Artikkeli on yli 3 vuotta vanha

Rauman raatihuoneesta tehdään esteetöntä rohkeilla ratkaisuilla – seinään puhkaistaan uusi ovi ja tiloihin voi tutustua VR-laseilla

Lähes 250-vuotiaan Rauman raatihuoneen remontointi tarkoittaa lahojen korjaamista ja toimintojen parantamista. Torni ei saa kaatua, mutta rakennus pitäisi myös saada saavutettavaksi. Se ei ole helppoa.

Raatihuoneen julkisivuun ei istu porrasratkaisu, joka tekisi rakennuksesta esteettömän. Vielä portaissa ei ole edes kaidetta.

Kun Rauman raatihuoneen rakenteiden korjaamiseen ja esteettömyyteen tähtäävää remonttia suunnitellaan, tulee oitis eteen ratkaisuja vaativia asioita: pääovi ja muutama korkea kynnys.

Rakennus on harvinainen. Saman ajan raatihuone löytyy Suomesta vain Porvoosta.

Miten Raumalle 1776 valmistuneelle raatihuoneelle edes pääsisi sisään esteettömästi?

Parhaillaan tyly vastaus on, ettei mitenkään. Nyt on siis pakko suunnitella hartaasti. Työryhmän ydinporukkaan kuuluu arkkitehtia, rakennussuunnittelijaa ja Museoviraston erikoisasiantuntijaa. Työhön valittiin Insinööritoimisto Lauri Mehto Oy sekä Arkkitehdit Freese & Schulman.

Toisaalta vanhan rakennuksen esteettömyydessä voidaan noudattaa rakennusajan sääntöjä.

– Niitä ei tietenkään 1700-luvulla ollut. Tämä oli tärkeä hallintorakennus, joten tarvittaessa ihminen kannettiin yläkertaan, arvelee erikoisasiantuntija Maarit Mannila.

2020-luvulla on tietenkin tasa-arvoisemmat kriteerit kulkemiselle.

Epätasaisen kivilattian edessä on korkea kynnys. Taustalla näkyy museovitriinejä.
Korkeat kynnykset ja epätasainen lattia hankaloittavat liikkumista raatihuoneen ensimmäisessä kerroksessa. Kuva: Soila Ojanen / Yle

Kaikki sisään samasta ovesta

Yhtä oikeaa ratkaisua ei ole.

Ankara työlista jakautuu rakenteelliseen korjaamiseen ja toiminnallisuuden parantamiseen. Tornin puuosissa on paikallisia vesivuotojen aiheuttamia lahovaurioita, jotka saadaan vielä remontissa korjattua.

– Rakennukseen pitää päästä sisään, mutta sieltä pitää myös päästä pois esimerkiksi palotilanteessa. Se tarkoittaa savusulkuja ja palokuorman poistamista, kertoo rakennussuunnittelija Simo-Pekka Valtonen.

Eteistilassa ei enää jatkossa säilytetä esitenippuja.

Työtakkinen mies pitää kädessään rakennuspiirrosta, jossa näkyy tornimainen rakennus.
Edellinen iso remontti on tehty 1970-luvulla. Rakennussuunnittelija Simo-Pekka Valtosen rakennekuvasta hahmottuu raatihuoneen tornimaisuus. Kuva: Soila Ojanen / Yle

Esteettömyyden näkökulmasta pääovi on iso ongelma. Siihen ei löydy realistista ratkaisua, sillä korjaukset muuttaisivat arvorakennuksen julkisivua liikaa. Nyt kiviportaissa ei edes ole kaidetta.

Käsillä on jännittävä suunnitelma: uusi ovi. Se puhkaistaisiin itäseinään, josta ovi on muurattu umpeen 1800-luvun alussa.

Se mahdollistaisi esteettömän kulun raatihuoneeseen.

Keltaisen vanhan rakennuksen sivuseinä, jossa on kaksi pieniruutuista ikkunaa.
Vanhan oven reunojen heikko raja näkyy raatihuoneen seinässä. Kuva: Soila Ojanen / Yle

Jos sivuseinään puhkaistaan ovi, pääsisäänkäynti vaihtuu kokonaan rakennuksen sivuun, mutta pääovi säilyy yhä torin puolella.

– Ihmisille pitää olla tasa-arvoinen kulku rakennukseen. Emme tee ratkaisua, jossa osa asiakkaista joutuu käyttämään eri ovea, linjaa arkkitehti Simo Freese.

Uuteen piharakennukseen esteetön vessa

Pihaan tehdään uudisrakennus, johon on esteetön kulku. Sinne tehdään muun muassa vessa.

Toista kerrosta ei saa saavutettavaksi, koska hissiä ei pysty rakentamaan.

Puiset portaat kiertyvät ylös. Matalasta ikkunasta tulee luonnonvaloa tehden portaisiin valoneliöitä.
Raatihuoneen toiseen kerrokseen vievät hankalat puuportaat. Kuva: Soila Ojanen / Yle

Siihenkin on mietitty uuden tekniikan luomia mahdollisuuksia. Yläkerran näyttelyn voisi saada alakertaan hyödyntäen virtuaalitodellisuutta.

– Silloin museokävijä voisi nauttia näyttelystä alakerrassa VR-lasien avulla, sanoo Rauman museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kupari.

Neljä ihmistä seisovat ja keskustelevat museokaupan tiloissa. Taustalla myyntihyllyjä.
Museo- ja kulttuurijohtaja Risto Kupari, arkkitehti Simo Freese, Rauman tilapalvelujen arkkitehti Minna Linnala ja Museoviraston erikoisasiantuntija Maarit Mannila pohtivat raatihuoneen alakerran toimintoja. Kuva: Soila Ojanen / Yle

Jos ihminen ei pysty kapuamaan yläkertaan, voi vanhan arvorakennuksen henkeä aistia myös alakerrassa. Vanhassa talossa on paljon tuoksuja, lattian narinoita ja ikkunoista kauniisti siilautuvaa valoa.

Raatihuone on arvokkaalla paikalla, torin vieressä, keskellä Unescon maailmanperintökohdetta. Siitä odotetaan entistä vilkkaampaa piipahduskohdetta.

Restaurointi valmistuu 2026, jolloin Vanha Raatihuone täyttää 250 vuotta.