Eeva Kilpi on kuollut 98-vuotiaana. Asia vahvistetaan Ylelle WSOY-kustantamosta. Kilven kuolemasta kertoi ensimmäisenä Ilta-Sanomat.
Eeva Kilpi oli maamme rakastetuimpia kirjailijoita. Hänen tekstinsä puhuttelivat monenlaista lukijakuntaa.
Etenkin hänen runonsa ovat tuttuja monelle. Niitä lainataan usein onnitteluviesteihin ja juhlapuheisiin.
Kilpi oli tavattoman tuottelias kirjailija. Hän kirjoitti sekä runoja että proosaa. Kirjoittaminen oli hänelle elinehto.
Eeva Kilpi oli monella tapaa aikaansa edellä. Hän kirjoitti ja otti kantaa luonnonsuojelun ja eläinten oikeuksien puolesta uransa alkuajoista lähtien. Hän uskalsi asettua myös yleistä mielipidettä vastaan.
Sota määritti lapsuutta ja nuoruutta
Kilpi syntyi vuonna 1928 Karjalassa Hiitolan pitäjässä. Kilpi oli 11-vuotias, kun talvisota syttyi. Hänen, kuten muidenkin Karjalassa asuvien, oli lähdettävä evakkoon.
Menetetystä Karjalasta tuli tärkeä teema Kilven tuotannossa. Etenkin omaelämäkerrallisissa romaaneissaan Kilpi kuvasi evakkojen kipeää ja vaiettua historiaa.
Kilven tunnetuimpia evakkokuvauksia ovat romaanit Elämä edestakaisin (1964) ja Elämän evakkona (1983) sekä novellikokoelma Noidanlukko (1959), joka oli Kilven esikoisteos.
Kilpi aloitti kirjailijanuransa vasta 31-vuotiaana. Ura jatkui kuitenkin loppuun asti, sillä viimeisin teos Elämää kaikki päivät julkaistiin huhtikuussa vuonna 2022. Teos sisältää päiväkirjamerkintöjä neljältä vuosikymmeneltä.
Kaipuu Karjalaan
Kaipuu kotiseudulle on Kilven mukaan määrittänyt hänen elämäänsä paljon. Hän on useissa haastatteluissa todennut täyttävänsä kirjoittamisella ikävää ja tyhjää tilaa.
Karjalan lisäksi Kilvellä oli monia muitakin tärkeitä teemoja tuotannossaan. Kilpi tuuletti jo 1960-luvulla käsityksiä naisen asemasta ja äitiydestä.
Kilpi oli monissa asioissa aikansa pioneeri.
Vuonna 1968 lähetetyssä radio-ohjelmassa Kirjailijan puheenvuoro Kilpi pitää naisista luotua kuvaa vanhentuneena. Haastattelussa hän ravistelee erityisesti äitiydestä luotua kuvaa. Kilpi pyrki omissa teoksissaan muuttamaan luutuneita käsityksiä naisista ja heidän roolistaan kotien hengettärinä.
Kilpi oli naimisissa vuodet 1949–1966 kustannustoimittaja Mikko Kilven kanssa. Heille syntyi kolme poikaa.
Aikansa luontoradikaali
Myös luonto on merkittävässä osassa Kilven tuotannossa. Yksi hänen tunnetuimmista runokokoelmistaan on vuonna 1987 julkaistu Animalia, jossa hän kirjoittaa kantaaottavasti turkistarhauksesta ja eläinkokeista.
Vuonna 2005 lähetetyssä Kesäkirja A & Ö -ohjelmassa Kilpi luonnehti itseään luontoradikaaliksi. Hänen suhteensa luontoon pohjautuu kirjailijan mukaan koettuun, sillä kotona oli aina eläimiä ja hän viihtyy hyvin metsässä.
Kilvestä on tehty dokumentti Nainen ja metsä, jossa hän puhuu suhteestaan luontoon.
Vanhuus pohditutti
Viimeisimmissä teoksissaan Sininen muistikirja (2019), Punainen muistikirja (2019) ja Valkoinen muistikirja (2021) Kilpi syventää ydinteemojaan: naisen asemaa, luonnonsuojelua ja rauhanaatetta. Lisäksi hän kuvaa ikääntymistä ja yksinäisyyttä.
Hän myös puolusti ikäihmisten oikeuksia. Hänen mielestään iäkkäiden ääntä ei kuunnella nyky-yhteiskunnassa.
Eeva Kilpi sai uransa aikana lukuisia palkintoja. Valtion kirjallisuuspalkinnon hän sai peräti neljä kertaa.
Korjaus 27.6.2026 kello 21.15: Poistettu jutusta virheellinen tieto, että Kilven perhe olisi palannut välirauhan aikana takaisin kotiseudulleen.
Korjaus 27.6.2026 klo 20.47: Eeva Kilpi oli talvisodan syttyessä 11-vuotias, ei 12.