Monialainen Re:urbia-tutkimus selvitti yli kahden vuoden ajan, mitä lähiöt ovat ja mitä niissä nykypäivänä tapahtuu.
Alun perin lähiöt rakennettiin suurten ikäluokkien nuorille lapsiperheille, tilaviksi kodeiksi jääkaappeineen. Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessorin Venla Berneliuksen mukaan mielikuva 1970-luvun lapsitäyteisistä kerrostalopihoista näkyy myös tilastoissa: esimerkiksi Vantaan Koivukylässä vuonna 1975 yli puolet asukkaista oli 20–39-vuotiaita.
– Yksi haastateltava kuvaili, kuinka aamuisin yhdestä talosta lähti 200 lasta kouluun reput selässä kuin muurahaisnauhana, Bernelius sanoo.
Vielä vuonna 1990 melkein joka kolmannessa suomalaisessa lähiökodissa asui vähintään kolme ihmistä, monissa enemmänkin. Nykyään lähiöiden asuntokunnista yksin asuvia kotitalouksia on peräti 61 prosenttia.
1990-luvun alussa lähiöillä oli jo hieman huonontunut maine, mutta tilastollisesti tarkasteltuna ne olivat yhä keskivertoasuinalueita eli lähiöiden asukkaiden työllisyysaste sekä koulutus- ja tulotaso noudattelivat koko maan keskiarvoa.
1990-luvun lama käynnisti merkittävän ja pysyväksi jääneen muutoksen lähiöiden asukkaiden sosiaalisessa ja taloudellisessa statuksessa.
Vuoteen 2000 mennessä tilanne oli muuttunut huomattavan epäedullisesti ja kaupunkien keskiarvoa matalammat työllisyysluvut sekä koulutus- ja tulotasot ovat sittemmin jääneet lähiöalueilla pysyviksi.
Lähiöiden asukasrakentessa myös eläkeläisten ja etnisten vähemmistöjen osuudet ovat kasvaneet merkittävästi suuressa osassa lähiöitä.
Lähiöistä katosivat palvelut ja asukkaat
Kauppa ja muut palvelut seuraavat suuria asiakasvirtoja, joten lähiöiden kutistunut ja yksipuolistunut asukaskunta on menettänyt suuren osan lähipalveluistaan. Esimerkiksi ravintolatarjonta lähiöissä on pelkistynyt ja olutravintolat korostuvat.
Kävelyetäisyydellä olevat lähiöostarit ja kivijalkamyymälät ovat tyhjentyneet, kun palvelut ovat siirtyneet isojen liikenneväylien solmukohtiin. Rakentaminen on viime aikoina kohdistunut lähiöiden väleihin.
Käytännössä kävelyn sijaan palveluiden saaminen edellyttää lähiöasukkailta nykyään useamman kilometrin matkaa joko omalla autolla tai julkisilla kulkuvälineillä.
Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara muistuttaa, että alun perin lähiöt suunniteltiin naapurustoyksiköiksi, joihin palvelut ja sosiaalinen elämä kuuluvat.
– Sosiaaliset kysymykset tulee ottaa suunnittelun keskiöön takaisin. Ne olivat siellä silloin, kun lähiökonsepti alun perin luotiin, mutta ne ovat unohtuneet määrällisten ja tuotannollisten tavoitteiden alle.
Palveluiden saamiseksi takaisin on usein tarjottu ratkaisuksi lähiöiden täydennysrakentamista sillä ajatuksella, että suuri määrä asuinkerrosneliömetrejä lisää asukkaita, mikä puolestaan houkuttelisi yrittäjiä.
Re:urbia-tutkimuksessa selvisi, että näin ei kuitenkaan ole. Asiaa tutkinut Aalto-yliopiston tutkija ja arkkitehti Teemu Jama mainitsee esimerkkeinä Helsingin Pakilan ja Espoon Mankkaan, joista kummassakaan ei ole valtavasti kerrosneliömetrejä, mutta palvelutarjonta on silti melko laadukasta.
– Alueen asukasprofiili on merkitsevämpi kuin asukkaiden määrä.
Koulu on lähiön sydän
Koulut voivat vaikuttaa merkittävästi lapsiperheiden sosiaaliseen eriytymiseen, kun erityisesti korkeammin koulutetut perheet valikoivat asuinpaikkaansa osin koulun perusteella. Useissa lähiöissä koulun vähäisenä näyttäytyvä vetovoima voi olla asuinalueen heikkoa houkuttelevuutta ylläpitävä tekijä.
Alkuvuonna on puhuttu paljon koulushoppailusta ja siitä, kuinka mahdollisuus muun kuin lähikoulun valintaan voi lisätä koulujen eriytymistä. Helsingissä on harkittu painotetun luokkamuotoisen opetuksen lopettamista eriytymiskehityksen estämiseksi. Poliitikkojen mielipiteet asiasta jakautuvat rajusti.
Suurin osa tutkimuskyselyyn vastanneiden lapsista käy heille osoitettua lähikoulua. Korkeakoulutetut vanhemmat hyödyntävät hieman muita enemmän mahdollisuutta hakeutua muuhun kouluun, mikäli he kokevat lähikoululla olevan huono maine.
Lisää: Ylen koulukone näyttää, millaisista taustoista sinun lähikoulusi oppilaat tulevat
Puolet asukkaista uskoo, että alueen ongelmat pystytään ratkomaan yhdessä
Kyselytutkimuksessa selvitettiin myös asukkaiden koettua hyvinvointia ja sosiaalista elämää. Taloudelliselta asemaltaan huono-osaisten vastaajien kokema hyvinvointi oli tilastollisesti merkitsevällä tavalla heikompaa kuin muiden.
Vastaajilta kysyttiin muun muassa tyytyväisyydestä sosiaalisiin suhteisiin sekä kokemuksiin naapuruston rauhallisuudesta ja turvallisuudesta. Taloudellisen asemansa puolesta huono-osaiset ovat muita tyytymättömämpiä.
Jopa kaksi kolmesta asukkaasta kokee, ettei heillä ole mahdollisuutta vaikuttaa siihen, minkälainen heidän asuinalueensa on. Kuitenkin yli puolet lähiöiden asukkaista uskoo, että alueen asukkaat pystyvät ratkaisemaan alueella mahdollisesti esiintyvät ongelmat.
Venla Bernelius muistuttaa, että pelkän huono-osaisuuden tarkastelun ja sen oireiden korjaamisen lisäksi lähiöitä voi ja pitää lähestyä myös positiivisen kautta.
– Meidän tulee miettiä myös, miten voimme lisätä hyvinvointia ja vetovoimaisuutta eli saada erilaista väestöä muuttamaan eriytymisuhan alla oleville alueille.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 9. maaliskuuta kello 23:een asti.