordinaattori Sarianne Lokasaari.
”Aina ei tarvitse lähteä kauas”
Ruotsalainen Linnéa Sverker on Suomessa ensimmäistä kertaa ja työskentelee Helsingissä projektiassistenttina.
Hän tuli vapaaehtoistyöhön tammikuun lopussa saadakseen puuttuvaa työkokemusta kandidaatin ja syksyllä alkavien maisterin opintojen välissä.
Kulttuurishokki tuli siitä, että asun kahdeksan ulkomaalaisen tytön kanssa.
Linnéa Sverker
Sverkerin mukaan aina ei tarvitse lähteä kauaksi löytääkseen seikkailuja vaan niitä voi löytää myös naapurimaista.
– Suomi ja Ruotsi ovat yhteiskunnaltaan aika samanlaiset. Kulttuurishokki tuli siitä, että asun kahdeksan ulkomaalaisen tytön kanssa. Meillä on yhteinen keittiö ja kylpyhuone, ja kaikilla on erilaiset tavat ja aikataulut...
Myös ukrainalaisnuorille
Euroopan Unioni tukee nuorten vapaaehtoistyötä solidaarisuusohjelman avulla.
Ohjelman avulla vapaaehtoisen työllistävälle organisaatiolle maksetaan tuki, jolla he järjestävät nuorille majoituksen, ruokailun, perehdytyksen ja muun tuen vapaaehtoistehtävään.
Lisäksi matkakuluihin on oma matka-avustuksensa.
Nuori saa taskurahaa ja on vakuutettu komission ryhmävakuutuksella. Tänä vuonna taskuraha on Suomessa 6 euroa päivässä.
Vapaaehtoisjaksoon kuuluu myös kielenopetusta ja valmennuksia.
Suomeen tulee eniten vapaaehtoistyöntekijöitä Saksasta, Ranskasta, Italiasta ja Espanjasta.
Euroopan solidaarisuusjoukkojen rahoituksen avulla organisaatiot voivat myös vastaanottaa Suomeen tulleita ukrainalaisnuoria. Opetushallituksen mukaan optiota on käytetty kivasti.
Kulttuurishokki parissa viikossa
Egyptiläinen Michael Shokri on ollut Suomessa kolme kuukautta.
Hän lähti vapaaehtoistyöhön, koska kokee työn lasten ja nuorten kanssa merkitykselliseksi ja haluaa saada alalta lisää kokemusta.
Täällä mennään aikaisin nukkumaan, eikä tehdä niin paljon asioita viikon aikana.
Michael Shokri
Shokri työskentelee Porin kaupungin nuorisopalveluissa. Suomeen tullessaan miehen odotukset olivat korkealla.
Kahden viikon kuluttua iski kulttuurishokki.
– Egyptissä on paljon enemmän väkeä kuin Suomessa. Täällä mennään aikaisin nukkumaan, eikä tehdä niin paljon asioita viikon aikana. Odotukseni laskivat aina vain alemmaksi.
Shokri päätti tsempata ja alkoi jutella ihmisille. Nyt hän on saanut ystäviä, joiden kanssa voi tehdä asioita.
Myös työ on tuonut elämään uusia kohtaamisia ja paljon tekemistä, joten odotukset ovat jälleen korkealla.
Shokri aikoo olla Suomessa vuoden. Sen jälkeen hän palaa opiskelemaan tai lähtee muualle vapaaehtoiseksi.