Kai Ilveksen hahmo piirtyy esiin pyryn keskeltä hänen leikellessään verkonliinaa irti pauloista.
Vuosaaren sataman aallonmurtajalla näkyvyys heikkenee sakenevassa kevättuiskussa, mutta puukko liikkuu kalastajan kädessä ketterästi.
Hylje on repinyt verkkoon miehen mentäviä reikiä. Paulojen väliin pitää virittää uusi verkko.
Kaloja rannalla ei ole edes kuvausrekvisiitaksi. Tänään se ei johdu niiden vähäisestä määrästä Suomenlahdessa vaan kelirikosta. Enää ei parane lähteä jäille, mutta veneelläkään ei vielä pääse liikkeelle jäiden takia.
Ilves on kalastellut Helsingin vesillä yli 40 vuotta.
Hän näkee vesi- ja rantarakennushankkeilla selkeitä syy-seuraussuhteita kalantuloon: kun meren äärellä rakennetaan, kalat kaikkoavat.
Näin on käynyt Vuosaaren satamaa rakennettaessa vuosina 2003–2008, sataman sisääntuloväylää syvennettäessä 2020–2021 sekä Kruunusiltojen rakennustyömaan käynnistyessä viime vuonna.
Rantoja on pengerretty ja kalojen kutupaikoilla ruopattu siellä täällä.
Merenpohjasta nostettu epäpuhdas ruoppausmassa läjitetään jonnekin ulkomerelle. Ilveksen kokemus on, että rakennuspaikan lisäksi kaikki elämä tapetaan käytännössä myös toisessa paikassa vuosiksi.
Kalansaalis romahti
Kai Ilves muistelee kaiholla aikaa 1980-luvulta 1990-luvun puoliväliin, jolloin Ahti soi antejaan kaikille.
Sitten saaliit alkoivat vähetä ja lopulta romahtivat.
Nyt kalaa tulee kymmenesosa siitä, mitä vielä muutama vuosi sitten, hän arvioi.
– Jos 50 verkolla saa kaksi kuhaa, minä pidän sitä ihan hyvänä.
Kalaa nousee enää lähinnä omaan pöytään, myytäväksi asti entistä harvemmin.
Ilveksen mukaan ihmisen aiheuttama meriekologian tuho on täysin kiistaton, mutta siitä ei puhuta julkisuudessa.
Erityisesti viime vuodet ovat olleet yhtä myllerrystä Helsingin vesillä.
Kun Vuosaaren sataman väylän syvennys saatiin tehtyä ja kalakanta olisi voinut alkaa toipua, alettiin Kruunuvuorenselällä rakentaa maan suurinta siltaa, Kruunusiltoja.
– Se näytti sen kaikista kauheimman homman. Merivesi muuttui Vuosaaressakin vihertävän harmaaksi. Näkyvyys oli huono, ja kalat olivat totaalisesti kateissa. Junttaukset, paalutukset ja kuranajo sieltä pois olivat viimeinen niitti, Ilves kuvaa muutosta.
Hän kysyy, miten mielekästä on rakentaa meren päälle, kun otetaan huomioon sen vaatimat laajat ruoppaukset, ruoppausjätteiden läjitys ja vedenalainen melu.
Kaloja verottavat myös hylkeet ja kutuaikainen pyynti
Todellisuudessa kalastajien saamat useiden lajien saaliit ovat laskeneet jo vuosia lähes koko Suomen rannikolla.
Syitä on useita.
Helsingissä rakentamisen ohella kalakantoja verottavat etenkin kuhan liiallinen pyynti kutuaikana ja hylkeet.
Myös vapaa-ajankalastajilla entistä useampi kalareissu tuottaa tulokseksi vain muiston kauniista saaristosta ja raitista ilmaa.
– Massiivinen, jopa aggressiivinen ranta- ja vesistörakentaminen on viime vuosina kasvanut. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla tuntuu olevan ideana, että mitä lähemmäksi rantaa, sen parempi, sanoo kalastusmestari Jukka Linder Varsinais-Suomen ely-keskuksen Helsingin-toimistosta.
Kalojen istutuksilla ei ole saatu saaliskalojen kantoja korjattua. Yhtä syytä istutettujen poikasten katoamiseen ei oikein osaa kertoa kukaan. On muun muassa arveltu, että laitospoikasten perimä olisi heikentynyt niin, että ne eivät osaa suojautua ja joutuvat itse saaliiksi.
Kruunusiltojen työmaalla on tehty kalaston seurantaa ennen rakentamisen aloittamista vuonna 2018 ja työmaan käynnistyttyä viime vuonna. Raportti mahdollisista muutoksista ei ole vielä valmistunut. Tietoja odotetaan tänä keväänä.
Tiedetään, että myös vedenalainen melu voi karkottaa kaloja. Tosin toiset kalalajit voivat hyötyä vedenalaisista rakenteista.
– On viitteitä siitäkin, että siltatyömaat voivat houkutella kaloja uusiin suojapaikkoihin, Linder sanoo.
Linder itsekin kalastelee Kruunuvuorenselällä. Hän kertoo yllättyneensä, kun näki viime syksynä kaikuluotaimessa suuria kalaparvia siltatyömaan kohdalla, vaikka ne olivat pelkkiä särkikaloja.
Mitä tekosaari tekisi meriluonnolle?
Vesirakentaminen ei ole pysähtymässä Helsingissä, päinvastoin.
Puotilan venesataman maisemat ovat muuttumassa lähivuosina, kun osa venepaikoista siirretään Vuosaareen ja rantaan suunnitellaan uusia asuinkortteleita.
Yksi niistä aiotaan pystyttää tekosaarelle.
Kalastaja Kai Ilves on huolissaan tekosaareen liittyvän ruoppaamisen mukanaan tuomista haitoista meriluonnolle. Matala Vartiokylänlahti on Ilveksen mukaan yksi harvoista kutupaikoista kuhalle sillä suunnalla.
– Kun tietää, mikä kuramäärä Puotilan venesataman alla on, niin miten se osataan käsitellä pois sieltä niin, ettei koko lahti tuhoudu.
Puotilan sataman vesialueen eli Vartiokylänlahden kaupunkiekologista suunnitelmaa lukiessa selviää, että suunnittelijat ovat tunnistaneet Mellunkylän taimenpuron ja Broändan puron kaloille tärkeinä kutupaikkoina.
Siinä todetaan myös, että lahti on tärkeä virkistyskalastusalue, jossa kalastetaan lähinnä kuhaa.
Varsinaisesta kalojen tai lisääntymispaikkojen suojelusta ei löydy mainintoja kahdesta monikymmensivuisesta selvityksestä.
Lisätutkittavaa ja selvitettävää todetaan olevan muun muassa ”täyttömaa-alueen ja rantaviivan muotoilun vaikutuksissa Vartiokylänlahden virtausolosuhteisiin ja vedenalaisen ympäristön kehittymismahdollisuuksiin”.
Vaikutuksista meriekologiaan on käyty keskusteluja kaupungin ympäristöpalvelun asiantuntijoiden kanssa, kertoo arkkitehti Jussi Ukkonen Helsingin kaupungilta.
Kaavaluonnoksen mukainen rantarakentaminen, mitä tekosaarikin on, ei alustavan tiedon mukaan aiheuttaisi merkittäviä vaikutuksia alueen meriekologialle.
Hanke on alussa ja vesilain mukainen lupa tekosaarelle puuttuu vielä. Siitä päättää aikanaan ely-keskus.
Silakanpyyntiin huhtikuussa
Vuosaaren satamalahti on jäässä, mutta aallonmurtajan toisella puolen meri aaltoilee jo vapaana.
Ammattikalastaja Kai Ilves ei sentään ole luovuttamassa. Hän häärii telakoidun aluksensa kannella pyrystä välittämättä.
Liike pysähtyy, kun hän bongaa rantaviivaa halkovan merimetson. Se on jälleen yksi varma kevään merkki.
Silakkaa voi uida rantojen lähelle isoissa parvissa jo huhtikuussa.
Ilveksen tiheäsilmäinen silakkaverkko on valmiina tynnyriin laskostettuna sitä odottamassa.
Voit keskustella aiheesta torstaihin 6. huhtikuuta kello 23:een asti.