– Mun mielestä on ihanaa, että sisustukseen ja kotiin tulee kerroksellisuutta, kertoo antiikki- ja vintagekauppias Amanda Kääriäinen, 31.
Kerroksellisuus saavutetaan monenlaisilla elementeillä, Amanda kertoo.
– Toki jo sillä, että esineet on eri ikäisiä, mutta myös sillä, että ne on tulleet osaksi kotia erilaisissa elämänvaiheissa.
Amandan suosikkiesine on synttärilahjaksi saatu 1900-luvun alun ranskalainen art nouveau -patsas.
Amandan mukaan ennen kaikkea hinta-laatu-suhde on antiikkiesineissä kohdallaan, kun mietitään esineen ja työn laatua. Jos esimerkiksi pöytä on kestänyt jo yli sata vuotta, voi olettaa, että se kestää toisetkin sata vuotta.
Ostitpa sitten uutta tai vanhaa, Amanda kannustaa hankkimaan esineitä, jotka toimivat kodissa nyt ja tulevaisuudessa. Hyvä käyttötavara on paitsi käytännöllinen, se myös miellyttää silmää.
– Mä ainakin haluan, että arki on kaunista, kun sen voi kerta niin pienellä saavuttaa.
Lapsuudenkodista mukaan lähtenyt hylly edustaa sekin 1900-luvun alun art nouveauta.
Amanda elää kuten puhuu: jokainen esine on itsenäinen elementti tunnelmallisessa kerrostalokodissa. Art nouveau, modernit käyttötavarat ja 1960-luvun Suomi-design eivät elä pelkästään sulassa sovussa vaan intohimoisessa liitossa.
Ensimmäiseen kotiinsa Amanda kelpuutti ruokailuryhmäksi ainoastaan Ilmari Tapiovaaran suunnitteleman Pirkka-sarjan pöydän ja tuolit, jotka ovat muuttaneet mukana asunnosta toiseen.
Eikö antiikilla sisustaminen ole kallista?
– Kyllä niitä löytöjä voi tehdä tosi edullisestikin, Amanda vakuuttaa.
Halutut ja priimakuntoiset esineet yleensä maksavat eniten, joten budjettiantiikista kiinnostuneen kannattaa kääntää katse toisaalle. Patinoituneesta tavarasta on muutakin etua kuin huokea hinta, Amanda kannustaa.
– Koti on elämää varten. Kun vanhan esineen ostaa kauniisti kuluneena, ei maailma kaadu, jos siihen jokin pieni naarmu tulee.
Yksi Amandan säästövinkeistä koskee erityisesti astioita ja aterimia: kun kaiken ei tarvitse olla samaa sarjaa, kauniin ja persoonallisen antiikkiastiaston voi koota sopuhinnalla.
– Antiikilla sisustaminen on tähän päivään saakka nähty tyypillisimmin siten, että sisustetaan jotain tiettyä vuosikymmentä hyödyntäen, ja kaiken pitää olla viimeisen päälle laitettua, Amanda pohtii.
– Mä olin aikoinaan Lontoon lähellä antiikkitorilla, missä tämä tuli vastaan, ja jos oon oikein käsittänyt, niin kyseessä on ranskalainen hautakoriste, Amanda kertoo yhdestä lempilöydöistään.
Amanda haluaa pyyhkiä pölyt antiikilla sisustamisen hieman tunkkaisesta maineesta. Hänen tärkein neuvonsa onkin luovaa sorttia.
– Mä ehkä eniten kannustaisin sellaiseen kekseliäisyyteen. Puhutaan vaikka pukkijaloista, joiden päälle voi nostaa vanhan antiikkisen oven, ja siitä syntyykin pöytä – että ajattelee sen sellaisen klassisimman antiikkikäsityksen ulkopuolelta.
Antiikkikauppias toisessa polvessa
Amanda kierteli jo lapsena antiikkimessuja vanhempiensa mukana.
– Ne olivat aina sellaisia vuoden kohokohtia. Siellä oli muiden kauppiaiden lapsia ja lapsenlapsia. Mä olen aina mieltänyt antiikin johonkin hauskaan.
Amandan työhuonetta koristaa 1900-luvun alun painokuva Vittorio Matteo Corcosin vuoden 1885 maalauksesta.
23-vuotiaana oman yrityksen perustanut Amanda on koulutukseltaan kulttuurituottaja. Kaupankäynnin ohella hän somistaa tiloja ja tapahtumia aidoilla antiikkiesineillä, aivan kuten kotiaankin.
– En kannusta överimaterialistisuuteen, mutta kyllä tavaroiden mukana voi tulla tarinoita ja turvallisuuden tuntua.