– Ajattelen, että ei kriitikko varmaankaan koskaan ole valmis.
Näin sanoo kovan ryöpytyksen keskelle päätynyt taidekriitikko ja journalisti Arttu Seppänen.
Seppänen on freelancetoimittaja, joka kirjoittaa taidekritiikkiä Helsingin Sanomille. Tällä viikolla lehdessä julkaistiin hänen kirjoittamansa arvostelu alun perin taitoluistelijana tunnetuksi tulleen Kiira Korven runokirjasta Hyppää vaan!
Jo otsikko suomi teosta suorin sanoin: Kiira Korven runokirja on surkea, ja sen julkaiseminen on suorastaan vastuutonta (Helsingin Sanomat).
Kritiikkiä seurasi kohu ja suoranainen viestitulva.
Seppäsen mielestä tapaus osoitti jälleen kerran, että suomalaisten medialukutaito ja käsitys taidekritiikistä ovat ”valitettavan heikkoa”.
– Yleinen ennakkoluulo meitä kriitikoita kohtaan on se, että olisin esimerkiksi halunnut teilata Kiira Korven teoksen huvikseni.
Näin ei kuitenkaan ole.
– Ei tästä saa riittävästi palkkaa siihen nähden, minkälaiseen myrskyyn jouduin. Että antaisin kovaa kritiikkiä muka ihan vain huvikseni.
Seppänen kertoo, että hän arvostelee teoksia tosissaan ja yhtäläisin kriteerein. Se on hänen intohimonsa.
- Kuuntele: Taidekriitikko Arttu Seppänen avaa toimittaja Yrjö Hjeltille näkemyksiään taidekritiikistä ja kansaa kuohuttaneesta taidearviosta, jossa hän kutsui Kiira Korven runokirjaa surkeaksi. Kuuntele haastattelu alta:
Suomirap-foorumilta Helsingin Sanomiin
Arttu Seppäsen tie kriitikkona alkoi 2000-luvun alussa, kun hän alkoi kirjoittaa suomirap-julkaisuista arvioita suomihiphop.com-sivustolle. Hän oli tuolloin 14-vuotias.
Sivustosta tuli myöhemmin posse.fi, josta tuli lopulta basso.fi.
– Aloin kirjoittaa paljon marginaalisesta suomirapistä, jota ihmiset julkaisivat omakustanteena. Kirjoitin aktiivisesti pitkiä juttuja, ja inspiroiduin todella paljon siitä yhteisöstä.
Seppänen kertoo, että jossain vaiheessa alkoi muodostua haave siitä, että hän voisi kirjoittaa taidekriitiikkiä lehtiin.
– Nuorena kun menin kouluun bussilla, luin aina matkalla Hesaria, vielä sitä vanhaa broadsheet-kokoa. Täydessä bussissa sai vääntelehtiä, että mahtui lukemaan sitä, jos vieressä istui joku.
Nykyään hän käyttää suurimman osan ajastaan taiteen parissa. Kuuntelee musiikkia, lukee kirjoja, käy keikoilla, keskustelee ystävien kanssa taiteesta.
– Taide on ollut minulle aina iso intohimon kohde. En ole hirveästi millekään muulle tässä elämässä omistautunut.
Taidekritiikissä ihmisiä pohdituttaa aika ajoin, kuinka perehtynyt taiteeseen täytyy olla, jotta voi olla kriitikko.
Seppäsen mukaan tietynlainen sivistyksen taso pitää olla. Mutta täysin valmiiksi tulee tuskin koskaan.
– Koen, että kehityn kriitikkona koko ajan ja teksteistäni tulee parempia. Teen niitä todella kunnianhimoisesti.
Hän sanoo, että hyvässä kritiikissä näkyy kriitikon subjektiivinen innostuneisuus tai epäinnostuneisuus kyseiseen teokseen.
– Sen täytyy olla silloin hyvin perusteltua. Hyödyntäen sivistystä ja suhteuttamalla arvioitavaa teosta muihin sekä ympäröivään maailmaan ja kulttuuriin.
Seppänen itse on valmistunut ammattikoulusta datanomiksi ja sen jälkeen opiskellut journalistiikkaa Jyväskylän yliopistossa.
Sivuaineena hän on opiskellut muun muassa taidehistoriaa ja kirjallisuutta.
– Kirjoituskokemuksesta ja yleisestä sivistyneisyydestä on saanut paljon ammennettua siihen, millainen kriitikko minä olen. Akateemisuudesta on ehdottomasti hyötyä, vaikka se ei olekaan edellytys.
Etenkin sosiaalisessa mediassa kohun keskelle joutunut taidekriitikko kertoo ottavansa taiteen ja sen arvostelun vakavasti.
– Helsingin Sanomat on iso lehti, jolla on valtaa. Sen mukana tulee vastuu.
Joskus kritiikkejä tulee punnittua parikin viikkoa. Seppäsen mielestä kaiken pitää olla tarkkaan perusteltua.
– Pohdin aina, voinko sanoa tai väittää jotain ja miten perustelen sanomiseni.
Kriitikko suhtautuu taiteeseen vakavasti
Kun julkaisee taidetta, tulee astuneeksi myös julkisen arvostelun alueelle, Seppänen toteaa.
Hän ymmärtää hyvin, miksi ihmiset loukkaantuvat kritiikistä.
– Ne saattavat helposti tuntua henkilökohtaiselta loukkaukselta. Että tässä nyt ammattikriitikko arvostelee tätä pitämääni asiaa ja makuani pilkataan.
Siitä ei kuitenkaan ole Seppäsen mukaan kyse. Kiira Korven tapauksessa kritiikin kohde itse otti palautteen hänen mielestään oikealla tavalla vastaan.
– Kiira Korpi kertoi Instagramissa, että aikoo kirjoittaa jatkossakin. Siitä vain! Mielestäni hän osasi suhtautua kritiikkiin hyvin.
Arttu Seppäsen mielestä olisi epäkunniottavaa teosta kohtaan kritisoida sitä lepsusti.
– Kustantamolle kritiikki taisi tulla yllätyksenä, sillä jälkiselittelystä sai kuvan, että kirjaa olisi pitänyt käsitellä jotenkin vähempiarvoisena runokirjana, vaikka sitä markkinoitiin runokirjana ja se on kirjastoluokiteltu sellaiseksi. Kuin olisi väärin sanoa teoksen lyriikkaa huonoksi, koska se on alun perinkin tehty huonoksi lyriikaksi.
Voit keskustella aiheesta lauantaihin 25. maaliskuuta kello 23:een asti.