Ylen MOT-toimitus uutisoi viime viikolla, että tuhannet kehitysvammaiset Suomessa syövät psyykenlääkkeitä.
MOT:n haastattelemat asiantuntijat arvioivat, että lääkkeitä käytetään paljon käytöshäiriöihin, vaikka muitakin keinoja ongelmatilanteiden ratkomiseen olisi.
Kysyimme eri asiantuntijoilta, mitä tilanteelle tulisi tehdä Suomessa.
Kysymyksiimme vastasivat sosiaali- ja terveysministeriön (STM) sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaat ja palvelut -osaston osastopäällikkö Anna Cantell-Forsbom, Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Susanna Hintsala, lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin puheenjohtaja Silja Paavola sekä kehitysvammalääketieteen emeritaprofessori, erikoislääkäri Maria Arvio.
Onko huolestuttavaa, että kehitysvammaisten käytöshäiriöitä hoidetaan psyykenlääkkeillä?
Anna Cantell-Forsblom (STM): Tilanne on hirvittävän huolestuttava. On todella surullista, että hyvinvointivaltiossa ihmisiä joudutaan lääkitsemään rauhallisiksi. Se on vastoin kaikkia ihmisoikeussopimuksia. Kaikki lääkitys ei ole väärää lääkitystä: on esimerkiksi psyyken sairauksia, jotka edellyttävät lääkehoitoa. Kehitysvammaisten käyttäytymiseen liittyvää lääkitsemistä on kuitenkin vaikea perustella todellisilla lääketieteellisillä syillä.
Susanna Hintsala (Kehitysvammaliitto): Kyllä. On tärkeää, että lääkkeiden käytöstä on tehty tutkimusta ja asiaan on nyt tartuttu julkisuudessa. Suomessa on etsittävä keinoja siihen, että lääkkeiden käyttöä saadaan vähennettyä.
Silja Paavola (SuPer): Kaikilla on ollut jo pitkään tiedossa, että psyykenlääkkeitä saatetaan käyttää, kun työntekijöitä ei ole riittävästi ja kehitysvammainen on käytöshäiriön vuoksi vaaraksi itselleen tai muille. Näitä tilanteita voitaisiin hoitaa myös toisin.
Maria Arvio (emeritaprofessori): Tilanne on kamala, koska kehitysvammaiset ihmiset pystyvät harvoin itse vaikuttamaan siihen, mitä lääkkeitä heille syötetään. Lääkitysten seuranta on myös kokemukseni mukaan huonoa. Lääkkeet jäävät helposti roikkumaan päälle vuosikausiksi, oli niillä vastetta tai ei.
Onko nykytilannetta mahdollista parantaa?
Anna Cantell-Forsbom (STM): Kyllä. Hoidon taso on saatava sellaiseksi, että asumisyksiköissä on riittävästi osaavaa ja pysyvää henkilökuntaa. Asiaan voidaan vaikuttaa myös itsemääräämisoikeuslain kautta, jossa liiallinen lääkitseminen määritellään yhdeksi rajoitustoimenpiteeksi. Laki on ollut valmistelussa vuosia, mutta asian monimutkaisuuden vuoksi sitä ei ole saatu hyväksyttyä eduskunnassa. Laista on irrotettu erikseen valmisteltavaksi kokonaisuus, joka liittyy tahdonvastaiseen lääkitykseen. Se pyritään viemään eduskuntaan ensi syksynä.
Susanna Hintsala (Kehitysvammaliitto): Kyllä, ja siihen löytyy useita keinoja. Jos käytöshäiriön taustalla ei ole lääkitystä edellyttävä mielenterveysongelma, sen hoitamiseen on mahdollista etsiä muita kuin lääkkeellisiä ratkaisuja.
Silja Paavola (SuPer): Kyllä. Ensisijaisen tärkeää on se, että kehitysvammaisten kanssa työskentelevät ovat tutkinnon suorittaneita sote-alan ammattilaisia, joilla on ammattitaitoa kohdata näitä ihmisiä.
Maria Arvio (emeritaprofessori): Tilannetta pystytään parantamaan, mutta se edellyttää, että tämä ongelma tunnustetaan. Kyse on toimintakulttuurista, jossa kehitysvammaisiin liittyviä ongelmia on totuttu hoitamaan lääkkeillä.
Mitä konkreettisia parannusehdotuksia antaisit?
Anna Cantell-Forsbom (STM): Palveluntuottajien velvollisuutena on järjestää työvuorot niin, että niissä on riittävästi osaavaa työvoimaa. Henkilöstöpulaan ei ole olemassa nopeaa ratkaisua, mutta kaikki mahdolliset keinot tilanteen parantamiseksi on otettava käyttöön. Kehitysvammaisille voitaisiin myös esimerkiksi pyrkiä kehittämään yksilöllisempiä asumispalveluita.
Susanna Hintsala (Kehitysvammaliitto): Usein haastavaa käyttäytymistä tulee siksi, ettei kehitysvammainen henkilö osaa tuoda esille pahaa oloaan siten, että hänen viestinsä ymmärrettäisiin. Kehitysvammaisten kanssa työskenteleville tulisi antaa paljon enemmän koulutusta kommunikaatiosta ja vuorovaikutuksesta. Asumisyksiköiden tulisi ottaa läheiset mukaan pohtimaan haastavana pidetyn käyttäytymisen syitä ja keinoja vähentää sitä. Lääkäreillä pitäisi olla mahdollisuus kaksinkertaistaa vastaanottoaika, kun esimerkiksi terveyskeskukseen tulee kehitysvammainen asiakas, jolla on enemmän haasteita ja ongelmia. Suomessa tulisi selvittää STM:n johdolla valtakunnallisesti nykyisten asumispalveluiden henkilöstömäärät ja tehdä niistä suositukset.
Silja Paavola (SuPer): Suurin ongelma vammaispuolella on tällä hetkellä se, että palveluita kilpailutetaan koko ajan. Pysyvän hoitohenkilökunnan ja -hoitopaikan tulee olla ykkösprioriteetti. Tämän lisäksi jokaisessa työvuorossa asumisyksiköissä tulee olla tarpeeksi sote-alan ammattilaisia. Joskus lääkkeitäkin tarvitaan, mutta näillä keinoilla meillä on jonkinlaisia mahdollisuuksia päästä pois turhasta ja liiallisesta lääkitsemisestä.
Maria Arvio (emeritaprofessori): Kehitysvammaisten lääkitykset tulisi käydä Suomessa läpi. Avuksi voitaisiin ottaa esimerkiksi farmaseutteja, jotka voisivat auttaa miettimään useiden päällekkäisten lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Ryhmäkodeissa tulisi panostaa arjen mielekkyyteen. Käytösongelmia tulee usein pitkästymisen vuoksi. Tavalliset asiat, kuten ulkoilu, saunominen, askartelu tai musisoiminen tuovat sisältöä päiviin.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 8.3. kello 23.00 asti.