Sekä Mannerheimintiellä että Sibeliuksen puistossa maaliskuun alussa alkaneet peruskorjaukset ovat koituneet monen puun kohtaloksi.
– Ihan liikaa kaadetaan. Kaikki puut pitäisi jättää rauhaan, mikäli ne eivät ole sisältä mätiä, sanoo kävelyllä Sibeliuksen puistossa oleva Jani.
Helsingin kaupunkiympäristön toimialan puuasiantuntija Juha Raisio kertoo, että täysin tarkkaa lukumäärää kaadetuista puista ei ole tiedossa, mutta ainakin noin sata puuta on kaadettu.
– Nyt sitä lukua pyritään hilaamaan hiukan alas tai mietitään ovatko jotkut puista säästettävissä, Raisio kertoo.
Peruste mannerheimintien varrella, kadun puolella olevien puiden kaatamiselle on yksiselitteisesti se, että puut eivät kestäisi remonttia.
– Tämän lisäksi näiden kaadettavien puiden keskuudessa on hyvin vähän priimakuntoiseksi luokiteltavia puita, Raisio sanoo.
Nyt neljäntoista Hesperianpuistossa sijaitsevan puun kohtaloa pohditaan. Puiden kohtalo siirtyi Helsingin hallinto-oikeuteen, jossa tehtiin 21. maaliskuuta välipäätös puiden kaatamatta jättämisestä siksi aikaa, kunnes Kaupunkiluontoliikkeen 8. maaliskuuta tekemä valitus on saatu ratkaistua.
– Se, mikä tässä aiheuttaa närää, minkä ymmärrän täysin, on sellaiseen aiempaan kaavapäätökseen perustuen tehty päätös siitä, että osa puistosta olisi kaavoitettu tieksi, jonka takia joitain puita on merkitty kaadettavaksi.
Samalla tarkastellaan mahdollisuutta säilyttää tiettyjä puita, jotka ovat liito-oravien kulkureitillä.
Mannerheimintien vilkas elämä kolhii
Raisio kertoo, että Mannerheimintien varrella olevien kaadettavien puiden kunto on syy useiden niiden kaatamiselle.
– Kaikki nämä puut ovat saaneet kolhuja jossain vaiheessa elämäänsä, jopa ne nuorimmatkin, Raisio sanoo.
Raisio kertoo, että kolhiintumisen syy on Mannerheimintien vilkkaassa kaupunkiliikenteessä ja elämässä. Syitä ovat muun muassa lumen auraus, katujen suolaaminen, kaivuutyöt ja muu liikenne.
Hän kertoo, että Helsinkiin sopivin puulaji on lehmus. Se kestää hyvin iskuja maan alla sekä maan pinnalla.
– Lehmus on varmaankin paras puulaji kasvamaan kadun varrella, hän sanoo.
Raisio sanoo, että Mannerheimintien seuraava puusukupolvi tulee saamaan myös paremman kasvualustan.
– Nyt usealla puulla on ollut liian pieni kasvualusta, joka vaikuttaa niiden kuntoon negatiivisesti, hän kertoo.
Raision mukaan Mannerheimintien peruskorjauksen yhteydessä yhteydessä maan alle saadaan uutta, parempaa kasvualustaa puille.
Hän kertoo, että kaupunki-infrastruktuurin kunnossapito on yleisin viimeinen isku puun elämälle.
– Kylmästi sanottuna, noin kahdenkymmenenviiden vuoden päästä paikka tullaan saneeraamaan uudestaan, jolloin maata kaivetaan taas puiden tyvien läheisyydestä. Nämä ovat niitä ratkaisevia iskuja, joita puut sietävät huonosti, puuasiantuntija Juha Raisio sanoo.
Ihmiset ovat kiinnostuneita puiden kohtalosta
Raisio kertoo, että Helsingin kaupungille tulee koko ajan tasaisesti palautetta siitä, että puita kaadetaan ja se ei kertomansa mukaan yllätä häntä.
– Toki se voi viivästyttää hankkeiden etenemistä, mutta toinen puoli siinä on se, että niin huomaamme ihmisten välittävän puista, Raisio sanoo.
Puistossa kävelyllä ollut Jani kritisoi sitä, että kaikkialle täytyy rakentaa jotain.
– Jokaiseen suuntaan on täytyy päästä esimerkiksi pyörällä, mutta jokaiselle tielle ei tarvitse rakentaa pyöräteitä puiden kustannuksella, Jani kritisoi.
Tila saa puun menestymään, kertoo asiantuntija
Sibeliuksen puistosta on peruskorjauksen yhteydessä kaadettu useita puita, jotka on kuntoarvioinnissa todettu lahoksi, tuholaisen vaurioittamaksi tai muuten huonokuntoisesti.
Runkoja sijoitellaan lahopuutarhoiksi puistoon sekä uuteen koira-aitaukseen.
Raisio kertoo, että myös hyväkuntoisille puille on hyvä antaa tilaa, mikäli ne kasvavat puristuksissa muiden puiden kanssa. Tämä on hänen mukaansa asia, jossa on vaikea tulla ymmärretyksi ihmisten keskuudessa.
– Puun säilyttämisessä on yksi kirkas kriteeri. Kun huomataan hyväkuntoinen, pitkään säilyvä puu, niin pelataan niiden ehdoilla, Raisio sanoo.
Raision mukaan on tietyllä tapaa valittava puiden tiheyden ja komeuden väliltä.
– Kun antaa yhdelle puulle tilaa, siitä tulee komea puu, mutta kun jätetään esimerkiksi kolme puuta liian tiivisti kasvamaan, niistä yhdestäkään ei tule komeaa puuta, Raisio sanoo.
Puita ymmärretään yhä paremmin
Raisio sanoo, että Helsingin puiden tulevaisuus on hyvä, mutta huoliakin on.
– Alamme ymmärtämään paremmin mitä puiden elämä vaatii. Ne vaativat enemmän tilaa ja kasvualustaa. Tämä viesti on onneksi mennyt hyvin läpi organisaatiossamme niiden keskuudessa, jotka toteuttavat suunnittelua ja rakentamista, Raisio kertoo.
Toisaalta puuasiantuntijan mukaan kaupunki tiivistyy, joka teekee siitä yhä ahtaamman puille.
– Puut saavat yhä vähemmän tilaa uusilla alueilla. Niitä saatetaan tunkea sellaisille kadunvarsille, jossa ne eivät saa tarpeeksi auringonpaistetta ja niiden latvukset joutuvat liian ahtaalle.
Tätä kuitenkin Raision mukaan tehdään, sillä puut ovat toivottu elementti alueiden suunnittelussa.
Raisio sanoo, että sellaisen paikan kohdalla, jossa puulla ei ole hyviä edellytyksiä, pitäisi osata nöyrästi todeta, ettei siihen sitä istuteta.
Voit keskustella aiheesta 4.4. kello 23:een saakka.