Joulukuinen alkuilta Raumalla oli pimeä. Lunta oli paljon, eikä ketään näkynyt missään.
Jälkeenpäin syy tyhjille kaduille selvisi: tuona iltana suomalaiset olivat vetäytyneet koteihinsa juhlimaan itsenäisyyspäivää.
Ranskalaisen Moisyn perheen ja pienen suomalaiskaupungin kohtaamisesta on kulunut yli 12 vuotta.
Perheen kuopus Jeanne Moisy, kutsumanimeltään Jenny, ei muista siitä mitään, sillä hän oli vain 2,5-vuotias.
Ensihetkistä kertoo isä. Perhe oli tullut Suomeen, sillä Richard Moisya oli pyydetty töihin Eurajoen saarelle Olkiluotoon. Siellä rakennettiin ydinvoimalaa.
Työkomennuksen piti olla muutaman vuoden pituinen. Toisin kävi.
Alun perin Richard Moisyn piti lähteä Kiinaan Taishaniin. Myös siellä oli käynnissä uuden ydinvoimalan rakennustyöt.
Projekti oli kuitenkin myöhässä, ja Moisyn silloinen työnantaja Areva ehdotti, että tämä lähtisi sen sijaan Suomeen.
Ranskalaisyritys rakensi ydinvoimalaa myös suomalaiselle Teollisuuden Voimalle. Eurajoella tarvittiin työntekijöitä Taishania kipeämmin.
Lisäksi Areva tekisi Olkiluodossa jotain, mitä se ei ollut koskaan aiemmin tehnyt: yritys aikoi rakentaa kokonaisen ydinvoimalan.
Esimerkiksi Taishanissa Areva rakensi pelkkää ydinreaktoria. Kokonaiseen voimalaan kuuluu myös sähköä jauhava turbiini. Sen rakentaminen oli Arevalle ennen Olkiluotoa uutta.
Richard Moisy on ydintekniikkaan erikoistunut insinööri, jolla on hyvin erityinen työhistoria. Siitä lisää myöhemmin tässä jutussa.
Moisy innostui Olkiluodosta. Suomalaisvoimala olisi ainutlaatuinen Arevan lisäksi myös koko Euroopassa.
Se olisi ensimmäinen ydinvoimala pitkään aikaan, yli 30 vuoteen. Ydinvoimalan reaktori tehtäisiin kokonaan uudella tekniikalla – samalla kuin Kiinan Taishanissakin.
Lisäksi ainutlaatuista olisi koko: Olkiluoto tuottaisi enemmän sähköä kuin mikään yksittäinen ydinvoimala ennen sitä.
– Se on kuin Egyptin pyramidi, Moisy sanoo äänellä, joka on täynnä intoa ja paloa.
Kun Moisyn perhe saapui Suomeen joulukuussa 2010, ydinvoimala oli jo reippaasti aikataulusta myöhässä. Rakentaminen oli alkanut vuonna 2005. Valmista olisi pitänyt olla vuonna 2009.
Raumalle muuttivat Richard, Jeanne, veli Greg sekä äiti Fabienne Moisy. Perheen kolme vanhempaa lasta asuivat jo omillaan Ranskassa.
Isä Moisy aloitti työt Arevan leivissä rakennustyömaalla. Hänen vastuullaan oli testata järjestelmien turvallisuutta. Jeanne meni päiväkotiin ja veli kouluun.
Muutto Bretagnesta Ranskan länsirannikolta keskelle pimeyttä ja lunta ei säikäyttänyt perhettä.
Päinvastoin, pohjoisen pikkukaupungin elämä osoittautui nopeasti perheen mukaan sille juuri sopivaksi: seesteiseksi ja rauhalliseksi.
Ei Moisyjen alku silti ollut ihan helppo.
Jeannea ei ole aina kutsuttu suomalaisittain Jennyksi. Ensin hän oli Janne, eikä se ollut mikään lempinimi.
– Minua kiusattiin alakoulun ensimmäisellä ja toisella luokalla, hän sanoo.
Syy on tavallinen, mutta silti hieman yllättävä: ranskalaistyttö oli erilainen kuin muut.
Rauma oli nimittäin tuolloin kansainvälinen paikka. Olkiluodon rakennustyömaa toi pikkupaikkakunnalle kerralla satoja ulkomaalaisia. Ranskalaisten lisäksi tuli puolalaisia ja saksalaisia, muun muassa.
Kansainvälisyys näkyi ja kuului kaikkialla: katukuvassa, kaupungin palveluissa ja ruokakaupoissa.
– Niissä myytiin kamalat määrät patonkia, äiti Fabienne Moisy nauraa.
Ranskalaislapsia varten Areva perusti oman koulun. Sinne Jeannenkin piti mennä, mutta epäselvyydet Arevan kanssa veivät hänet suoraan suomalaiseen systeemiin: päiväkotiin ja peruskouluun.
Se oli alun kiusaamisesta huolimatta onni, perhe sanoo nyt.
Arevan oma koulu oli nimittäin oma, suljettu maailmansa, joka noudatti tarkasti ranskalaista opetussuunnitelmaa. Se ei edistänyt lasten ja perheiden sopeutumista Suomeen.
Oppilaitoksen piti toimia vain muutaman vuoden. Koulun piti helpottaa työntekijöiden siirtymistä maasta toiseen mahdollistamalla lasten opiskelu kotimaan tahtiin.
Niin paluu olisi helpompi.
Mutta sitten projekti alkoi viivästyä. Asiat eivät edenneet työmaalla.
Vuosien varrella tutuiksi tulleet ilmoitukset Olkiluodon ydinvoimalan myöhästymisestä alkoivat toistua.
Fabienne Moisyn mukaan se näkyi ranskalaisyhteisössä. Moni perhe alkoi voida huonosti.
Hän näki läheltä, kuinka puolisoidensa mukana tulleet, perheiden äidit alkoivat kyllästyä odottamaan paluuta kotiin ja töihin.
– He olivat ajatelleet tulevansa Suomeen vain hetkeksi. Kun projekti kesti ja kesti, se oli raskasta.
Osa perheistä myös siirsi lapsensa suomalaiseen kouluun, kun paluuvuosi alkoi lykkääntyä.
Fabienne Moisyn mukaan jotkut masentuivat. Yhteiset illanvietot saattoivat äityä kiistelyksi, sillä työhuolet painoivat.
Moisyn perhe ei sopeutunut ranskalaiseen yhteisöön. Heidät erotti muista, että he olivat alkaneet ajatella jäävänsä Suomeen.
– Emme olleet osa mitään Olkiluoto-perhettä tai ulkomailta tulleiden työntekijöiden ryhmää, jolla olisi ollut hauskaa yhdessä.
Jeanne Moisy oppi suomalaiskoulussa kieltä nopeasti.
Se paljastui ranskaa ja englantia puhuvalle isälle lääkärissä, jonne hän vei 4-vuotiaan tyttärensä.
Lääkäri aloitti puhumalla hitaasti, että tyttö varmasti ymmärtäisi, mutta kääntyi pian isän puoleen ja kertoi, että tytär puhuu virheetöntä suomea.
– Ranskalaista aksenttiakaan ei enää erottanut, Richard Moisy muistelee.
Myöhemmin koulussa opettaja huomasi, että tyttö oli musikaalinen. Hän ehdotti, että Jeanne siirtyisi musiikkiluokalle.
Musiikista löytyi turva ja ystäviä, Jeanne sanoo.
Hän pohtii, että oli ensin suomalaisten keskuudessa liian ranskalainen, mutta lopulta asetelma kääntyi toisinpäin.
– Olin muille ranskalaisille liian suomalainen.
Richard Moisylla on oma näkemyksensä siitä, mikä Olkiluodossa meni pieleen.
Hän on tehnyt pitkän työuran ydinsukellusveneissä Ranskan laivastossa. Ydinsukellusveneet toimivat ydinenergialla. Niissä on toisin sanoen oma reaktori, joka tuottaa sähköä.
Meren alla ydinturvallisuutta koskevat säännöt ovat äärimmäisen tiukat.
– Jos joku tekee virheen, kaikki veneessä olevat kuolevat, Moisy kuvaa.
Olkiluodossa, Arevan johtamalla työmaalla hän kohtasi toisenlaisen työkulttuurin.
Hän sanoo ensin saman kuin moni asiantuntija: voimalan koekäytössä, kahden viime vuoden aikana tapahtuneissa viivästyksissä ei ole mitään epätavallista.
Uudenlaisen ydinvoimalan testaamisesta ei ollut aiempaa kokemusta. Vain Taishanin ydinvoimala Kiinassa ehti valmistua ennen Olkiluotoa.
Mutta myös rakennusvaihe aloitettiin ilman kokemusta.
Areva oli erikoistunut pelkkiin ydinreaktoreihin. Se ei ollut koskaan aiemmin rakentanut kokonaista ydinvoimalaa. Kun urakka alkoi, suunnitelmat olivat vielä kesken.
– Ei ollut mikään yllätys, johto oli hukassa, Moisy sanoo.
Moisy sanoo järkyttyneensä monen työntekijän asenteesta.
– Ne tyypit eivät olleet motivoituneita. He tekivät töitä vain hyvien ulkomaanlisien takia, eivätkä kantaneet vastuuta. Se on suurin syy, miksi projekti oli niin hidas, Moisy väittää.
Sekavuutta lisäsi hänen mukaansa se, että työmaalla oli niin paljon eri kielillä työskenteleviä ulkomaalaisia. Moisyn mielestä moni asia olisi voitu tehdä paikallisten voimin.
Hän ihmettelee, miksi esimerkiksi maalausyritykset tulivat Saksasta saakka.
– Jos ostetaan joku erityisosa ydinvoimalaan, ei ole vaihtoehtoja. Mutta Suomessa on kyllä ihmisiä, jotka osaavat maalata.
Eniten Moisya painoi kokemus, ettei Areva kuunnellut palkkaamiaan asiantuntijoita. Hänen mielestään muun muassa ydinturvallisuutta koskevat periaatteet eivät olleet riittäviä.
Vuonna 2013 Areva päätti laittaa työmaan kiinni. Se lähetti satoja työntekijöitä kotiin. Lopulta myös Areva ja ydinvoimalan tilannut TVO riitautuivat.
Richard Moisy oli vaikean päätöksen edessä.
Perheen lapset olivat alkaneet alkuvaikeuksien jälkeen sopeutua Suomeen. Äiti Fabiennekin oli löytänyt töitä opettajana.
Moisy päätti irtisanoutua Arevalta. Uusi työtarjous tuli naapurista: kaksi vuotta myöhemmin hän aloitti työt TVO:lla.
Suomalaisjohtajien alaisuudessa hän tunsi palaavansa vanhaan, ydinsukellusveneistä tuttuun työkulttuuriin.
– TVO:lla kaikki on yhtä tarkka ja kurinalaista, yhtiölle yhä työskentelevä Moisy sanoo.
Moisy sanoo, että ilman rakennusvaiheen hankaluuksia koko projekti, ydinvoimalan rakentaminen, olisi voinut olla läpensä hieno kokemus.
Häntä on motivoinut se, että Olkiluoto on niin monimutkainen voimalaitos. Moisy sanoo, että massiivisessa voimalassa on yhteensä 1 800 eri huonetta.
– Jos haluat käydä jokaisessa huoneessa, siihen kuluu viikko aikaa, hän kuvaa laitoksen kokoa.
Ydinvoimala rakennustyöt saatiin lopulta maaliin vuonna 2021.
Areva ja TVO ovat sittemmin sopineet kiistansa. TVO:lta kerrotaan, että ydinvoimalan koekäyttö on tapahtunut hyvässä yhteistyössä yritysten kesken.
Olkiluodon ydinvoimalan kolmosreaktori on Euroopan suurin.
Pelkästään sininen, sähköä jauhava turbiini on kymmeniä metrejä pitkä.
Ydinvoimalan piti valmistua vuonna 2009. Se aloittaa säännöllisen säähköntuotannon viimein sunnuntaina.
Suomalaiset ovat tottuneet vuosien varrella manaamaan ydinvoimalan viivästymistä. Moisyn perheelle viiveillä on ollut toisenlainen merkitys.
Isällä on ollut töitä ja uomiinsa asettunut arki Suomessa on saanut jatkua.
Jeanne Moisy sanoo, että lapsuuden kiusaamisen käsittely ja erilaisuuden hyväksyminen on vienyt aikaa. Sen kunniaksi, että Suomi ja oma menneisyys on alkanut tuntua kodilta, hän aikoo julkaista musiikkia.
Levyyn kiteytyvät vaikeat ajat. Jeannen artistinimi on alaluokilta tuttu ”Janne” ja levyn nimi ”No baguett” – ei patonkia.
Koko perhe aikoo jäädä Suomeen. Kovin montaa ranskalaisperhettä Raumalla ei enää ole. Suomeen on jäävät voi laskea yhden käden sormilla, kun perheitä oli enimmillään kymmeniä.
Arevan koulu toimii yhä, mutta se suljetaan todennäköisesti ensi vuonna.
Olkiluodon ydinvoimala läpäisi hiljattain viimeiset, kriittiset testit. Ydinvoimala alkaa viimein toimia normaalisti, ilman keskeytyksiä.
Richard Moisylle se tarkoittaa, että hän voi viimein jäädä eläkkeelle.
Voit keskustella jutusta 16.4. kello 23:een saakka.